Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

19.3.2015

Läsipään ensimmäinen valmennus

Simo-Petterin kanssa matkustimme ensimmäiseen valmennukseen tiistai-iltana. Varasin valmennus-ajan sunnuntaina, lyhyellä varoitusajalla, jottei yö unet menisi monelta yöltä jännityksestä. Tuossakin oli jo liikaa öitä! 


Valmennuspaikkana meillä oli Harjun oppimiskeskuksen tilat, tällä kertaa vanha, iso maneesi, jossa on peilejä vähän siellä täällä, joka nurkalla ja sivulla. Aluksi Simoa jännittikin todella paljon, kun joka nurkalla näkyi komistus ja sisäkatsomon ikkunat heijastuvat valoja. Kaikki oli uutta ja outoa. Vielä enemmän kuitenkin jännitti ratsastajaa. Osaako se sivistymätön ruuna käyttäytyä?

Maastakäsin taluttelu kumpaankin suuntaan, sai suurimman jännityksen pois. Vielä ratsainkin kävelimme kummatkin kierrokset, jotta jokainen heijastava pinta tuli näytettyä kummallekin aivolohkolle. Sitten raviin!

Ihan aluksi kerroin ongelmasta, joka on satunnaisen säännöllisesti hukassa olevat jarrut ja "hirven ravi".  Myös pohkeen taakse jääminen on samaan sarjaan kuuluva ongelma. Yleensä ne seuraavat peräkkäin toisiaan. Niinpä aluksi jäimme isolle soikiolle, Simolle selvästi vaikeampaan päätyyn, jossa tarkoitus oli työstää ravia, pohkeesta eteen ja istunnalla hitaammaksi. Tarkoitus oli saada ravi aivan käynti siirtymisen rajalle, niin että hevonen tuli puolipidätteestä ja istunnasta hitaampaan, polkevaan raviin ja reagoi pohkeesta heti eteen. Kuitenkin niin että tasapaino säilyi, ilman suurempia ylilyöntejä. Jarrun ja kaasun kanssa tasapainoiltiin kultaisella keskitiellä, leikkisästi. Tehtävä oli varsin hyödyllinen meille, sillä tässähän se ongelma tuli huomattua, ei meillä ole ongelmaa, silloin kun hevonen on ohjan ja pohkeen välissä! Haastavuutensa laji ottaa siinä, ettei hevonen useinkaan ole siellä jalan ja käden kultaisessa keskiössä. Minun tulisi luottaa ratsuuni ja siihen, että se todella kuuntelee jo pelkästään istuntaani. Se hidastaa heti kun tiivistän vähän istuntaani, mutta vastaavasti se myös lähtee eteen, ihan pienestäkin pohkeesta. Sen lisäksi minun pitäisi vain rueta ratsastamaan jalat lähempänä kylkeä, hevosen on alettava sietää pohkeeni siellä, missä sen kuuluu olla, jolloin voin käyttää jalkaanikin kontrolloidummin ja kevyemmin. Välillä tuli pieniä sätkyjä, hevonen reagoi liikaakin, mutta sehän on vain positiivista, että sieltä reaktio tulee!

Seuraavaksi jatkettiin koko uraa pitkin, loiventaen lyhyet sivut puoliympyrän muotoon. Ajatus oli vähän työntää sisätakajalkaa ulospäin ja ajatella vähän väistöä. Simosta se kuitenkin oli liian haastavaa, josta seurasi ensin vain lisää vauhtia ja lopulta liikkuminen takkuili ajoittain pahasti pohkeen taakse jäämisellä. Pitkällä sivulla sain ratsastaa vähän reilummin eteen, mutta vain hevosen raamien verran, takomista ei sallittu. Välillä menimme kyllä auttamatta liian lujaa, sillä Simo on hyvin menevä kaveri ja sille on helppoa mennä liian lujaa ja venyttää jalat täysmittaiseksi. Totuus kuitenkin on, ettei hevosella ole tarvittavaa voimaa ravata tuollaista ravia, jonka takia saamme aina metronomin hevosen takomisesta. Ihan pieni rauhoitus ja hidastus riitti siihen, että kaikki jalat mahtuivat yhden hevosen alle. Minulla tosiaan on ollut liian paljon hitaita ja työläitä liikkujia, joita ei ole voinut ottaa kiinni.. 

Kun kumpaankin suuntaan saimme haluttua tulosta, hevonen liikkui eteen pohkeesta, tuli istunnasta harjoistusraviin ja ymmärsi idean siirtää painoa ulospäin, saimme hetken hengähtää. Ravista löytyi ajoittain todella hyvä flow, olimme hetkittäin kuplassa, jossa kaikki oli täydellistä ja ruusuista. Mutta sitä kesti aina askeleen tai kaksi.. 


Seuraavaksi oli vuorossa laukkaa. Tässä kohtaa hevosessa alkoi jo vähän väsymyskin painaa. Tahtirikkoja tuli ja hevosen ilmeestä alkoi näkyä jo pientä "nyt riittää!" - asennetta. Töitä kuitenkin jatkettiin, uraa pitkin laukkaamista. Pitkällä sivulla eteen, lyhyille sivuille vähän kiinni, istumalla tiiviimmin satulaan. Laukassa piti hakea ylöspäin suuntautuvaa fiilistä, säkä ylös! Kumpaankin suuntaan hetken aikaa, jotta saimme hyvää laukkaa esille, jonka jälkeen ravissa pieni hetki isolla keskiympyrällä, hakien hevosta vähän pidemmälle ohjalle, venyttämään. 

Simo oli varsin fiksu ja jaksoi väsymyksestä huolimatta tsempata vielä loppuun asti. Itseensä tyytyväinen hevonen oli valmennuksen jälkeen sitä mieltä, että olisi ansainnut vähintäänkin kuninkaallista palvelua ja paljon kehuja, joita se sitten myös saikin. Itse sain paljon ideoita ja eväitä omaan tekemiseeni. Vinkkejä istuntaani ja apujen käyttöön. Tästä jatketaan viikko itsenäisesti vähän palautellen ja hellien hevosta ja sen mieltä, sillä eilen se olikin hyvin kiukkuinen ja osoitti maastokävelyllä mieltään useaan kertaan mehevillä pukeilla ja pystyyn hyppimisellä. Laitoinkin mieheni maastoilemaan, sillä olin melko varma, että hevonen vähän itseensä edellispäivän valmennuksesta otti ja saattaisi olla "pikkutuhma".  Mutta reilun viikon päästä taas uudestaan! Sitä ennen meillä on pientä kivaa, johon kuuluu nelivuotiaiden ryhmäratsastusluokan ohjelma ja kouluaidat

Lauantaina kuitenkin suuntaamme nokan kohti Ypäjää, Kyran klinikalle, josta toivottavasti saamme taas paljon lisää ideoita ja ajateltavaa. Loppuviikko seurataankin ahkerasti myös oripäiviä netistä, minua itseäni kiinnostaa eritoten kolmivuotiaiden ja 4-5 -vuotiaiden ratsastusosuudet.


Tässä vielä videota valmennuksesta, 17 minuutin verran!




9 kommenttia:

  1. Näkyykö muilla tuo linkki jotenkin oudosti?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi räkä, taasko mä olen möhlinyt.. Korjailen asian pikimmiten! :)

      Poista
    2. Sori ku tuun taas "valittaa" mutta nyt toi video on muuten hyvä, mutta se on yksityinen :X

      Poista
    3. No voi!! Kiitos "valituksista" :D En saa puhelimella muokattua, täytyy huomenna laittaa. Vaikka nimenomaan julkiseksi kerrankin piti video laittaa.. Tekniikan ihmelapsi..

      Poista
    4. Näkyyköhän nyt niinkuin pitää? :)

      Poista
  2. Kiva että ootte taas työn touhussa. Tääkin tulee Ypikselle. Töhölapsesta gp- ratsuksi, vai miten se meni. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, välillä on kiva treenata, eikä aina vaan saikuttaa :)

      Poista
  3. Tehän menette niin hienosti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! Yritystä ainakin on, välillä paremmin välillä huonommin :P

      Poista