Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

19.1.2015

Laukkaa, laukkaa ratsureima!

Aamupäivästä käänsimme nokan kohti maneesia, Simon kanssa. Tavalliseen tapaan kamat ja heppa kyytiin. Simo on varsin hyvä lastata, ei vielä yhtä mutkaton kuin Uuno, jonka pystyi lastaamaan yksin ja missä vain. Mutta selvästi säännöllinen lastaus ja matkustaminen on parantanut hevosen lastausta. Ongelmiahan ei koskaan ole ollut, mutta pientä epävarmuutta kyllä.


Maneesille saavuttiin ja tervehdittiin äänekkäästi kaikki kaunokaiset ja komistukset. Ensin käveltiin tovi maasta käsin, alkuverryttely ja jaloitteilu ennen varustamista. Simo on hyvin nopeasti oppinut seisomaan maneesilla nätisti satuloinnin ja suitsimisen ajan. Tärkeä taito tulevaisuuteen, tosin tarvitsee varmasti treeniä niin, että ympärillä häärii muita hevosia, se on ihan oma lukunsa.

Selkään nousin heti, sillä tarkoitus oli tehdä selästä laukkaa ja nostoja, jonka vuoksi en halunnut väsyttää hevosta. Niinpä kävelimme kerran selästä maneesin ympäri, kunnes aloitimme verryttelyn ravissa. Nopea, tehokas ja varsin onnistunut alkuverryttely molempiin suuntiin sisälsivät reipasta ravia ja laukkaa. Mieheni ei halunnut kuvata verkkailuja, itseäni harmittaa, sillä hevonen tuntui juuri silloin parhaimmalta, tottakai, kun oli täynnä intoa ja energiaa.

 Välikäyntien jälkeen työstimme ihan vähän väistöjä. Vasemmasta pohkeesta väistöön on jo selkeä idea, mutta oikeasta pohkeesta, vasemmalle väistössä tarvitsin maasta apua, jotta hevonen todella ymmärsi mitä siltä hain. Kumpaankin suuntaan muuta onnistunut (idean ymmärtäminen) ja kiitokset saivat riittää, hevonen saa nyt taas jäädä miettimään asiaa.

Jatkoimme sitten työskentelyä, ideana oli siis nostaa laukkaa. Aloitimme oikealla laukalla, eli siis ponnistavana jalkana oli heikoin jalkamme. Muutama ok nosto tuli heti alkuun, mutta ne olivat hitaita. Juuri niin, että hevonen rekisteröi hakemukseni ja käsitteli sen kaksi askelta myöhemmin. Se ei kelvannut minulle, sillä idea ei nimenomaan ollut treenata vain laukkaamista vaan sitä, että se laukka nousee heti eikä kohta.


Tämänpäiväinen alkuverryttely oli hevoselle jo rankka, sillä laukka on sen heikko paikka, takaosan voiman puutteen vuoksi. Kahden oikean laukan noston jälkeen alkoikin tulla väärää laukkaa. Oikea takanen väsähti, eikä hevonen jaksanut enää nostaa oikeaa laukkaa. Vasempaan laukkaan, vaikkakin väärään laukkaan, tuli muutama varsin onnistunut nosto. Hevonen jo vähän nousi nostossa takaosan päälle. Mutta meidän täytyi saada vielä onnistunut oikea laukkakin, sillä väärään laukkaan ei lopeteta. Ja ihan hyvät kaksi nostoa ja lyhyttä laukka pätkää saimmekin aikaiseksi. Tosin väsyminen toi mukanaan muitakin ongelmia, hevonen jäi mykäksi painamaan oikeaan käteen ja takaosa heittäytyi oikealle, pois kropan alta.

Laukkaa ei nosteltu enää vasempaan kierrokseen sillä hevonen oli jo sen verran väsähtänyt, ettei siinä olisi ollut mitään järkeä. Ravasimme kuitenkin loppuraveja vasempaan kierrokseen, hevosta rennoksi ja vähän suoremmaksi kropasta, sillä se oli varsin banaanina oikean kierroksen suuntaan. 

Jalan väsymisestä huolimatta hevonen alkaa jo liikkua varsin siististi. Siinä ei ole enää läheskään niin suurta eroa vasemman jalan kanssa. Oikeaan suuntaan olemme siis menossa. Huomiseksi on suunniteltu palauttava maastoilulenkki ja sitten taas vapaa putki.

Mutta mikä järkytys on nähdä oma istunta laukannostossa, se lysähtää täysin. Vanha ongelma, jota on työstetty kauan pois, onnistuen on taas palannut. Syytän tästä niitä tuntihevosia, joilla opettelin ratsastamaan. Niitä, jotka eivät nostaneet laukkaa muuten kuin ajamalla. Ja nyt kun Simo on yhtä epävarma laukannostaja kuin ne kymmenien vuosien takaiset tuntiratsut, on vanha, hyvin juurtunut tapa tullut esiin. Ei auta, kuin korjata tilanne, kiinnittämällä ensikerran huomiota omaan istuntaan ja treenata niitä keskivartalon lihaksia. Jalustimetkin olivat liian pitkät, mutta ainakin jalka pysyi suhteellisen hyvin alhaalla, kun sinne jalustimeen joutui kurottelemaan.. Hevonenkin oli pääasiassa liian pitkänä, mutta parempi näin, kun alkutaipaleen liian lyhyt paketti. 

Jostain syystä videot tuli ohjelmaan sekalaisessa järjestyksessä, enkä laiskana jaksanut muokata niitä oikeaan järjestykseen.



Nemo ja Kotti ovat harrastaneet laumaelämää tarhailemalla kahdestaan kentällä muutaman tunnin. Niin tänäänkin, sillä aika ei sallinut niiden liikuttamista, eikä kyllä pohjatkaan. Pojat liikkuivatkin kentällä kahdestaan varsin iloisasti. Poni laittaa vanhankin nuortumaan, kun leikkisästi kiusaa Nemoa ja innoittaa mukaan pieneen kilpajuoksuun. Kotille laumaelämä onkin varsin kivaa ja hyödyllistä, se pääsee toteuttamaan itseään ja Nemokin saa virikettä elämäänsä. Ei lauma Simollekaan pahaa tekisi, mutta en yksinkertaisesti uskalla laittaa sitä hokkien kanssa muiden sekaan. 

Simon kanssa eiliseen verrattuna varsin onnistunut treeni. Hevonen oli yhteistyöhaluinen, tosin loppua kohti jo väsy. Innoissaan kuitenkin meni koko ajan.

4 kommenttia:

  1. Eikö nuorilla yleensä laukata kesvyessä istunnassa? Tietämättömyyttäni kyselen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu kyllä, etenkin alkuvaiheessa. Simollakin on laukattu koko viime vuosi kevyessä istunnassa, mutta nyt jo välillä istutaan vähän satulaankin, pääasiassa käytössä on 3-pisteen istunta, eli painoa on myös jalustimilla. Alkuverryttelylaukat laukkaan itse nuorilla aina kevyessä istunnassa, usein myös vanhemmillakin. Itsessään istumista ei saa kuitenkaan pelätä nuorillakaan, etenkin jos on kova kaveri lennättämään ratsastajaa selästään. Ja etupainoisilla, kuten simolla, istun mieluummin vähän takajalkojen päälle, kuin keikun etujalkojen painona. Tapauskohtaista kaikki siis. :)

      Poista
  2. onpa Simolla kivan näköinen laukka :) Siitä tulee kyllä hieno!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! Vielä hyvin etupainoinen ja voimaton, mutta eipä se tällä treenimäärällä voisi muuta vielä ollakaan. :)

      Poista