Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

22.3.2015

Kyran klinikka - pyörän keksimistä ja salatiedettä

Eilen auton keula kääntyi kohti maailmaa, kahdeksan jälkeen. Kotona olimme reilusti tämän päivän puolella. Matkalla auton mittariin pyörähti reilu 630km ja mukaan lähti paljon lisää kokemuksia, ajatuksia ja intoa. Ratsastus on laji, jossa pyörä on pyörä, eikä sitä tarvitse keksiä uudelleen. Tasosta riippumatta, perusasiat pysyvät samana, niitä vain hienosäädetään paremmiksi.

Seurasin oripäiviä kahden ensimmäisen päivän ajan suorana hevostiimin sivuilta. Oli hienoa päästä näkemään oriiden arvostelut ja palkitsemiset, sekä huomata että oma silmä on harjaantunut näkemään niitä asioita, joita jalostuseläimeltä vaaditaan (ratsuhevonen). Kävimme expo-alueella, oripäivän tapahtumien ollessa käynnissä. Sieltä näki hyvin myös ne oriit. Kurjaa oli se, että expo-alueelle pääsi ilmaiseksi, mutta näki yhtä hyvin maksullisen tapahtuman sisällön. Kurjaa se on lähinnä maksavien puolesta, kun toiset katsoo ilmaiseksi..

Expo-alueelta etsimme "Kotti-pinteleitä" sillä ponin omistaja on vakuuttunut siitä, että poni tarvitsee niitä. Valitettavasti alueelta ei löytynyt poneille mitään, mikä on toki ymmärrettävää, kun hevostapahtuma kyseessä oli, mutta expo-alue oli kuitenkin myös Kyran klinikan aikaan, jolloin alueella oli varmasti myös muita poni-ihmisiä.

Expo-alueelta löytyi kuitenkin fwb-ihmisille vihdoin jotain logo tuotteita, joita voi edes kuvitella laittavansa päälle! Palaute oli siis mennyt perille ja siihen myös noteerattu. Tilaukseen lähti softshell-takki, jonka selässä on iso fwb-logo teksti ja etupuolelle brodeerataan nimi. Täytyi hetki miettiä, laitetaanko oma vai hevosen nimi, mutta päädyin omaan. Sillä uhalla, että hepparessukka saattaisi katkaista koipensa huomenna ja olla mullanalla alta aikayksikön. Omalla nimellä varustettuna takki olisi 'pitkä aikaisempi' -blondin logiikka.

Mukaan tarttui heti pipo, jossa on heijastava painatus edessä. Tiedä sitten, miten kestää pesun, mutta kiva se on päässä, ennenkuin venyy ja vanuu..

Ollaanko aamullapirtsakoita?
Simo sai vielä nivelravinnettakin tulijaisiksi. Sillä on kuivat nivelet, jonka takia eläinlääkäri suositteli syötettäväksi jotakin nivelravinnetta. Hevonen on aikaisemmin saanut glukosamiinia sekä msm jauhetta, mutta niiden avusta tämän hevosen kanssa en ole vakuuttunut. Ainakin monen kuukauden syötän jälkeen tilanne on ollut se, että ne nivelet ovat liian kuivat ja jotain pitäisi syöttää. Niin, mutta sehän syökin jo!

Nyt kokeiluun lähti purnukka tähän astisista kokeiluista kalleimpaan (tämän hevosen kanssa) kuuluva nestemäinen Blue Chip joint-rlf. Joka sisältää glukosamiinia, ruusunmarja uutetta, hyaluronihappoa, msm, yoccaa, Orgaanista mangaanikelaattihydraattia sekä C-vitamiinia. Saa nähdä onko tämä sitten se meidän arjen pelastus.

Päivän kohokohta oli tietenkin se klinikka! Ei tuntunut paljon painavan kuunteluoppilaana olemiseen hinta, jolla olisi kahden hengen lipuilla saanut useamman valmennuksen itse hevosen selässä, joltakin toiselta. Mutta silti Kyraa oli päästävä kuuntelemaan. Ei sen takia, että saisi salattua sisäpiiritietoa siitä, miten sen maagisen rajan ylittää tavisratsastajasta gp-ratsastajaksi, vaan siksi että.. Että näkee, ettei mitään salatiedettä ja in-side juttuja ole siellä huipullakaan. Ratsastus on samoja asioita, samoja apuja ja perusratsastusta siellä gp-tasolla kuin ratsastuskoulun he c -tunneilla.

Kyra painotti mm. Sitä, ettei kokoaminen ole asia, joka tulee kuvioihin vasta ykskaks yllättäen vaativalla tasolla, vaan nuori hevonen rakennettaan omaan ikäänsä sopivalla kokoamisasteella, alusta asti. Mutta pääasia oli minun ymmärryksessäni se, että helppo c -tason ratsukin on koottu, sen tason mukaan mitä sillä tasolla vaaditaan, eli hyvin vähän = vain tasainen tuntuma ja muoto. Hyvin vaatimattomasti, mutta kuitenkin niin että asiana se kokoaminen on jo silläkin tasolla.

Hyvin havainnollistavana tekijänä oli kaksi aivan eri ikäistä ratsua, jotka ravasivat ja laukkasivat ympyrällä rinnakkain. Vanhempi oli koottu passageen ja piaffiin asti, kun viisivuotias vieressä ravasi omalle tasolleen sopivassa kokoamisasteessa.

Kyra painotti paljon myös käsiä, sitä kuinka paljon ratsastajat tekevät liikaa kädellä. Ja sitä kuinka uraantuneita ratsastajat asian havainnollistamiseen todella ovat ja kuinka vaikea on lähteä uraituneita tapoja, yksinkertaisella tavalla, kuten käsiä levittämällä, muuttamaan. Apuna havainnollistamiseen Kyra käytti ns. Kauhukahvaa (kohta Suomen mantereelle rantautui varmasti tähän "suunaniteltu" must have, remmi.) siihen asti jokainen vähemmän true rider voinee käyttää alaturparemmiä ;) Jokatapauksessa, ohjat laitettiin tulemaan satulan etukaaren ja remmin välistä ja käsiä levitettiin niin, ettei ohja tule suoraa linjaa kädestä kuolaimeen, jolloin sitä ei pysty samalla tavalla käyttämään. Tarkasti mietittynä ja muisteltuna, eräs omista valmentajistani on jo kauan aikaa sitten pyytänyt ratsastamaan ohjat ristissä, joka havainnollista samaa asiaa ja auttoi saamaan ahaa-elämyksen siitä, miten käden tulee joustaa lapaluista asti. Ja että tuntuman hevosen suuhun täytyisi olla äärimmäisen tasainen.

Kyra havainnollisti myös pohkeen käyttöä, sitä kuinka sillä ei saa jäädä painamaan vaan nopeasti naputella. Hyvänä havainnollistavana neuvona hän vertasi pohjetta raippaan. Eihän raipallakaan jäädä painamaan, vaan kosketetaan nopeasti, jos ei reaktiota synny, napautetaan uudelleen. Pohkeen kuuluisi naputella yhtä nopeasti. Tähänkin löytyi pieni kikkakolmonen, nyt tarvittiin kaksi turpahihnaa, tai jotain muuta remmiä, jolla jalustinhihna sidottiin aivan jalustimen yläpuolelta, satulavyöhön kiinni. Oikeastaan tällä "kikalla" sai vähän siirrettyä jalkaa oikeampaan paikkaan, sinne eteenpäin aktivoimaan ja nostamaan etuosaa sekä samalla rauhoittamaan vähän levotonta jalkaa.

Kyra painotti myös hyvin koko klinikan ajan itsestäni ehkä oleellisinta asiaa. Sitä, ettei pelkkiä takajalkoja pidä aktivoida ja ratsastaa, unohtaen etujalat. Suurimmalla osalla kuitenkin todellinen ongelma on se, että hevoset ovat etupainoisia ja aktivoimalla vain takajalkoja vilkkaammaksi, etupainoisuus lisääntyy. Sen sijaan, että meidän pitäisi muistaa ja luottaa ratsastaa niitä etujalkoja ja etuosaa eteen ja ylös. Hevosen kuuluu kantaa ratsastaja, nostaa säkä ja olla kevyt edestä. Se ei onnistu, jos ratsastamme vain takajalkoja aktiiviseksi ja etuosasta vain kaulaa ja muotoa "pyöreäksi!" Omalta näkökannaltani tässä oli se klinikan tärkein asia, jota jokaisen ratsastajan olisi ajateltava. 

Täytyipä vielä tekstiin tulla muokkaamaan tai oikeastaan lisäämään tämä eniten porua aiheuttanut asia, unohtakaamme ulko-ohjan tuki!  Kyra korosti sitä, ettei ulko-ohjalla saa pitää yhtään sen enempää painoa, tukea, tuntumaa -mitä nimitystä nyt ihmiset sitten käyttääkään, vaan kummatkin kädet on oltava saman arvoiset, yhtä tuella, yhtä kevyet ja yhtä merkitykselliset. Minä en näe tässä mitään uutta, mutta somessa klinikkaa näkemättömät nostivat asiasta melkokovankin ihmettelyn. Onhan päivän selvää, että kummassakin kädessä ja jalassa on oltava ns. saman verran hevosta ja hevosen on hyväksyttävä tuntuma myös sisäohjasta ja myös jäätävä sisäohjalle, ulko-ohjasta myödättäessä, samalla tavalla kuin ulko-ohjalle sisältä myödättäessä.

Klinikan anti ei siis ollut varmasti kenellekään mitään uutta ja ihmeellistä. Kyra osaa vain avata ja perustella asioita niin laajasti ja havainnollistavasti, että se saa ajattelemaa asioita uudelleen. Ratsastus on kuitenkin kokoajan samaa, hevosille ei tule uusia käyttöohjeita tasolta toiselle siirryttäessä, niitä vain nostetaan enemmän eteenpäin menon sijasta ylöspäin, kaasulla ja jarrulla leikitään äärirajoilla. Mutta ratsastus on kuitenkin samaa - jalasta eteen, pidätteestä takaisin. Perusratsastusta, jota harjoitellaan jo ensimmäisellä ratsastuskerralla, ei mitään salatiedettä!

Suurin anti kuitenkin Kyran klinikoissa aina on se, että jos vanha tapa ei toimi, uskalla kokeilla erilaista lähestymistapaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti