Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

20.1.2015

Viikon 60 minuuttinen hevosen selässä

Omien hevosteni lisäksi, harrastan hevostelua muullakin tapaa. Pidän valmennuksia yksityisratsukoille ja tuuraan eri ratsastuskouluissa opettajan roolissa. Olen aikaisemmin työskennellyt päivätyökseni useammassakin ratsastuskoulussa, sekä opiskellut oppisopimuksella ratsastuksenohjaaja-linjaa. Homma on siis varsin tuttua ja mukavaa. Tykkään opettaa. 

Joskus oppilaat ovat pieniä..
 Ratsastuskoululaiset ja yksityisratsukot eroavat toisistaan paljon. Oikeastaan samaa niissä on vain se, että ovat saman lajin äärellä, ratsastamassa. Tunti sisältö, tunnin kulku ja opetustapa eroavat toisistaa, ainakin omalla kohdallani. Suurin syy siihen on se, että ratsastuskoululainen ratsastaa huomattavasti vähemmän. Vaikka ratsastusvuosia olisi enemmän, ei se korvaa sitä säännöllistä, usein tapahtuvaa selässä oloa, jota valmennettavani harrastavat. Heillä on usein oma hevonen, jolla ratsastavat useita kertoja viikossa. Vaikkei tavoitteena kaikilla ole kisakentillä, on heillä kuitenkin selkeä määrätietoinen polku, jota edetään, sen oman ratsun kanssa. 

Ratsastuskoululainen käy kerran (osa kaksikin) kertaa tunnilla, viikossa. Ratsut vaihtuvat joka tunnilla, mikä on tietenkin hyvä, sillä vaihtelevilla ratsuilla oppii ratsastamaan erilaisia hevosia. Ratsastuskouluoppilaat, poikkeuksia lukuunottamatta, ratsastavat kehittyäkseen itse, ei kehittääkseen alla olevaa ratsua. Valmennettavat ratsastavat ratsukkona, kehittyäkseen yhdessä ratsukkona, sekä hevonen että ratsastaja.

Tänään olen vaihteeksi menossa tuuraamaan ratsastuskouluun illan tuntien ajaksi, paikkaan jossa en aiemmin ole käynyt tuuraamassa. En siis tunne tuntiratsuja enkä ratsastajia ennestään. On hyvin hankalaa suunnitella tuntia etukäteen, sillä en tiedä millaisia ratsastajat ovat, minkä tasoisia, mitä he ovat treenanneet ja mitä he haluavat. Tunti on kuitenkin suunniteltava, pääpiirteittäin. On tehtävä  kummallekin tunnille vaihtoehto A ja B, ehkä jopa C. 

Suunnitelmat B ja C ovat lähellä suunnitelma A:ta, B on helpotettu versio ja C vaikeutettu versio. Mielessä on siis oltava tehtäviä, joita voi tarvittaessa lennosta helpottaa tai vaikeuttaa, ratsastajista riippuen. 

Ratsastuskoulutuntien osalta minulla on aina mielessä hevonen, niin että sitä täytyy säästellä. Hevonen ei saa olla se, jolta häviää mehut pois tunnin aikana, sen sijaan ratsastaja saa olla jo vähän väsynytkin. Tunnin jaksotuskin on aina ratsastuskouluihin selkeä.
1. Alkukäynnit, joiden aikana tutustun uusiin ratsastajiin, ja hevosiin, sikäli mikäli ratsastajalla on tuttu kaveri alla. He usein tietävät hevosesta kuitenkin sillä hetkellä enemmän kuin minä. 
2. Alkuverryttelyt, ratsastajien tasosta riippuen joko vain ravissa tai myös kevyesti laukassa. 
3. Tehtävä 1, päivän teemaan liittyen. Tänään olen ajatellut teemaksi siirtymiset. Taas ratsastajista riippuen joko käynnin ja ravin väliä työstäen, tai myös liittäen laukkaa. Suorilla ja kaarevilla linjoilla, esimerkiksi 3-kaarisella uralla. 
4. Välikäynnit, välikäynnit ovat ehdottomasti ennenkaikkea hevosta varten. Niiden kuuluu saada pitää lakisääteinen "kahvitauko" usein ratsastajatkaan eivät pistä pahakseen hengähdystaukoa. 
5. Tehtävä 2, jatkaen päivän teemaa, mutta muuttaen tehtävä. Esimerkiksi vaikka siirtymät askellajin sisällä, tai vaikeuttaen tehtävää siirtyen ravista käynnin sijaan suoraan pysähdykseen ja laukasta ravin sijaan suoraan käyntiin. Tärkeintä on valita tehtävä niin, että ratsastaja pystyy varmasti saamaan sen onnistumisen tunteen ja suorittamaan tehtävän hyvin. Sillä se mielikuva mikä jää haasteellisemmasta tehtävästä mieleen, kulkee läpi koko viikon, seuraavaan tuntiin asti mukana. Siksi on tärkeää, että ratsastajalle jää se onnistumisen ja ilon tunne. 
6. Loppuverryttely, jäähdyttelyksikin kutsutaan. Sisältää myös loppukäynnit ja keskustelun ratsastajien kanssa, siitä mikä fiilis tunnista jäi, missä he kokivat onnistuvansa ja mikä oli vaikeaa. Ja ennenkaikkea, oppivatko he jotain uutta, saivatko "ahaa"-fiiliksen, vai oliko tunti ns. turhaa istumista hevosen selässä. Vaikka tosin mikään hevosen selässä vietetty aika ei ole turha!

Joskus vanhempia
Ratsastuskoululaiselle on tärkeää, että he oppivat uutta joka kerta. Ainakin sen verran, että heillä on tunne siitä, että nyt tuli jotain uutta matkaan. Se voi olla ihan yksinkertaisesti joku mielikuva, minkä avulla he oivaltavat kuinka pystyy istumaan ilman puristusta. Tai sitten ihan konkreettinen, näin pysäytetään hevonen, oppi. 

Kaikki tämä pitää mahduttaa 60 minuuttiin. Tehtävän aikana on kiinnitettävä ja korjattava myös mm. istuntaa, samalla kun neuvoo, kuinka tehtävän saa paremmin onnistumaan.  Sen lisäksi tunnilla on useampi ratsukko, tänään tunneilla on kolme ratsastajaa, eli 20 minuuttia "omaa opetusaikaa" / ratsastaja. Oikeasti siis huomattavasti vähemmän.

Loppukevennykseksi vielä eilisestä Simon loppuravailusta videota.


* Tekstin kuvituksessa käytetty omaa perhettä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti