Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

19.3.2015

Kotti, lentävä englantilainen

Kuvakaappaus videosta
Pikku G pääsi taas irtohyppäyksen pariin, sillä sää tiedot ovat luvanneet pakkasta, joka kovettaisi kentän pinnan soveltumattomaksi tähän hommaan. Kuja oli tällä kertaa laatuponi-kisoissa vaaditun mukainen, jossa Kotti kuuluu ryhmään II (130,1-140cm). Tämän ryhmän poneilla kujan välit ovat ponnistuspuomi - 2m ristikko - 5m pysty - 9,2m okseri, jonka enimmäiskorkeus 90cm.

Kottista oli taas hurjan hauskaa, välillä aivot jäivät narikkaan ja innostus vei voiton. Kujan katkonaisuuden vuoksi poni päätti välillä jättää kokonaan puomin ja ristikon välistä ja sujahtaa kujan aukosta suoraan pystylle. Eihän sitä innostuksesta voi rangaista.





Asenne ponilla on kohdillaan, etujalkojen tekniikka vielä tosin vähän roikkuva, mutta eiköhän nekin nouse sieltä, kunhan ponin mielestä ollaan oikeilla korkeusilla. Sitä ennen hankinta listalla on kuitenkin suojat. Suojien ostoon täytyy paneutua ajan kanssa. Kottin varusteostokset ovat aina haasteellisia, sille ei sovi mikään shettis/pikkuponi tavara, mutta vähän isommalle tarkoitetut varusteet ovat sitten jo liian isoja. Sama homma oli loimia metsästäessä, metrin selkäpituus on otollinen shettisloimille, mutta eihän sellaiset tämän kokoisille mahdu muuten.



Kottin kanssa on jatkettu myös vähän ratsuoppeja. Vähän lisää ravityöskentelyä, vai voiko vielä työskentelystä puhua? Olemme saaneet ratsastettuna hyvälle alulle ravia. Vasta kaksi kertaa olemme ravanneet selästä käsin, mutta poni oli jo tällä uudemmalla kerralla aivan toinen. Raviin löytyi ajoittain varmuutta, asennetta, joka huokui ponista. Se tiesi mitä vaadittiin ja se uskaltautui antamaan itsestään enemmän. Voitiin siis ainakin puhua jo ravista, eikä haparoivista juoksuaskelista. Kolmivuotiaaksi poniksi Kotti on varsin hyvällä mallilla, meillähän ei ole mikään kiire, jonka takia ponia on työstetty selästä vain satunnaisesti. Se kuitenkin tuntuu omaksuvan asiat nopeasti.

Kotti on toki saanut treenata ratsun uraa, hieman eri kaavalla, omistajansa kanssa. Talutusratsuna poni toimii mainiosti. Poni toimii mainiosti myös hoitotilanteissa. Pieni ihmisen alku saa hoitaa ponia niin tarhassa kuin tallissakin. Poni seisoo paikallaan, katsoo koko ajan mitä seuraavaksi ja valitsee yhdessä hoitajansa kanssa harjakorista harjankin. Jotenkin niin uskomattoman kärsivällinen ja ihana poni! Eihän tällaisia rahalla saa, ainoastaan tuurilla!



Simolla on ollut takanaan maastoilua, josta on huolehtinut hevosen toinen omistaja. Vähän kunto-/voima harjoittelua intervalli- ja mäkitreenin avullu. Jonka jälkeen kentällä etsiskelin jarruja pienen ikuisuudelta tuntuvan hetken. Jokseenkin maastovauhti, vaikka rauhallinen olikin, on turhan reipasta kenttätyöskentelyyn, jäi päälle. Jarrujen puuttumiseen saattoi olla myös syynä suitsissa kokeiluna olleet klipsit, jotka pois otettuamme homma taas sujui. Mitä siitä opimme? "Älä edes kokeile kikkoja, joita ei kisoissakaan saa käyttää!" Klipsit lukitsivat kuolaimen, joka jo muutenkin on hyvin tasapainossa ja vakaa, ihan mykäksi.

Tiistaina me olimme ihan ensimmäistä kertaa valmennuksessa. Siitä lisää toisen kerran, mutta ihan huippua oli ja hevonen oli no, Super!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti