Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

26.2.2015

Hevosia, hevosia, koko päivät hevosia!

Tiistaina ja keskiviikkona on ollut hevostäyteinen päivä. Tiistain kaatosateesta huolimatta jokainen karvainen kaveri pääsi uhmaamaan kuralammikoita ja syväsukeltamaan töihin. 


Kotti
Tiistaina Kotti pääsi liinan päähän vain suitset päässään. Ensin edessä oli irtokarvan kynimistä, jota oli keskiviikkonakin. Ponilla on ihan mahdoton karvan lähtö päällä. Suitset päähän ja ensimmäisenä uhmaamaan sadetta kentälle. Juoksuttajan roolissa voinen todeta, että siellä tosiaan sitä vettä tuli ennätysmäärät.

Kotti oli sateesta huolimatta oikein innokas liikkuja. Ensin hieman käynnissä, sitten ravissa. Ravi on ehdottomasti tällä hetkellä Kottin paras askellaji. Siitä löytyy lennokkuutta ja voimaa, ja poni saa pidettyä itsensä tasapainossa jotta kykenee myös ravia ulos päästämään. Laukka menee vielä ilotteluun, mutta siitä puuttuu vielä ylöspäin suuntautuminen. Lähinnä laukka on vielä vain malalana eteen, jalkoja käyttäen, ei koko kropan läpi. Hetki kummassakin suunnassa riitti kastelemaan meidät läpikotaisin ja poni saikin jäädä takkien alle talliin.

Keskiviikkona Kotti sai sai satulan selkäänsä, sillä tyttären oli tarkoitus taas ratsastaa. Ensin kuitenkin työt ja sitten vasta huvit. Niinpä Kotti pääsi taas liinan päähän. Laitoin ohjat solmuun päästä, ja tungin satulan alle loput. Ponillahan ei ole koskaan ollut apuohjia eikä ohjia juoksutuksessa. Laukassa ero oli huomattava. Vaikka ohjat olivat täysin löysällä, sidoin vain ylipitkät ohjat lyhyemmäksi, ettei jalan alle jäisi. Poni on niin herkkä, että pelkkä ohjan paino riitti kokoavaksi avuksi. Ongelma tosin on se, että poni on tuolloin aivan tyhjä edestä, kun kasaa itseään lyhyeksi, ettei kuolaimesta tule painetta. Tähän onkin ruettava paneutumaan enemmän, ja poni saatava hyväksymään maastakäsin tuntumaa, jotta myöhemmin selästä homma olisi helpompi. Juoksutuksen ilottelun jälkeen olikin taas ratsastusta, tyttären toimesta. Kotti osaa toimia mainiosti talutusponina käynnissä, ja ymmärtää jo selkeästi ääniavut. 

Nemo
Tiistain sadepäivä oli Nemon kanssa suurin kynnys. Nemohan ei tunnetusti pidä sateesta, eikä tuulesta. (niiden kymmenentuhannen muun inhokki asian lisäksi). Koska olin päättänyt ratsuni liikuttaa, sen myös satuloin ja nousin selkään jo tallin pihalla. Hevonen oli innokkaalla päällä, ja kentän kohdalla vain vauhti reipastui maastoon päin, joten sinne myös mentiin. Vastaan tuli auto, kuskina joku täysin tietämätön mersumies. Nemohan ei varsinaisesti pelkää autoja, eikä se tuotakaan pelännyt, mutta pieni opetus keski-ikäiselle miehelle oli paikallaan, kun ei malttanut pysähtyä tai odottaa. Hevonen osaa mahtavasti lukea ajatukseni ja käänsi persuksensa mahtavasti auton keulan eteen, jolloin auton oli pakko pysähtyä. Ja kun malttamaton kuski ei olisi malttanut odottaa, että pääsemme ohi, käänsi Nemo peppuaan autoa kohti uudelleen, kun auto liikahti. Fiksu heppa, mersukuski oppi nopeasti, kumpi meistä on "maanteiden kuningas" ja määrää kotitiellämme liikenteen kulun. Auto osoittautui myöhemmin ilmakuvakauppiaaksi, joka kauppasi meille mainion kuvan tilastamme, Kotti ja Nemo olivat kumpainenkin kentällä viettämässä päivää. Kotimatkalla perässämme tuli naapuri, jonka vuoksi hölkkäsimme koko pitkän matkan kotiin asti. Läpimärät sadevaatteet päällä, mutta niin onnellinen. Hevonen osasi käyttäytyä maastossa, ravatakin hallitusti kotiin päin. 


Keskiviikkona oli kentällä pieni työskentely päivä. Taas vähän ravia ja kentän kunto salli myös vähän laukkaa. Oikea laukka on huono, se ei oikein lähde rullaamaan, mutta vasen oli varsin mainion tuntuista. Oikean laukan heikkous voinee selittyä silläkin, etten hevosta lyhentänyt tarpeeksi. Nemo kuitenkin tarvitsee valtavan tuen edestä ja riittävän lyhyen kropan, jotta saa takajalkansa alle, eikä painu vain edestä alas. Laukasta innostuneina lähdimme vielä käymään ravissa maastolenkin ja kotiin päin kävelimme nauttien ihanasta auringon paisteesta. 

Simo
Simolla oli tiistaina ensin takajalan kengitys, jonka jälkeen Simo pääsi kentälle juoksemaan liinassa. Hevonen oli varsin "rauhallinen". Rauhallinen Simon kanssa on väärä sana, mutta nyt sillä ei ollut samanlaista ylimääräistä sängähtely energiaa. Kevyt liinassa juoksuttelu hetken aikaa sai riittää, sillä Simolla oli kaiken lisäksi Nemon suitset sekä kuolaimet, jotka on sille auttamatta pitkät. 


Keskiviikkona oli vuorossa pitkästä aikaa ratsastusta kentällä. Meille tuli tiistai iltana uudet suitset, joten pitihän ne kokeilla. Hevonen tuntui jäykältä suustaan, mutta kuitenkin mukelteli kuolainta. En osannut arvioida, mikä johtui pelkästään uusista, erilaisista suitsista ja mikä jostakin muusta, mutta selvää on että tarvitaan aikaa totutella uusiin suitsiin. 

Käynnissä teimme vain muutamia pysähdyksiä ja suoraa uraa, ei mitään väistön tapaista, sillä ne on nyt jäänyt hevoselle liiankin hyvin vähällä harjoituksella päähän. Hevonen tuntui hyvältä, joten ajattelin vähän ottaa ravia. No, kuinka ollakaan, hevosta on joutunut välillä jarruttelemaan enemmänkin, joten mitäs tapahtui kun ravipohkeen annoin? No, näette videolta. Hevonen ei todellakaan tiennyt, mitä siltä halusin, eikä se uskaltanut lähteä raviin, onhan sitä nyt kuukausi kielletty ravaamasta. Pikkuhiljaa rohkaisujen kautta saimme raviakin. Toinen kerta jäi videokuvaamatta, käytin raipan apuna ja palkaksi sain kuin sainkin sitä, miksi en sitä raippaa halua vielä käyttää -> pukkeja. Yrittänyttä ei lannisteta, joten uudestaan vaan pelkän pohkeen ja ääneen kera. Muutamia toistoja täytyi tehdä, jotta hevonen taas ymmärtäisi ja ennenkaikkea rohkenisi tehdä sen, mitä pyysin. Viimeisellä ravikerralla sain sisäpohkeesta laukan aikaiseksi. Tarkoitus ei ollut laukata, vaan vähän taivuttaa, mutta kun hevonen siitä laukan nosti, olihan sen annettava laukata. (Miehen mielestä se oli näyttänyt niin päättömän vaaralliselta, ettei uskaltanut edes kuvata!) Ja minusta se tuntui niin kivalta ja mahtavalta, vaikka hevonen vaikutti vähän tasapainottomalta ja holtittomalta, mutta meillä oli kontrolli koko ajan. (tai niin ainakin kuvittelen!)


Suitset eivät näytä niin rumalta, kuin ajattelin. Ehkä siksi, että Simolla on ollut remonttihihna, eikä nuo varsinaisesti näöllisesti paljoa eroa remontista. Mutta otsapanta menee kyllä vaihtoon!



 Ja sitten vähän ravikuvia! Meillä tosiaan on miltei sula kenttä. Mutta hevonen vissiinkin tarvitsisi ehkä bootsit kuitenkin jalkaansa, etenkin hokki aikaan,  vai mitä olette mieltä?



Sinällään ruma kuva, mutta nuo otuksen jalat!



 Hevonen saisi olla todella paljon rennompi ja kuva-analysoidessani itseäni, sain kilometrin pituisen korjauslistan, mutta ainakin tästä on taas hyvä jatkaa, sairaslomaa.. Tänään kävimme klinikka ;)



** Video tulee myöhemmin, hitaan latauksen vuoksi!

2 kommenttia:

  1. Haluaisitko tehdä sellaisen tallinesittely videon (kuvatkin käy)? Olisin kiinnostunut näkemään millainen talli teillä on siellä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvina varmasti jossakin vaiheessa saisin ehkä tehtyäkin, videona en uskalla tiloistamme tänne nettiin laittaa :)

      Poista