Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

3.1.2015

Tammikuun kolmas päivä ja meillä Kaakkois-Suomessa oli täysin sula kenttä! Mikä mahtavuus. Eilen satoi vettä kuin saavista kaataen, joten hevosten liikutus jäi tekemättä. Tarhaus aikakin lyheni puolipäiväksi, sillä takit oli litimärkiä ja hevoset roikkuivat porteilla odotellen hetkeä, jolloin uskaltavat uhmata sähköä ja painaa portit rikki, jotta pääsisivät sisälle. Nemo uhmasi sähköä jo kerran, kylmimmällä pakkaspäivällä. 

Eilen ei siis liikuttu, mutta olikin hyvä aika vähän siistiä hevosia. Sekä Simo että poni pääsivät manikyyriin ja kampaajalle. Ponilta vain siistin vähän hampsottavia jouhia ja vuolin kaviot siistin näköiseksi reunoilta. Simon harjassa tapahtui suurempi muutos, sillä lomatukka oli aika laittaa ruotuun.

Tänään olikin sitten jo paljon parempi keli, vaikka vettä ja räntää satoikin, ei se hevosia enää tuntunut eilisen sateen jälkeen haittaavan. Kotti oli ensimmäisenä liikutusvuorossa. Pikkuapulaisen kanssa harjasimme ja varustimme Kottille ohjasajo-vermeet päälle ja eikun kentälle. 


Kottista oli oikein kivaa revitellä pitävällä pohjalla, mutta samalla työntekokin sujui varsin mainiosti. Kottin ravi on parantunut huomattavasti. Ennen ponimaisen kirputtava sipsutus on muuttunut jo ilmavaksi ja suureksi raviksi. Sellaiseksi, että tuollaisella ravilla sitä kehtaisi esitellä jo nuorten luokissa. Laukka on vielä hyvin varsamaista, siitä puuttuu oikein kanavoitu energia ja on pelkkää eteenpäin menoa laakeana pötkönä vain. Mutta onhan se vasta kolmen, eli reilu vuosi aikaa tehdä askellajeja ensimmäisiin ratsun koitoksiin. Käyntilenkit ovat kuitenkin selvästi vaikuttaneet ainakin ravin laatuun. 

Kottin jälkeen oli vuorossa pitkästä aikaa Nemo. Nemo on saanut ja joutunut lomailemaan, sillä sen kavion pohjat ovat niin arat, ettei se kykene liikkumaan kovalla pohjalla. Yksi päivä ohjasajoin sitä hetken, jotta hevonen saisi edes vähän liikuntaa, mutta Nemo ilmoitti selkeästi, että viihtyy paremmin paikallaan.


Tänään olikin sitten mahtavan tuulinen hevonen alla. Nemo marssi innoissaan, ensin kentällä vähän kiemuroita ja sitten "maastossa" tutulla kotitiellä, jota olemme pikkuhiljaa tahkonneet enemmän ja enemmän, jotta joskus maastoilukin ruunan kanssa sujuisi. Oli kiva ratsastaa hevosella, jonka liikkuminen oli helppoa ja mukavaa. Nemo raukka kärsii kaikkein eniten huonoista pohjista. Menimme vain käyntiä, hevosen tahtiin. Tahti oli oikein reipas ja innokas.

Viimeisenä oli Simon vuoro. Olin varustautunut ratsastamaan, mutta juoksutin ensin. Hämärä alkoi jo laskeutua, eikä valaistus kentälle ole juuri nyt toiminnassa. Pitävä pohja, hämärä ja vapaa tekivät  tehtävänsä ja jo pian ymmärsin, ettei tänään todellakaan nousta tuon ratsun selkään. Tänään Simo ottikin kaiken ilon irti pohjasta, hyppien, pomppien ja laukaten. Hevonen laukkasi ehkä 10 minuuttia liinanpäässä yhtä soittoa. Siitä oli niin kivaa vain laukata ja revitellä. Kuvittelin sen kunnon loppuvan paljon aikaisemmin, mutta eihän ruunalle tullut edes hikeä mistään.


Simo osaa aina ottaa ilon irti, kun pohjat vain sen sallivat. Tänään varustin hevosen huolimattomasti, unohdin butsit etujaloista. Jo marssiessani kentälle ajattelin, ettei voinut käydä näin. En kuitenkaan lähtenyt takaisin kääntymään, sillä edessä olisi kuitenkin pian kengitys, tippukoon kengät. Kaduin päätöksiäni heti kun hevonen ampaisi liinanpäässä laukkaan. Kaiken sen riekkumisen, kiihdyttelyjen ja äkkihidastusten jälkeen, sen upean ravin, mitä hevonen laukan jälkeen esitti ja samat kuviot vielä toiseen suuntaan. Koko tapahtuman aikana ei kuulunut yhtään kolinaa, ei hipaisuakaan. Ja kyllä, kengät olivat jaloissa kun takaisin talliin astelimme. Silmät olivat tippua päästä, kun tajusin, ettei kummastakaan jalasta ollut kenkä poissa, hevosella, jota suojataan kenkien tippumista varten jopa tarhaan ja laitumelle. 

Niin monta kertaa kuin viimekesänä etsin kadonnutta kenkää, vain sen takia että joku unohti laittaa bootsit.  Niin mahtava tunne, kun tennarit pysyivät jaloissa, vaikka olin 100% varma, että etsin niitä kentän hiekoista. 

Huomiseksi onkin luvattu taas pakkasta reippaammin, joten se siitä unelma kentän pohjasta. Tulisi edes sitä lunta hieman, niin auttaisi kovasti. Ehkä ensiviikolla lähdemme maneesille ensikertaa. Tarkoitus oli kyllä turvallisissa kotioloissa ottaa ensin askellajit läpi, mutta kai se siellä neljän seinän sisälläkin onnistuu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti