Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

10.3.2015

Nemo, tuo ainutlaatuinen opetusmestari

Nemo, hyödyllinen vanhus on päässyt nyt liikkumaan joka toinen päivä. Se on osoittautunut Nemolle hyväksi liikunta jaksotukseksi, vanhus tarvitsee palautumista jotta työnteko ei rasita liikaa. Nemon työskentelykunto on kasvanut yhtä kohisten, kuin kentän sulaminen. Pohjalla toki on ollut paljon kilometrejä ja hyvä kunto, mutta muutaman kuukauden seisominen saa silti katoa aikaan ja kropalla menee aikaa palautua työkuntoon.

Huhtikuulta 2014
Nemon kanssa on pääasiassa harrastettu vain kevyttä työskentelyä, eteenpäin ratsastaen ja vähän ympyröillä taivuttaen. Hevoselta ei kuitenkaan ole vaadittu mitään sen kummoisempaa, rentoa humputtelua pitkin kenttää ja välillä vähän maastoillenkin.

Ensimmäisen varsinaisen työskentely treenin teimme tuulen tuiverruksessa. Aloitimme käynnissä löysin ohjin köpöttelyn, suunnittelin samalla mitä tänään tekisimme. Hevonen vaikutti kuurolta ja oman kuplansa sisällä olevalta jänikseltä, jota tuuli pelotteli. Oli siis aika aloittaa oikeasti työt ja lopettaa humputtelu. Ohjat tuntumalle ja kupla rikki "poks" siirtämällä sisäjalka vähän eteenpäin ja nappaamalla päälle laukkavaihde. Puolikas ympyrä laukkaa ja takaisin käyntiin. Hevonen oli kerennyt jo puhaltamaan uuden kuplan ympärilleen, jonka takia siirtyminen epäonnistui ravin kautta, tasapainoisesta ja hallitusta laukka-käynti siirtymisestä ei ollut tietoakaan. Uusi yritys ensin käyntiä, jonka aktivointi tuotti tulokseksi hätäisen töpökäynnin. Se ei ollut tarkoitus, käynnin aktivoinnilla en halunnut hevosen kiirehtivän vaan olevan tarmokkaammin hommassa mukana takajaloilla. Hätäisen käynnin rauhoittaminen ja aktivoiminen vei paljon aikaa, yhden pääty-ympyrän verran. Hevonen oli nopea kasvattamaan itselleen kuplan, jonka avulla siitä tuli kuuro-mykkä avuilleni. Aivan kuin sen aivot eivät olisi jaksaneet raksuttaa ilman jatkuvaa herättelyä. Kun lopulta sain käyntiä, jota halusin, onnistui laukan nostokin hyvin.

Keskityin ratsastuksessani itseeni, siihen että käytän jalasta nimenomaan pohjetta en kantapäätä. Siihen etten jätä apuja päälle, vaan käytän ja hellitän. Siihen että käytän apua oikein ajoitettuna ja siihen että olen menossa liikkeen suuntaan ja saan oikeasti lonkat auki, etten jää puristamaan ratsuani jalalla.


Nemo on siitä mahtava kaveri, että sen kanssa ratsastaessa voin keskittyä vaikka pelkästään itseeni. Sen kanssa saan treenata istuntaani, saan kokeilla ja hianosäätää apujani ja saan nauttia välillä vain kyydistä.

Laukka alkaa sujumaan mallikkaasti. Nemon kanssa olemme laukanneet vain lyhyitä pätkiä, vain hyvää laukkaa. Sen laukan laatua parannettiin paljon viime syksynä, vain sillä ettei laukata muuta kuin niitä hyviä askelia, jotka tulevat heti noston jälkeen. Kun laukasta alkoi löytyä vähän pidempiä pätkiä hyvää suoritusta, otimme vastalaukat mukaan kuvioihin. Tällä hetkellä kuitenkin olemme taas osittain alkutaipaleella.

Laukasta käyntiin siirtymiset vaativat vielä hiomista. Muutama hyvä siirtyminenkin tuli, mutta minun täytyy saada pidettyä hevonen ennen siirtymää paremmin kuulolla ja tehdä siirtyminen laukasta käyntiinkin enemmän ajatuksella eteen, kuin taakse.

Kun laukka-käynti siirtymisiä oli hiottu riittävän kauan ja olin tyytyväinen omiin apuihini ja istuntaani, oli aika aloittaa ravityöskentely. Nemo ravaa huomattavasti letkeämmin, kun on saanut alle laukkaa, joten tänään päätimme tehdä meille kummallekin vaikeita asioita; väistöjä!

Koska olin analyyttisesti katsonut väistöjäni Simon kanssa, videolta, oli aika korjata oma tekeminen ensin Nemon kanssa. Harjoitusravissa, kulman jälkeen väistöä pitkän sivun alusta kohti keskipistettä. Tähän auttoi paljon vesilammikko, joka vielä kentän toisen pitkän sivun uralla kummittelee. Nemo kiertää mielellään veden, joten se oli äärettömän hyvä apu saada väistävästä pohkeesta, nimenomaan pohkeesta oikeanlainen reaktio. 

Väistö linjat, olivat oikeasti symmetriset, mutta töherrystaitoni ovat heikot..
 Nemo on oppinut vuosien treenaamisen tuloksena väistämään kumpaankin suuntaan, jotenkuten. Eihän siltä koskaan tule kunnollista väistöä vasemmalle, mutta kuitenkin pientä ristiaskelta ja sivuttaisliikettä. Teimme ensin helpomman suunnan, eli piirrustukseni oikean puoleisen kuvion mukaan, jossa väistö tapahtui siis vasemmasta pohkeesta oikealle. Se sujui varsin mallikkaasti ja helposti. Johtuen varmasti jo siitä, että itse istun enemmän oikealla, vaikka väistössä tarkoitus onkin istua keskellä satulaa, on minun istunnan toispuoleisuus oikealle väistössä enemmän auttavana kuin huonontavana, tekijänä. 

Kun väistöt sujuivat riittävän mallikkaasti oikealle, eli kun sain korjattua omaa istuntaani, saatua "ahaa"-elämyksen ulko-ohjan tuntumasta ja onnistuessani rentouttamaan koko jalan, vaihdoimme suuntaa. Vasemmalle väistö, oikeasta pohkeesta on meille se nounou-juttu. Hevonen on suoranaisena banaanina ulospäin, sen kaula on tuhannella mutkalla, lähes sen otsan tähti on nähtävissä oikealta.. Siinä on "asetusta" kerrakseen, mutta siinä on sitä kyllä jo "vähän" liikaa. Ongelmaksi muodostuu vasen lapa, tai oikeastaan vasen etujalka, jossa on diagnosoitu myös olevan sitä sädeluuontumaa. Yritin saada hevosta suoremmaksi, tekemällä väistöt asettaen hevosta liikkeen suuntaan, ja oikeastaan jättämällä kokonaan suoristamatta kulmasta tullessa, jolloin hevonen oli väistöä varten ns. väärin päin. Mutta parempi niin, sillä se hetkellisesti toimi ja auttoi siihen, että saan hevosen pidettyä paremmin rungostaan ja ennenkaikkea kaulastaan suorana. 

Molempiin suuntiin saimme suhteellisen hyvät, tai Nemon mittapuulla "well done" väistöt, jatkoimme ravaamista hetken. Hevosella oli hyvä draivi päällä, se kantoi itseään ja polki takajaloilla kunnolla kroppansa alle. Päätimme yhdessä tuumin kiertää vielä kerran märkäura ja päädyimme lävistäjälle, jossa vähän lisäsin ravia. Väistöistä saadun ahaa-elämyksen tuntuman kanssa, sain pidettyä lävistäjällä paketin kasassa ja hevonen esitti mitä hienoimman lisätyn ravinsa, tai oikeastaan keskiravin, lisättyä tällä hevosella ei löydy vaihteistosta.

Kyllä tuli hyvä mieli, Nemo on harvemmin se oikea hyvän mielen ratsu, mutta nyt se taas oli. Hevonen antoi kaikkensa, mitä tein jotain oikein, tai ainakin sain muutettua omaa ratsastustani niin, että hevonen todella halusi esittää parastaan, se oli herkkä ja kuulolla. Olin kyllä tyytyväinen, sekä hevoseen että myös itseeni! Tällaista lisää, kiitos!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti