Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

5.1.2015

Hampaiden poistoa

Uuno esitteli varsana varsin mielellään purukalustoaan
Tänään oli hammaslääkärin vuoro tehdä työnsä hevosteni hyvinvoinnin eteen.  Ensin oli Simon vuoro, sillä Simo on lääkärin vakio-asiakas ja siitä on aina hyvä aloittaa. Rauhoitusainetta elimistöön ja suuta auki. Simo on jo tottunut asiakas ja tunnistaa lääkärin, joten homma sujui vallan mainiosti. Rauhoitusaineen anto meni oikein hyvin, hevonen antoi kiukuttelematta pistää kaulaansa ja aine vaikutti varsin tehokkaasti. 

Hampaat olivat varsin hyvässä kunnossa, pieniä piikkejä poskihampaissa, jotka eivät olleet tehneet vielä mitään haittaa muualle. Uusia hampaita oli puhkeamassa poskiin ja purukalusto näytti tällä kertaa varsin toimivalta. Oikeaan suuntaan olimme siis menossa. Kun päästiin etuhampaisiin, alkoi hevonen virkoamaan sen verran, että uusi rauhoitus oli paikallaan, sillä edessä oli se kivuliain vaihe. 

Puudutusaineen vaikutettua oli etuhampaan irroitusta, sillä maitohammas oli jäänyt roikkumaan mukaan, ja uusi hammas oli jo alla. Niinpä halusin turhasta ja kivuliaasta maitohampaasta eroon. Maitohammas irtosi varsin helposti ja sain lisää tavaraa hammas- ja luuvarastoon. Näistä täytyy oikeasti alkaa työstämään jotain hyödykästä, ehkä koruja? Purenta kohdilleen, pientä hiomista, sen verran vain minkä vauvahampaat antavat ottaa, ei siis paljoa. Ja Simo olikin sitten valmis, oikein tyytyväinen asiakas olisi jäänyt siihen paikkaan nukkumaan, niin rentoutuneesti se painoi päänsä päätukea vasten ja sulki silmänsä. 

Sen jälkeen olikin hammaslääkärille uusi asiakas, Kotti. Kotti jonka suuhun ei koskaan ole katsottu, vaikkei se lahjahevonen olekaan. Nyt oli siis korkea aika katsaista ensimmäistä kertaa suuhun, onhan se tullut jo varsin hyvään ikään. 

Kerroin ponin olevan vähän arka ja epäluuloinen, hieman säpsy. Ja mitä poni tekee? On kuin aivan toinen poni, katsoi kiinnostuneena eläinlääkärin vempaimia ja hörisi lääkärille. Ei pienintäkään askelta taaksepäin kun vieras ihminen tuli kopeloimaan kaulaa ja pisti rauhoitteen. Tokko poni edes huomasi. Huomasi tai ei, vaikutti rauhoite vähän turhankin voimakkaasti, poni oli menettää jalat alta. 

Suusta löytyi kuin löytyikin epäilykseni, sudenhampaat. Laitoimme heti ensimmäisenä puudutuksen vaikuttamaan ja muut hampaat hoidettiin sillä
välin. Hampaissa oli vähän piikkejä ja tasattavaa, muttei mitään radikaalia. Poni antoi raspata oikein mallikkaasti, mikäs siinä, kun puoliksi kainalossani oli. Viimeisenä oli sudenhampaiden poisto. Puudutus oli kerennyt vaikuttaa oikein hyvin, eikä poni ollut moksiskaan, kun eläinlääkäri irroitti hampaat. Pienen pienet ja suloiset hampaat. Ja toinen varsin tyytyväinen asiakas sai jäädä karsinaan lepäämään.

Nyt on nuorukaisten purukalusto taas kunnossa ja voi hyvillä mielin elää seuraavan puolivuotisen. Simon kanssa raspausväli on pidettävä lyhyenä, ja ensikerralla katsomme myös ponin suuhun uudelleen, miltä kalusto näyttää ja arvioimme raspaus tarvetta sen perusteella. 

Poni saa vielä levätä huomisen ja parannella  suunsa kuntoon, mutta Simo jatkaa taas huomenna töitä. 

Miten usein teidän, lukijoiden hevosten hampaat tarkistetaan?

4 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen postaus! Olisin toivonut kuvaa tuosta Simon maitohampaan roikkumisesta, jotenkin nämä hammasjutut kiinnostavat liikaa hevosilla. Ihmisillä ei puolestaan lainkaan... :D

    Entisen jo 17-vuotiaan tammani suuhun katsottiin vuosittain, jos tuntui oudolle pidemmän aikaan kuolaimelle niin silloin myös. Ikinä sieltä ei kyllä mitään juuri löytynyt. Nuorikkolle haluan käyttää hevoshammasteknikon puolen vuoden välein, jotta suuhun ei pääsisi ilmestymään mitään isompaa operaatiota tarvitsevaa vaivaa.

    VastaaPoista
  2. Heh, kuvan otto olisi ollut kyllä kiva, mutta mahdotonta. Simo ei oikein tykkää ylimääräisestä turvan hipellyksestä - turpakuri puolin ha toisin :D

    Meillä myös Nemo on raspauksessa n. Kolmen vuoden välein, silloinkin hampaissa on vain pientä hiomista. Nuorilla kasvaa sen verran vauhdikkaammin ja hampaat vaihtuvat, että väli on lyhyenä pidettävä, ettei tule tulehduksia ja vaikeita operaatioita :)

    VastaaPoista
  3. Kiinnostavaa lukea että muillakin on ollut samaa vaivaa - myös omalla ruunallani oli vuosi sitten (kun oli kääntymässä kolmevuotiaaksi) mukana roikkuvia maitohampaita. Itsekään en saanut näistä kyllä kuvia, ei ollut ihan ekana mielessä klinikalla! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo maitohampaat tuntuvat olevan toisille hevosille suurikin vaiva, toisilla tippuu helposti itsekseen pois. Onneksi ne on helppo hoitaa :)

      Poista