Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

23.2.2015

Sula kenttä, olenko valmis?

Kyllä, olen valmis! Valmis liikuttamaan taas jokaista silkkiturpaani, myös niitä kengättömiä. Tänään pihatiet sulivat viimein siihen pisteeseen, että kentälle pystyi kohtuullisen turvallisesti kuskaamaan myös kengättömiä. Kenttähän meillä on 80% täysin sula, vain portin päädyssä lumikinokset estävät auringon lämmittämästä loput jäät pois. Pintahiekkakin on sulaa ja pehmeää, jonka ansiosta jopa Nemo pystyy liikkumaan.

Nempero huhtikuussa 2014
 Eilen oli Simon kävelytys liinan päässä, kentällä. Simosta kuitenkin oli hauskempaa ravata ja laukata, helpolla ja pitävällä pohjalla. Jotenkin onnistui tiputtamaan takakengän jalastaan, vaikkei mitään typeryyksiä eilen edes tehnyt. Tänään Simo sai vapaa päivän, sillä se on liikkunut nyt pitkän rupeaman putkeen. Sen sijaan tallikaverit Nemo ja Kotti pääsivät työn makuun.

Nemo on liikkunut viimeksi ennen joulua, muutenkin kuin ilman satulaa köpöttelyä. Tänään aloitimme taas kesä kuntoon -projektin. Nemo on hyvin köyhässä kunnossa, kaikkinensa. Joten aloitus on tehtävä rauhallisesti. Tänään siis vain käveltiin ja vähän ravailtiin uraa pitkin, rentoa hölkkää. Muutaman ympyränkin teimme, mutta hevonen on hyvin jäykkä, joten tarvitsee alle ensin vähän enemmän liikuntaa, ennenkuin taivutellaan sen enempää.

Ravi oli varsin miellyttävää, energistä ja eteenpäin pyrkivää. Nemon kanssa on eteenpäinpyrkimys ollut aina vähän ongelma. Se liikkuisi eteen mieluiten vain laukassa, mutta etenkin käynnissä se on tahmea ja hidas ja ravikin on hyvin työlästä.

Edellinen ratsastus kerta
Syksyllä työstimme eteenpäin pyrkimyksen parissa paljon. Aloitimme aivan alkeista, siitä, että pieneen pohkeeseen reagoidaan ja siitä liikutaan eteen, ilman että jaloilla kokoajan pumpataan. Aluksi meillä oli maastakäsin apua, juoksutusraipan kanssa, jotta hevonen todellakin liikkuisi muustakin kuin joka askeleella jalasta. Syksyn edetessä Nemosta tuli varsin miellyttävä ratsastaa. Sillä oli hyvä eteenpäin pyrkimys, eikä ratsastaja ollut väsyksissä ensimmäisen vartin sisällä.

Nemon kanssa jatketaan työskentelyä rauhassa, ensin vain vähän ravaillen ja kävellen. Kunhan kenttä sulaa viimeisiä neliöitä myöten, pääsemme myös laukkaamaan.

Nemon jälkeen oli Kotti. Kottin isompi omistaja olikin jo harjannut ja satuloinut ponin, kun olin Nemon kanssa kentällä. Tullessamme Nemon kanssa talliin, näimme ponin vilahtavan satula selässään laitumella. Mielessä kävi, ettei kai vaan poninkin suitset ole rikkoutuneet. Onneksi ei. Kotti on vain hyvin herkkä päästään, ja ohjien kaulalle laitto, oli saanut ponin hätääntymään ja poni oli peruuttanut paniikissa. Onneksi riimu oli luiskahtanut päästä, eikä mitään paniikkia kiinni jäämisestä näin ollen päässyt tulemaan. Tallin ovet olivat vain auki, ja poni juoksikin sitten aitaukseen. Kotti ei onneksi tahallaan karkaile, sille vain joskus sattuu riimun luiskahduksia. Jokseenkin fiksuna ponina se usein juoksee suoraan tarhaansa, mutta tällä kertaa laidun oli parempi vaihtoehto, sillä Kottin tämän hetkinen tarha ei ole Kottille tutulla reitillä.

Eikun uusi yritys, onnistuneemmin ja sitten kohti kenttää. Kotti juoksi hetken aikaa liinanpäässä, jonka jälkeen pienen tytön uurastus palkittiin, ja ratsastus hetki oman ponin kanssa alkoi. Tyttäremme 3,5v. Harjoitteli äidin ja isin avustuksella pysähdyksiä ja liikkeille lähtöjä. Koska olen tarkka kädestä ja tuntumasta, ei lapsi saa ottaa ohjia muuten, kuin päästä kiinni. Joten ponin kanssa harjoiteltiin ääniapuja. Maiskautus eteen ja prrrista seis. Varsin fiksu poni! 

Huomenna jatketaan! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti