Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

8.1.2015

Ristiaskeleiden alkuja

Tänään oli kotikenttä treenit jokaisella hevosella. Lunta oli ensimmäistä kertaa maan pinnalla sen verran, että Simolle tarhassa tuli tieran poikasia. Ajattelin siis kentän olevan "pehmustettu"  lumipeitteellä Nemollekin sopivaksi. 

Ensin oli Kotti, jolla oli ohjelmistossa ohjasajoa. Kottista oli taas niin kivaa, että olisi voinut vain laukata ja laukata. Ponilla oli virtaa ja meno haluja, joten teimme vain yksinkertaista eteen päin menoa ja siirtymisiä ravin ja laukan välillä.


vähän piffin alkua ;)

Sitten oli Nemon vuoro. Ajattelin ratsastaa sillä, joten varusteet päälle ja menoksi. Pitkästä aikaa herra N pääsi taas tekemään jotakin. Kentälle meno on Nemolla ollut aina takkuilua, sillä tie on kova. Mutta kentällä ei sen helpompaa ollut, hevonen ei halunnut liikkua askeltakaan eteenpäin. Se ontui käynnissä ja vielä selvemmin ravissa. Se ontuu kyllä aina pakko vapaiden jälkeen, sillä on aivan kauttaaltaan jumissa. Mutta valitettavasti asumme täällä Suomen kolkassa, jossa talvet ovat tällaisia, ei lunta. Kaikki paikat jäässä ja kovana. Edessä on väistämättä hetki, jolloin joudun sanomaan rakkaalle karvakorvalleni hyvästit. Sen piti olla jo syksyllä, mutta hevonen sai jatkoaikaa, kun kuntoutui kesän ja syksyn aikana niin hyväksi.Nyt ei enää siitä hyvästä ole tallella mitään. Hevonen on taas lähtöpisteessä. En voi enää katsoa samanlaista riutumista vuosi toisensa jälkeen. Se ei ole oikein hevoselle. Mutta vielä en päästä irti, sillä olemme jo voiton puolella, kevättä kohti menossa. Pian alkaa laidunkausi ja Nemo saa vielä sen kokea ja nauttia kesästä. Sen se hevonen on ansainnut. 

Simo oli tänään viimeisenä vuorossa. Nopealla liukuhihna taktiikalla vaihtuivat ratsut ja varusteet toisiin. Simon kanssa jouduimme talsimaan kaksin kentälle, sillä lapsi halusi sisälle. Niinpä kävelimme kentällä jonkin tovin, niin kauan että minulle tuli kuuma, sen verran raskasta on kävellä tuossa pienessä lumihangessa menevän hevosen vierellä.

Ajattelin jo hetken, että joudun kipuamaan selkäänkin yksin, mutta eipä minulla ollut leipää taskussa. Sellaista tilanne olisi vähintäänkin vaatinut. Alkuverryttely tuli tehtyä siis maastakäsin taluttamalla, kunnes mieheni tuli auttamaan selkään nousussa. Tänään en enää kokenut tarpeelliseksi kokeilla, villiintyisikö hevonen liinanpäässä. Ei se ollut aiemminkaan villiintynyt ja työrupeamaa oli jo takana useampi päivä. Siispä suoraan selkään. 

Hetken aikaa selässä, kuvittelin jo tilanteen menneen niin pieleen. Tuntui aivan siltä, että kohta räjähtää ja kajahtaa, mutta niin ei käynyt. Emme turhaan odotelleet käynnissä räjähdystä, joten ravi astui kuvioihin melko pian. Tänään ravi tuntui taas paljon helpommalta kuin eilen. Toki tänään ei myöskään oltu huippukivalla pohjalla, jossa hevonen voi huippukivasti ravailla. 

Ravissa etsimme taas tuntumaa ja tasaisuutta. Hevonen on etenkin alkuun hyvin epävakaa ja liikkuu mielellään kuolaimen alla. Asiaa ei auta yhtään, että tuntuma tämän hevosen kanssa tarkoittaisi muiden kohdalla jo edestä tyhjää hevosta. Minulla on tasan vain ohjan paino kädessä, kun hevonen on tuntumalla. Jos erehdynkin olemaan vähänkään enemmän ohjassa, on auttamatta edessä hevosen pään vemppaaminen. Simo on siis ihan oikeasti hyvin kevyt ja herkkä edestä. Liiankin kevyt siihen, mihin olen tottunut. No herkkää hevostahan minä olen aina halunnut, tässä se nyt on.

Ravissa löytyi ajoittain tosi kiva balanssi. Saimme lopuksi tehtyä jo muutaman kerran pitkällä sivulla askeleen pidennyksen alkua. Tämän päivän teemaan ei kuulunut mitään erikoista, mutta hevonen itse halusi kiertää spooky-kierrokseen puomit, joten opettelimme sitten pohjettakin väistämään samalla. Oikeasti vain sen verran ja silloin, kun hevonen itse lähti sivulle kiertämään puomeja. Mutta sama kai se on, missä ja miten asioita opettaa, kunhan apu, reaktio ja palkka seuraavat toisiaan. Simo on sen verran nopea oppimaan, että omaksui jo hyvin nopeasti sivulle vievän pohkeen, vasemman vähän paremmalla reaktiolla kuin oikean, mutta jostainhan se on aloitettava. 

Yksi laukkapätkäkin mahtui ravailujen joukkoon, sillä hevonen oli ihan sitä mieltä, että välikäyntien jälkeen kesälläkin seurasi laukkaa. Kenttä ei vain pohjan osalta ole siinä kunnossa, että siinä tasapainoton neljä vuotias, takakengätön sutija pysyisi pystyssä. Tai sitä mieltä minä olin.

Videolla leikkaamatonta pätkää, kahdessa osassa :) Osa 1 ja  Osa 2



Oikein kiva treenipäivä Simon osalta tänäänkin oli. Raviin saatiin tehtyä paljon hyviä pätkiä ja onnistumisia. Huomenna alkaa Simon osalta muutama lepopäivä, hierojan saattelemana.

Vielä vähän hämärä kuvia tämän päivän menosta.






6 kommenttia:

  1. Kurja kuulla, että Simo on noin huonossa kunnossa. En ole tähän mennessä täysin hahmottanut, että tilanne on noin paha.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nemo siis :/ Talvi on sille pahin aika ollut aina. Viime talvena sille annettiin kevät aikaa kuntoutua, kun laukasta ei löytynyt tahtia ollenkaan - etupää laukkasi takapää laahasi perässä. Hevonen kuntoutui hyvin. Ja vaikutti syksyllä todella hyvältä. Nyt on taas elämä ihan väärinpäin. Kesällä varmasti taas parempi, mutta kesää seuraa aina talvi. Kavioruston luutuma poistaa ns. Luonnollisen jouston etujaloista, lisäksi sädeluu ontuma toisessa jalassa. Ainahan se liikkuu vähän könkösti ja jousto puuttuu, mutta nyt ei edes haluaisi liikkua eteenpäin. Onneksi vielä liikkuu mielellään tarhasta talliin ja toisinpäin, jonka vuoksi saa vielä kesän nauttia.

      Poista
  2. Surullinen toi Nemon tapaus. Simo on kyl tosi upee heppa. Onks sul talli teijän omassa pihassa vai missä hepat asuu? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nemo on sellainen kovan onnen kundi :/ Meillä on omassa pihapiirissä kolmelle (toistaiseksi;)) hevoselle talli. Ei tällaisia kasvavia ja odotettavia vieraalla tällaista laumaa pystyisi elättämään :)

      Poista
  3. Aivan ihana banneri!! :D

    VastaaPoista