Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

1.3.2015

Hirvi tai hevonen, yhtä nätti kasa konepellilläsi


Liikenteessä hirven ja hevosen erottaa vain muutama asia. Hevosen kanssa törmäykseen joutuu auttamatta myös ratsastaja (ellei hevonen juokse irti, jolloin tyhmä Taavikin sen hirveksi laskisi). Toisella on sorkat, toisella kaviot.

Samaa näissä nelijalkaisissa eläimissä onkin sitten paljon. Kummatkin ovat luontokappaleita, vaikka toinen onkin kesytetty. Kolarin sattuessa jälki on kummankin kohdalla rumaa, hevosen kanssa siinä on vain yksi ihmishenki enemmän. Miksi sitten liikenteessä varotaan hirviä, muttei hevosia? Onko hirven henki ja turvallisuus ihmishenkeä arvokkaampaa?

Kukaan, ei kukaan, pidättele ja hallitse hevosen kokoista eläintä. Sitä ei hallita voimalla eikä edes taidolla, silloin kun 500-600kg eläin saa paniikin. Silloin ollaan yhtälailla matkustajia, kuin lentokoneessa, jonka moottorit ovat sammuneet. Silloin ollaan luonnon armoilla.

Mitä teet, kun näät ratin takaa hirven? Painatko kaasua? hiimailetko hirven hännässä kiinni? Tuskin. Veikkaan että painat jarrua sydän kurkussa, ja vartinkin päästä kätesi tärisevät säikähdyksestä. Miksi et toimi samoin hevosta kohdatessa? Mikä tekee siitä luontokappaleesta erilaisen? Sekö että uskot 50kg tytön pitelevän hallinnassa 600kg pelkällä ohuella nahka/nylon remmillä, jota hevospiireissä ohjiksi kutsutaan? Onko koskaan nahkaisesta käsilaukustasi katkennut olkahihna? Nahkaa sekin oli ja painoa lastinaan hyvin paljon vähemmän. Mikä tekee mielestäsi hevosen varusteista, nahkasta 500kg kestävämmän? Tai ylipäätään siitä ratsastaja tyttösestä maailman vahvimman?

Näitä sattuu liikaa, läheltä piti tilanteita auton ja ratsukon kanssa. Mikä auttaa, jos ratin takana on idiootti? Onko maastoilu varma itsemurha yritys?


Ainut näkyvä kontrollointi väline on hyvin ohutta nahkaa..

Käänsin tänään ratsuni kapealla kotitiellä poikittain, vain koska halusin auton keskeyttävän aikeensa yrittää ohittaa meitä takaapäin, ilman että olimme hevosen kanssa edes kerenneet huomata koko autoa. Nykyiset hybridiautot eivät pidä ääntä, ne ovat vaarallisen hiljaisia. Niin hiljaisia, ettei hevosen kavioista ja märästä maasta syntyvän temmellyksen ja tuulen päältä voi kuulla autoa, varsinkin jos se hiippailee taakse, kohtuullisen tasaista vauhtia, ilman kiihdytysääniä.

Oli autoilija kuka tahansa, olettaisi tiellä täysin poikittain oleva ratsukko estävän auton ohittamisen. Monelle se kertoisi pysähdyspakosta, sillä ohi ei yksinkertaisesti pääse, tiellä on este. Ethän aja hirvenkään kylkeen kiinni, vai ajatko?

Minä tein ratsastaja tietoisesti auton pysäytys yrityksen, sillä ratsunani oli nuori, aloitteleva maastoilun keltanokkainen ratsu, joka ei ikimaailmassa ollut kohdannut autoja niin läheltä, liikenteessä. Ja jolla oli taipumus käyttää ärhäkkäästi takajalkojaan potkimiseen, jota olisi varmasti autoon tehnyt, jos ohitus yritystä olisi jatkettu.

Jotenkin kuvittelin, että auto todella pysähtyy, eihän muutakaan vaihtoehtoa voinut olla. Tein nopean arvion auton tarkoitusperästä : Iäkkäämpi pariskunta, luultavasti sunnuntai vierailulla. Kykenivät ajamaan kohtuullisen rauhallista vauhtia, joten heillä tuskin hätä ja polttava kiire oli. Kuvittelin heillä olevan aikaa, pysähtyä hetkeksi, jotta pääsemme kohtaamisesta kaikki ehjin nahoin.

Ihan kymmenen metrin päässä, auton takana olisi ollut risteys, näppärä kuski peruuttaisi siihen, kun näkisi hätääntyneet ratsastajan kasvot ja pysäytys huuto yritykset. Koska hevosen tuntevana tein heti sen tilannekatsauksen tulevaisuuteen, ettei tästä selvitä tällä tavalla. Kun ratsureimani kanssa olin poikittain keskellä tietä, rauhoittelin ratsua, joka paniikissa oli jo valmis pomppaamaan toisiin afääreihin, ei auto pysähtynyt. Se tuli lähemmäs ja lähemmäs metri metriltä ja sentti sentiltä. Oliko se niin vaikea painaa ne renkaat seis? Pelkkä hiimailu ei riitä "stop-merkinkään" kohdalla, eikä katsastuksesta pääse läpi, jos jarrupoljin ei toimi pysähdykseen asti.

Kun perseensä alla tuntee, että se ratsureima kerää voimaansa takaosalle, nostaakseen etuosansa pilviä hipoviin korkeuksiin, ei itku ole kaukana. Ratsu reima, jolla on ehdoton kielto mennä mitään kovampaa vauhtia, kuin kävelyä. On selvää, ettei selästä saa tippua, ratsua ei saa päästää karkuun, sillä se juoksisi paniikissa kotiin ja ratsun kuntoutus ja elämä päättyisitodennäköisesti hyvin lyhyesti siihen. Pystyyn hyppäävällä hevosella on myös vaara liukastua ja kaatua tai vain mennä täysin ympäri, mätkähtäen selälleen maahan -> ratsastajan päälle. Mutta nou hätä, jos autoon ei vaan tule naarmun naarmua! Sillä ratsun omistaja olisi se, joka siitä korvausvastuuseen joutuisi, viis siitä, että makaisi neliraaja halvaantuneena sairaalassa.

Mutta eihän autoilija voinut tietää, että allani on nuori, kokematon ratsu. Eikä sitä, että sille on juuri muutama päivä sitten tehty ehdotonta kävelyä vaativia nivelpiikityksiä!

Mutta muuttaako se asiaa? Jos allani olisi vanha kokenut ratsu, saako silloin ajaa vaikka päälle, jos olen poikittain tiellä? Saako autoilija olla välittämättä muista tiellä liikkujista? Onko se niin vaikeaa huomioida muut ja käyttää vaikka vaihdekeppiä peruutuksen kohdalla, ja peruuttaa sen muutaman metrin verran, jotta ohitus olisi ollut turvallinen, kaikille?

Hevosten kanssa tiellä liikkuminen on lähes pakollista. Harvalla meillä on maastoreitit suoraan pihalta. Meillä on maastoreitteinä mielettömät kilometrit leveää, hyvä pohjaista, lähes liikennöimätöntä tietä. Silloin tällöin jokunen auto tulee tai menee, mutta pyrin hevosteni kanssa liikkumaan mahdollisesti ajankohtina, jolloin muuta liikennettä ei ole. Mm. Postiauton kanssa en halua kohdata ikinä. Peltotöiden aikaan maastoon ei lähdetä, ja arkena liikutaan mahdollisesti virka-aikaan, jolloin autoilijat ovat töissä. Silti silloin tällöin autoja ja muita tiellä liikkujia tulee vastaan. Usein niistä selvitään hyvin, sillä muut liikkujat osaavat huomioida hevosen eläimenä ja ennakoivan sen verran, että riittävän leveä ohituspaikka on käytettävissä.

Itse ratsastajana pyrin välttämään tahallista liikkumista ns. Ruuhka-aikaan, se on kaikkien etu. Ja kun sinne maastoon lähdetään, pukeudutaan niin, että autoilijan on mahdollista nähdä meidät jo kaukaa -> värikkäät, erottuvat vaatteet!

Kun itse joutuu liikkumaan autolla aamuvarhain tai illan hämärtyessä, on selkärankaan pinttynyt reaktio, joka johtaa äkkijarrutukseen, jos havaitsen jotain ylimääräistä liikettä tien vieressä. Se on ollut ainut selviytymiskeino, sillä muuten olisin päätynyt hirven kanssa törmäykseen. Niiden kanssa minulla on ollut liian paljon läheltä piti tilanteita. Onnea heille, jotka ei eläessään kohtaa ikinä hirveä!

Kerran oli äkkijarrutus myös ratsukoiden kanssa. Syksy, maanläheiset värit vaatetuksessa ja hevoset. Luonto oli kaunis, kellertava, aurinko paistoi ihanasti ja mutkassa oli kaksi ratsukkoa, jotka sulautuivat maastoon saumattomasti. Maantiellä, jossa 80km/h nopeusrajoitus oli, ei heitä yksin kertaisesti pystynyt näkemään, sillä heillä ei ollut mitään, mikä olisi erottanut heidät luonnosta. Ratsastajiltakin toivoisi omaan turvallisuuteen panostamista, mm. Riittävästi luonnonväreistä erottuvilla vaatteilla ja huomiovarusteilla. Hämärässä heijastin varusteet voivat pelastaa hengen.

Mutta vaikka itse tekisit kaikkesi, oman turvallisen maastoreissun hyväksi, voi liikenteessä silti olla joku henkeäsi vaarantava osapuoli. Johan sen kaikki näkee, katsomalla ohjelmaa "suomen surkein kuski".

Koska kirjoitan vielä tässä, pysyin hengissä tänäänkin. Hyppäsin lennosta ratsuni selästä alas. (Kovin järkevää se ei ole, nuoren maastouran jatkoa ajatellen, mutta ainut mahdollinen vaihtoehto.)Olisin halunnut taluttaa ratsuni maastakäsin pysähdyksissä olevan auton ohitse, joka olisi ollut hankalaa, sillä kapealla tiellä ei sellaista turvallista ohitustilaa ole, ja minä olen yhtälailla oikeutettu kulkemaan kotitielläni, kuin autokin. Jos jompikumpi menee ojan puolelle, se en ensimmäisenä ole minä, vaan sitten penkan puolta saa viistää myös se auto. Hätäinen kuski kuitenkin päätti hevoseni olevan viimeistään nyt, kun olin maassa A. Joko riittävän hyvin hallinnassa tai B. Ratsastajalle vaaraton, ja ajavansa ohitse itse. Onnekseni ratsuni päätti olla käyttämättä takastensa potkurefleksiä ja pääsimme kaikki loppujen lopuksi ehjin nahoin. Me jatkoimme ratsuni kanssa rentoa sunnuntai maastoilua omalla, aidatulla kentällämme.

Mutta miksi, oi miksi, autoilijat eivät vaivaidu pysähtymään? Huomioimaan ratsastajan antamia ohjeita? Tai edes käyttämään tilanne tajua? Hevoset ovat pohjimmiltaan eläimiä, yhtälailla hirven kanssa!


12 kommenttia:

  1. Mahtava postaus! Ei voi muuta sanoa. :D

    VastaaPoista
  2. Olipa hieno teksti!! Kyllä tosiaan alkaa ottamaan päähän juurikin se, ettei autoilijat tajua pysähtyä, vaan lipuvat koko ajan kohti, vaikka näkevät hevosen olevan paniikissa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia. Se on todella ikävää. Hevonen kun ei ole kone, vaikka selässä ihminen olisikin. Yhtälaikka arvaamaton luontokappale, kuin mikä tahansa muu eläin. Ei kukaan ajele tarkoituksella hirveäkään kohti, tai sen heti perässä, jos tiellä sattuu olemaan. Kyllä siihen mielellään välimatkaa pitää ;)

      Poista
  3. Anonyymi1/3/15 19:54

    Vähän hymyilyttää tää teksi, vaikka vakavasta asiasta kirjoitit :D Mutta niin hyvä se vaan on!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Elämässä pitää olla mukana myös ripaus huumoria ;) Hyvä jos saa hymynkin kasvoille!

      Poista
  4. Ratsastaja ei voi olettaa, että autoilijat tietävät hevosen olevan "villieläin" - ei hirvilläkään ratsasteta tietoisesti autoteillä. Autoilijoilla on oikeus olettaa, että tiellä oleva ratsukko on siellä koska se osaa siellä liikkua ja liikennesääntöjä noudattaa.

    Nuoren kanssa maastoilu ja autoihin totuttaminen tulee minusta aloittaa jossain ihan muualla kuin yleisillä teillä ja ennemmin sitten taluttaen. Hevosella ei autoa pysäytetä, siihen käytetään käsimerkkejä, eikä niitäkään autoilijan ole mikään "pakko" noudattaa".

    Vaikka kyseisen tapauksen autoilija oli hölmö lähestyessään yhä teutaroivaa ratsukkoa, on silti ratsastajan vastuulla lähteä autotielle vasta kun hevonen on hallinnassa. Se on kuitenkin ratsastaja, joka vastaa hevosen aiheuttamista kuolemantapauksista tai loukkaantumisista jos se hevonen päätyy konepellin kautta tuulilasista autoilijan kanssa samalle istuimelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan, silloin kun kyseessä on julkinen tie. Siksi me emme julkisilla teillä liikutakaan, ei tulisi mieleenkään. Ja kyllä jokaihmisen velvollisuus on pysähtyä ja auttaa hädässä olevaa vrt. Tien viereen tuupertunut. Mutta kuinka moni pysähtyy ja auttaa? Tiet eivät ole autoja varten pelkästään, siellä liikkumiseen on jokaisella oikeus. Autot eivät tiellä ole sen etuoikeutetumpia kuin muutkaan ja ohituskielto alueella ei ohiteta, oli sitten auto, mopo tai hevonen. Kiellosta kielii jo se, ettei tiellä ole tilaa siihen ;) Ja kyllä vastuu on myös autoilijalla, ei pelkästään ratsukolla. Tästä asiasta, toisen tapauksen kohdalla on poliisin kanssa oltu tekemisissä, silloin kyseessä oli ihan yleinen tie. Silloin kuljettaja sai varoituksen.. :)

      Poista
    2. Kyllä sitä kuitenkin jokaisen aloittelevan ratsun kanssa JOSKUS joutuu menemään sen ekankin kerran yleiselle tielle! Ja mistä löytyy se yksityistie, jolla voi treenata hevosen kanssa sitä, että auto ajaa ohi 80 km/h? Eikä kaikki meistä voi ostaa valmiiksi koulutettua ratsua, jonkun ne täytyy kouluttaakin!

      Poista
    3. Nimenomaan. Jossainhan ne ratsut on totutettava liikenteeseenkin. Se ei onnistu kentällä tai maneesissa, silloin on lähdettävä maastoon. :) Tosin itse pyrin yleisiä teitä, yksityistiellä on meidän makuun jo ihan riittävästi liikennettä.

      Poista
  5. Vaikka sellaisilla hevosilla, jotka eivät ole maastovarmoja, en suosittelekaan menemään autoteille, niin myös maastovarmojen kanssa käy vahinkoja. Toivoisin autoilijoiden käyttävän varovaisuutta hevosen ohittaessaan, aivan kuin he toimivat ohittaessaan pyöräilijän tai kävelevän lapsen.

    Koin niiin monia kertoja edellisen, maastovarman hevoseni kanssa vaaratilanteita, kun autot suhasivat kylkiä hipoen ohi. Parhaaksi havaitsemani keino oli ottaa pitkä kouluraippa mukaan ja pitää sitä tien puoleisessa kädessä osoittamaan sivulle. Kyllähän se kerran napsahtikin auton tuulilasiin, kun auto ohitti aivan liian läheltä.

    Kerran sitten jouduin jalkautumaan maastossa ja hevoseni riistäytyi vapaaksi pelätessään. Hevonen ravasi edellä ja minä juoksin perässä pienemmällä hiekkatiellä, kun takaani tuli auto. Juoksin keskelle tietä, käännyin autoon päin ja huidoin käsilläni että he pysähtyisivät. He eivät hidastaneetkaan, kurvasivat ohitseni ja lähestyivät edessä irrallaan juoksevaa hevosta. Yritin huutaa heidän peräänsä, ei jarruvaloja, vaan ilman mitään varovaisuutta kohti hevosta. Luulivatko he, että tässäkin tapauksessa hevonen olisi jotenkin hallinnassani? Onneksi hevoseni ravasi suht reunassa tietä ja pelästyessään takaa ohi tulevaa autoa loikkasi onneksi ojaan päin, ei auton eteen.

    Tämä tapaus ei ainakaan kasvattanut uskoani autoilijoihin. Entä jos minulla olisi ollut hätätilanne, toinen ratsastaja olisi vaikka maannut tajuttomana ojan pohjalla ja olisin huitonut tiellä sen takia? He eivät olisi pysähtyneet, edes hidastaneet, mikä on mielestäni surullista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Autoilijoiden toiminta on joskus todella käsittämätöntä. Me liikutaan paljon autolla 7-tiellä, joka muutama vuosi sitten oli tunnettu etenkin rekkajonoista ja suuresta liikennemäärästä. Kerran vastaan tulevien autojen joukossa juoksi irrallaan hevonen, kärryt perässä. Kukaan meitä edellä ajava ei pysähtynyt, ei edes hiljentänyt! Se oli varsin käsittämätöntä. Onneksi hevonen saatiin lopulta turvallisesti kiinni, mutta siitäkin ohi suhahti eittämättä ainakin yhteensä 50 autoa kumpaankin suuntaan.

      Mutta nykymaailmassa ei välitetä enää muusta kuin omasta navasta, omasta kiireestä ja omasta turvallisuudesta. Paitsi sitten, kun jotain sattuu ja maailma avartuu.. :/

      Poista