Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

10.1.2015

Heppasteluja

Vaikeaa oli, nimittäin seisoa 1,5 tuntia hierojan käsittelyssä. Oli jumeja ja kipupisteitä siellä täällä. Suurimmat ongelmat olivat kummassakin lavassa sekä oikean puoleinen ristiselkä. Lavat ovat yleinen ongelma nuorille, remonttiratsuille. Sekä hevosille, joiden takajaloissa on ongelmaa. Täällä siis liputettiin kaksin käsin.

Ensin kiukuteltiin kivusta ja epämukavasta käsittelystä, lopuksi jo periaatteesta. Mutta lavat ainakin aukesi, sen verran kevyesti ja lennokkaasti alkoi etujalat huitomaan protestia, pitkäksi venähtäneeseen käsittelyyn. Lopuksi vielä laseria lapoihin ja ristiselkään. Tänään ja huomenna onkin hierojan määräämää lomaa, joka oli kyllä muutenkin lomaksi suunniteltu. Sunnuntaina palaillaan kevyesti työntekoon.

Aamun nautiskelun jälkeen, illalla oli vielä huoltotoimenpiteitä. Varsasta oli aika siirtyä oikeasti ratsuksi. Oikeilla ratsuillahan on tennarit joka jalassa, no niin on nyt meidän Simo-Petterilläkin. Eilen oli oikein kivasti aikaa iltapäivällä passittaa mies työn touhuun, kengittämään. Simo sai taakse ihka ensimmäiset kengät. Oikein hienosti oli hevonen vielä malttanut seisoa kengityksen ajan paikallaan, huomenna nähdään, onko taakse tullut paino sotkenut vai parantanut hevosen tasapainoa. Ainakin pito on nyt parempi.

Kaikilla oli vielä ennen iltasapuskoja edessä päivän inhottavin osuus, matolääkitys.

Kotti vietti eilen vapaa päivää, mutta tänään pääsikin jo kentälle. Ohjasajo-ohjilla juoksutus on varsin toimivaa kun käytössä on 16 metrinen liina. Etenkin silloin, kun naapurissa on sapelihammastiikeri joka selvästi halusi syödä pienen pyöreän ponin!

Vauhtia oli ja jalka nousi, kyllä harmitti todella kovasti, kun ei ollut kameraa mukana. Rentous oli tiessään kyllä, mutta ponistakin irtosi liikettä, toden teolla! Sellainen olisi pitänyt saada ikuistettua. Ehkä hivenen tarvitsee vielä jonkinmoista siedätystä sapelihammastiikereihin, tai ehkä ponille pitäisi kertoa ettei niitä täällä meilläpäin ole. Mutta kyllähän naapurin dogit yhden pikkuponin suihinsa vetäisee..


Nemollakin oli tänään touhupäivä. Sellainen, joka vahvisti päätökseni hevosen kivuttomammalle elämälle. Tällainen tunteellinen täti tarvitsee paljon vahvistuksia tällaisiin päätöksiin. Ei kahdeksan vuoden taistelua lopeteta tuosta noin vain, ei silloin kun hevosena on niinkin rakas ja tärkeä kuin Nemo. Sillä mielessä kalvaa aina se jospa. Jospa ensitalvi olisi lumisempi, helpompi ja jotain. Mutta ei ole! Hevosella on vaivoja ja muutoksia, jotka ei parane, vain pahenee. Kipulääkitysrumbaan en lähde, vaikka sillä voisi saadakin lisävuosia muutaman, se ei ole enää hevosellekaan elämisen arvoista.

Rakkaan ystävän kanssa lähdimme tänään vain suitset päässä tallustelemaan. Suitsista on riisuttu turparemmit jo aikaa sitten, sillä totesin ne olevan täysin turhia. Olkoonkin näin, vaikka puoliveriseni näyttääkin tällä lookilla ihan ravurilta. 173cm kokoisen ötökän selkään kiipeäminen, liukkaissa toppahousuissa sujui varsin helposti. Tosin selässä riittävän edessä pysyminen olikin jo työläämpää. Liukumäki kohti takaosaa on jokseenkin jyrkkä.

Tallustelimme kentälle, ajoittain hyvinkin verkkaasti, silloin kun menimme pihan poikki, jossa lumipeitteen alla on jonku sortin sammalnurmi. Hetken jo mietin, josko hevonen olisikin parempi. Karu totuus paljastui taas tienpäällä. Vaikka lunta onkin jo aurattavaksi asti, ei se estänyt Nemon könkkäämistä. Hitaasti ja rauhassa menimme kohti kenttää, kunnes hevonen havaitsi naapurin sapelihammastiikerin. Luulen, että Nemo kertoo nuorille öisin kauhutarinoita sapelihammastiikereistä, vihreistä pienistä miehistä ja muista sellaisista, miten nuo nuoret muuten niitä osaisi pelätä?! Sen sijaan, että olisimme tehneet ziljoonakäännöksen ja ampaisun tallille, mitä silloin nuoruus vuosina, viisi vuotta sitten teimme, (Nemo teki!) Seisoimme paikallaan, niillä sijoillamme ainakin vartin. Hievahtamatta yhtään mihinkään ilman suuntaan. Ei kuulunut sydämen kiihtyvää sykettä, joka tällä otuksella kuuluu tallin ulkopuolellekin tarvittaessa, kun moottori ottaa kierroksia alleen. Hevonen ei siis kiihdyttänyt itseään, vaan seisoi tyynen rauhallisesti paikallaan. Keskellä tietä. Jos minulla olisi ollut satula, tai edes penkki kentällä, olisin voinut tulla alas ja taluttaa hevosen kentälle. Mutta ei ollut, ei ollut edes raippaa tai muutakaan millä olisin voinut tökätä kuplan rikki. Niinpä tyydyin kohtalooni ja odotin että herra ottaa itse askeleensa kohti kenttää.

Pysähdyimme uuden kerran vielä kentän portilla, sillä tiikeri selvästi liikahti meitä kohti. Hevonen on selkeästi googlaillut - näin selviät karhusta - ole liikkumatta ja leiki kuollutta. Ja kokeili toimisiko se tiikereihinkin.

Kentälle pääsimme, lopulta kun aikamme seisoksimme. Käveleminen oli helpompaa kuin viimeksi, eikä käynnissä onnuttu, hyvä hyvä! Muuten tässä pitäisi jo miettiä, onko hevonen päästettävä pois hyvinkin pian. Mutta mikään innokas liikkuja Nemo ei tänäänkään ollut. Toisaalta, se onkin hevonen joka ei koskaan ilman taikakepin mukana oloa liiku askeltakaan ilmaiseksi, ei edes pienestä maksusta. Talsimme aikamme, hyvin hitaasti, mihinkäs meillä kiire olisi ollut? Välillä katsastelimme, ettei tiikeri vain hyökkää päällemme. Ei hyökännyt. Ja taas kovan tien kautta takaisin tallille.


Nemo saakin nyt talvikauden vain kevyttä humputtelukävelyä, silloin kun maassa on riittävästi lunta ja liikkuminen on helppoa muuallakin kuin tarhan ja tallin välillä. 

2 kommenttia:

  1. Olen uusi lukija joten en tiedä mitä tälle hevoselle (Nemolle) on tapahtunut. Jaksatko selittää lyhyesti?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lyhyesti.. Mej kavioruston luutuma aste? Vej muutoksia sädeluussa, sädeluuontuma? Otj takapolvi hiusmurtuma, sydänvika ja lääkeaineallergia. Hmm. Olikohan muuta vielä, no joka tapauksessa kaikki sotii hevosen elämää vastaan. Kesällä/ sulalla kelillä ok, kun maa pehmeä. Tällaiset jäiset talvet saa sen ontumaan ja jäykistymään. Mutta siis nyt vaivaa vain nuo etujalat, muut ongelmat on tietyllä tapaa selätetty. :/

      Poista