Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

26.2.2015

Ihana, kamala klinikkapäivä



Aamuherätys, lapset ja hevonen kyytiin ja matka kohti jo miltei kodiksi käynyttä osoitetta; klinikkaa. Tänään oli viimein kontrolli, joka piti olla jo kaksi viikkoa sitten. Paikalle saavuttiin hyvissä ajoin, ajattelimme kerrankin totuttaa hevosta "kisapaikkoihin" eli toimia saman kaavan mukaan kuin kisoissa. Koska paikka hevoselle alkaa olla jo tuttu, eikä siellä liiemmin häiriötekijöitä ollut, oli se varsin fiksu veto. Suitset päähän kopissa ja hevonen ulos. Ulkona riisuttiin suojitus ja loimitustakin muutettiin kevyempään. Hevonen kykeni jokseenkin seisomaan paikoillaan. Pintelit joka jalassa, on varsin fiksu veto.. 

Kävelytys klinikan parkkipaikalla oli sitten jotain muuta. Hevonen leikki lentokonetta, aropupua ja kaikkea siltä väliltä. Välillä oli sekä hevonen että taluttaja ilmassa, mutta eihän sitä muuten opi, jos aina vain tyytyy tekemään sen pakollisen siirtymisen kopista sisälle klinikan hoitotiloihin. Kisapaikoilla, kun kuitenkin on jokunen muukin häiriötekijä, kuin "uusi" paikka. 

Kun sitten koitti taas se hetki, elossa selvittiin sinne asti,  että oli aika mennä tutkittavaksi, sai hevonen ensimmäisenä pienen rauhoittavan. Jokseenkin kovasti kierroksia sai kerättyä ulkona ollessaan. Ja pian sitten olikin jo ulos taivutuksiin lähtö. Taas mieheni toimi hevosen kanssa, minä nautin sisätilan lämmöstä lasteni kanssa. 

Ensin liikkeet ilman taivutusta: 
Suoralla uralla puhdas käynti ja ravi, oikea takajalka ponnistaa heikommin. 
Taivutus: 
Molemmat etujalat, alanivelet. Oikea etujalka 2/5 ei merkittävää aristusta, vasen etujalka ei arista 0,5/5

Oikea etujalka ei siis ollut vastannut hoitoon odotetulla tavalla, mutta vasen oli. Molempiin jalkoihin, vuohisniveliin  laitettiin vielä kortisoni ja hyaluronihappo, sekä oikean jalan kavioniveleenkin, sillä todellinen ongelma voisikin olla jopa siellä, jonka takia hoitoon ei ole tullut riittävää vastinetta. Kuitenkin taivutusarkuus oli siitäkin jalasta hävinnyt, joten oikeaan suuntaan olimme menossa.

Vasen jalka on nyt tältä erää hoidettu ns. kuntoon. Oikean jalan kanssa vielä arvuutellaan tulevaisuuden kanssa, tarvitaanko lisää hoitoa, vai vastaako tämä hoitokerta odotetusti. Sen näemme myöhemmin. Seuraava kontrolli on hevosen hoitoon vastaamisesta riippuen kahden viikon tai puolen vuoden kuluttua. Nyt on taas edessä huominen karsinassa ja seuraava viikko pakollista kävelyä. Mieluiten kaksi viikkoa, mutta jos se osoittautuu mahdottomaksi, niin sitten asialle ei voi mitään. Viikko on kuitenkin pakko, vaikka laudan pätkät kavioihin naulaten, käveltävä.

Olipa huojentavaa, että hoito oli ainakin toisesta, siitä pahemmin oireilleesta jalasta poistanut reaktion minimiin, 0,5 reagtio on käytännössä nollatulos. Nyt vain täytyy toivoa, että hoito tepsisi oikeaankin jalkaan, joka minun silmissä on aina ollut se vähemmän viallinen. 

On selvää, että meillä jää ainakin kevään karkelot välistä; kyvyt esiin. Mutta tärkeintä on saada hevonen terveeksi, jotta edessä olisi pidempi kisaura kuin Uunolla, vaikka joutuisimme aloittamaan vasta ensivuonna. 

4 kommenttia:

  1. Tosiaan hyvää ja huonoa. Toivottavasti nyt korjaantuisi tuolla.
    Osanotot kävelyviikosta... Ei käy kateeksi. Aika painajainen.
    Plus tylsääkun jää kyvyt esiin tapahtuma välistä. Minä edelleen arvon mennäkö vaiko eikö ja jos, niin hyppy ja askellajit vaiko vain hyppy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Ehkä me taas jaksetaan kävellä, kun vähän saatiin energiaa purettua alle. Tänään on aikakin otettu kaikki ilo irti karsinalomaata loikoilemalla karsinan pohjalla ja nautiskellen heinäbaarista. Onneksi karsinaeristys ei ole ongelma, kokppäivä tarhaukseen tottuneelle.

      Ehdottomasti menette molempiin, kaduttaa myöhemmin, jos ei mene. Hyvä koulutustilaisuus ja samalla saa arvion hevosesta sekä sen hetkisestä koulutustasosta - tietää mitä työstää enemmän! :)

      Poista
  2. Onneksi Kyvyt esiin on vain harjoitustilaisuus :) teillä on vielä kaikki maailman aika kisata! Muakin vähän nyppii, kun tyyppi vaan kasvaa ja kasvaa - ei millään olla niin valmiita kun osa muista 5vuotiaista.. Mutta ajattelen sen niin, että pitkäaikainen tyytyväinen hevosystävä on mukavampi ratkaisu kun nopeasti johonkin aikatauluun paketoitu, vaan muutaman kisakauden starttaava superliitokavio. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Justi eilen aateltiin, että menköön vaikka koko vuosi harakoille, jos sillä saa tulevaisuuteen yhden tai useamman kisakauden lisää ja yhteisiä vuosia mielekästä harrastusta. Nelivuotias on elämänsä alussa, ihan vauva vielä. Rauhassa hyvä tulee ja nykyisin 8vuotiaallakin saa nuorten sarjaa kisata :)

      Poista