Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

16.1.2015

Nuoriso maastoilee

Kotti Vermossa 2014
 Kotti pääsi tänään kävelylle, sillä kirjoittajan täytyy ottaa itseään niskasta kiinni ja urheilla enemmän, uuden vuoden lupaus. Koska katu-uskottava lenkkeily kaverini, Hetken Lempi aka Tuisku, seuraa treenejäni kentän laidalla, pilven reunalta. On minun harkittava uutta lenkkiseuraa. Eihän lenkkeillä voi ilman kaveria. Pieni patterdalen terrierimme ei kovin katu-uskottava olisi, eikä sen kanssa lenkillä käynti olisi urheilua, ei pikku Iitusta ole lenkki seuraa. Eikä ole siitä lehmän värisestä jenkistäkään, se vetäisi ensimmäisen riistajälen löydettyään, minua kilometritolkulla, vähän liian nopeaa kilometrivauhtia..

Täytyi ottaa matkaan kynnelle kykenevin, poni. Ei ehkä yhtä katu-uskottava kuin ärhäkkä ja perhettään äreästi puolustava rottweiler-sekoitukseni, mutta haittaako? Kyllä tältäkin kaviota saa, jos oikein tarve tulee. Ja ideahan se on tärkein..


Niinpä ponin kanssa reippailimme tänään, pitkästä aikaa. Minulla oli taas ohjasajo-ohjat, sillä yleensä kuljetan maastoilulenkit liinasta, jotta varaa on antaa vähän tilaa hevoselle, jos tarve tulee. Mutta liinojen lukot ovat vuosi vuodelta huonontuneet. Uusimman lukko kesti vajaan kuukauden. Siksi siis käytössä pitkät ohjat, sillä ne ovat ainoat marhista pidemmät, ehjällä lukolla varustetut narut.

Ponilla on vähän vaikeuksia kulkea talutettuna. Etenkin kun olemme liikenteen seassa. Se kulkee varsin mallikkaasti ja ilman ongelmia, kun saa kulkea vähän ihmisen takana. Mutta rinnalla kulkeminen ei oikein suju, sillä poni punkee koko ajan poispäin kohti toista penkkaa. Vain pää ja kaula on lähellä ihmistä. Ei kovin ergonominen asento. Jostain syystä, aina, on tämä ongelma ollut. Yksi syy lisää jäädä pois oripäiviltä tältä vuotta. Haluan että se esiintyy edukseen ja saa näytettyä liikkeitään kunnolla. 

Niinpä otin asiakseni vähän värkkäillä ohjilla, kun ne kerta mukana oli ja ottaa ulko"oikean" lavan haltuun, jolla se siis punkee pois päin, laittamalla ohjan kulkemaan ulkokyljestä ja takaa käteeni. Lenkkeilystä ei varsinaisesti urheilullisesti tullut mitään, mutta koulutuksellisesti se oli ponille varsin antoisaa. Harjoittelimme ihmisen vierellä kulkemista molemmilta puolin, sen lisäksi harjoittelimme hieman ihmisen edessä kulkemista, sillä se tuntuu olevan ponille vaikein paikka. Kulkea puoli ponin mittaa ihmisen edellä. Tokikaan hevonen ei taluttaessa saa kulkea ihmisen edellä, lakikirjan mukaan, mutta on tilanteita, joissa hevosen olisi uskallettava pyynnöstä ottaa ne askeleet ihmisen edelle. Näistä hyvänä esimerkkinä yksin lastaus. Hevosen pitäisi uskaltaa rikkoa kupla ja marssia trailerin sisään pyynnöstä, vaikka ihminen jäisikin sillalle. Mutta Kottin kanssa jatkamme treenaamista ja ponin itseluottamuksen kasvattamista. Se on liian nöyrä ja ihmiselle alistuva poni. Liian alistuva. Se lopettaa vaikka hengityksenkin, jos niin vaatisimme. Nöyryys on hyvä asia, mutta liian nöyrä, joutuessaan vääriin käsiin, käytetään hyväksi. Siihen tilanteeseen en halua ponin koskaan joutuvan.


Simo pääsi tänään ensimmäistä kertaa oikeasti maastoon. Alla oli eilinen vapaa päivä ja hieman jännitti lähteä ruunan kanssa maastoon, etenkin kun keli oli sellainen, että lumet rytisi alas niin katoilta kuin puiden oksiltakin.

Meillä on aivan mielettömän maastoreitit, mutta kaksi lumetonta talvea on tehnyt tehtävänsä. Moottorikelkat! Niiden kanssa en tahdo kohdakkain, minkään hevosen kanssa, niinpä talven joudun tyytymään vähän pienempiin maastoilu mahdollisuuksiin. 

Ensimmäinen tehtävä oli värkkäillä estepenkki käyttökuntoon. Minulta puuttuu toiset jalustinremmit, sillä Uuno vei mukanaan kaikki sillä hetkellä tarpeettomat varusteet, kuten luxus jalustimet ja ihanan pehmeät remmit, jotka itseasiassa olisi tähän satulaan kuin tehdyt. Jalustimet sain jo ostettua, mutta vastaan ei ole tullut jalustinremmejä, sellaisia, joissa hinta olisi edes kohtuullinen tuotteeseen nähden. Niinpä joudun aina virittelemään koulusatulan jalustimet remmeineen estesatulaan. Varsin helppoa kyllä, mutta turhauttavaa pikkusähellystä. Toinen asia oli, miten kavennan satulaa? Kuningasidean sain löytäessäni länkkärisatulan villaisen huovan. Taittelin sen satulan alle, ja tadaa, sain satulasta riittävän kapean. Ei ehkä kelpaa mihinkään valmennukseen lähteä viritelmällä, mutta ehkäpä saan hankittua paremman romaanin ennen ensimmäistäkään estevalmennusta. 

Simo tammikuussa 2013
Simo oli varsin ihmeissään, kun nousin selkään jo tallin pihalla. Sinnehän ei olla noustu muualla kuin kentällä tai maneesissa. Toinen ihmetys oli, kun risteyksestä lähdettiinkin päin vastaiseen suuntaan kuin ennen. Pikkuhiljaa Simon korvat kääntyivät ihmetyksestä eteenpäin ja matka taittui varsin reippaasti, umpihangessa, sillä tietä ei koko talvena ole aurattu. 

Lyhensin jalustinremmejä kahdella reiällä, sillä koulusatulaan minulla oli liian lyhyenä viimekerralla jalustimet. Mutta tässä satulassa se ei riittänyt millään. En kuitenkaann tohtinut jäädä lyhentelemään remmejä lisää, joten aivan ylipitkällä jalustimilla mentiin. Hevonen otti yhden sivuloikan, säikähtäessään tippuvia lumia, mutta muutoin melko rohkeasti matka jatkui. Kotiinpäin käännyttäessä, kääntyminen meni vähän pitkäksi. Jotenkin talvi kaventaa tiet, ja päädyimme koukkaamaan kynnöspellon puolelta. Siitä näyttävästi ratsu nosti ravin, joka vaikutti melko hallinnassa olevalta joten jatkoimme ravaamista hetken. Hanki on kuitenkin märkänä niin raskas, ettei siellä kauaa ravailla. Kotimatka sujui yhtä kivasti käynnillä tarpoessamme hangessa. Ja leivän toivoinen hörinä alkoi jo ennen kuin kerkesin ratsua edes kunnolla pysäyttää pihallamme.

Varsin onnistunut maastoilureissu, kunhan hallintalaitteet paranevat entisestään, uskallan lähteä ratsuni kanssa auratuillekin poluille.

2 kommenttia:

  1. Kehitysehdotuksena haluaisin antaa pienen muutoksen blogin ulkoasuun - nyt kun sivua selaa reippaampaan tahtiin ylös- tai alaspäin, tausta hyppii silmille ja tekee mieli painaa välittömästi punarastia yläoikealta. Tekstisi ovat mukavaa luettavaa! :)

    VastaaPoista
  2. Kiitoksia palautteesta :) Täytyykin tehdä taustaan muutosta, alunperin sen piti olla väliaikainen, jostain syystä vain jämähtänyt siihen. :D

    VastaaPoista