Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

1.3.2015

Moniponin treenipäiväkirja 2


Mistä on todellinen heppatyttö tehty?
~Vaikea sanoa, mutta meillä taitaa olla sellainen!

Kotti on ottanut yhden suuren harppauksen ratsu-urallaan. Perjantaina otimme pienen karvaisen ponin työn alle. Ensin puolentunnin karvan kynintään, metallinen kahden käden hikiviila on tämän hetken pelastus. Olen vanhanaikainen, enkä luota furminaattoreihin. 

Kun poni oli kynitty, kauaksi kaljusta, miten ihmeessä sitä karvaa vaan tulee ja tulee aina lisää? Oli aika satuloinnin ja varustuksen. Koska olin ensin ratsastanut Nemolla, oli minulla ratsastusvarustus päällä, joten päätinpä itsekin käydä pitkästä aikaa ponipalleron selässä. 

Selkäännousussa poni on vallan mainio, se osaa olla niin hienosti paikallaan. Ensimmäinen liikkeelle lähtö aiheutti hieman hämmennystä, sillä minulla jalka yltää satulan siiven alapuolellekin, ja sitäkös  poni vähän säpsähti. Liikkeelle kuitenkin pääsimme varsin kivasti käynnissä. Muutama pysähdys ja liikkeelle lähtö, jotka sujuivat varsin mallikkaasti. Kaikki oli hyvin, poni rento ja innokas liikkuja, joten päätin kokeilla ravia. 


Ihan ensimmäiset raviaskeleet ratsastaja selässä. Hetken aikaa kaikki oli varsin mallikkaasti, mutta sitten poni sai paniikin. Vähän osasin jo ennakoidakin sitä, että poni varmasti vähän säikähtää ravissa ratsastajaa. Onneksi siitä ei tämän kanssa tapahdu mitään muuta kuin äkkipysähdys. 


Hetken aikaa jouduin ponia rohkaisemaan, että se järkytykseltään kykeni taas liikkumaan, ja eikun uusi yritys. Toisella kerralla ponikin jo tiesi ravissa ratsastajan olevan eritavalla selässä, keventäen. Vaikka tarkoitus on olla häiritsemättä hevosta, ottaa herkkä hevonen pienetkin muutokset huomioon.


Kun äiti sai taas tarpeekseen ravailla ja rohkaista ponia, oli pikku ratsastajan vuoro. Toinenkin ratsastaja sai maistella ponin ravia. Varsin fiksu poni osasi pikkuratsastajan hytkymisestä huolimatta ravata malliikkaasti. Monitoimiponin on osattava käyttäytyä myös opetusratsuna, joskin siihen on vielä rutkasti aikaa harjoitella. Ja pikku ratsastaja oli niin ylpeä itsestään ja ponistaan!


Kottilla oli sovituksessa myös kaksi satulaa, joista kummallakaan emme päässeet edes ratsastamaan. Toinen, Euro Riding oli aivan liian kaareva ja toinen, jonkin sortin merkitön, ehkä Pinto, ei istuutunut ponin selkään millään muotoa, vaan jäi täysin ylös killumaan. 

Tänne saa siis tarjota kaikkia satuloita, sovitusmahdollisuudella, joiden penkki koko on 15-15,5".

Tässä vielä video, jonka blogiteksti

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti