Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

13.3.2015

Puomeja, puomeja, puomeja!


Vihdoin ja viimein koitti se "kesäkauden" -avaus, nimittäin puomit löysivät olemassa olonsa merkityksen. Edellispäivänä jo valmiiksi tehty tehtävä (täällä), odotti innokkaita ratsukoita estetreenien alkeiden pariin. 

Ensimmäisenä oli vuorossa kaikkein kokenein konkari Nemo, jolle esteura on taakse jäänyttä elämää. Mutta mikään ei estä meitä puomeilemasta, kunhan se tapahtuu hallitusta, eikä Nemon entiseen tapaan hyppäämällä maailman korkeinta estettä. Niin, paitsi ne oudot pahkurat kintereissä, hevonen on siis reagoinut liikutukseen myös huonosti, sillä kintereihin, kummallekin puolelle oli tullut selvästi erottuvat turvotuspahkurat. No, liikunta laittaa nesteet kiertämään..


Nemo on aina ollut huolimaton jaloistaan, nimenomaan puomeilla. Aamun valjetessa, yöllinen pakkanen oli saanut pinnan kovaksi, eikä aurinko yrityksistä huolimatta, saanut kenttää vielä täysin sulaksi. Niinpä jouduimme Nemon kanssa toteamaan pohjan olevan liian kova. Hetki kuitenkin käveltiin ja ravailtiin, sekä puomien ylikin marssittiin varsin innokkaasti. Pieni halu syttyi Nemollekin, mutta fyysiset rajoitteet estivät meitä tutustumasta ja nauttimasta puomesta sen enempää. 

Mitä kintereihin tuli, hevonen liikkui normaalisti, pahkurat olivat ja pysyivät, mutta mitään muutoksia niissä ei tapahtunut. Hevonen saa nyt levätä muutaman päivän pidempään. Se kuitenkin liikkuu mielellään ja Nemomaisella tavallaan puhtaasti, joten mistään hälyttävästä tuskin on kyse. 

(Miten ihmeessä sana kinner, taivutetaan monikossa oikeaoppisesti? Kintereihin, kintereisiin? Vai jotenkin aivan muulla tavalla?Kielipoliisit, auttakaa!)

Tuo heinän korsi oli koko reissun ajan suunpielessä :)
Seuraavaksi oli sitten nuoremman ja vetreämmän kaverin vuoro. Simolla oli takana maanantainen maneesireissu, tiistailta vapaa ja keskiviikolta maastakäsin kävelytys. Oli siis varsin otollinen hetki kokeilla ratsastajan todellista tasapainoa ja lähteä ratsastamaan, ilman alkuvetristelyä ilman ratsastajaa. 

 Ensin etsimme rentoa käyntiä. Hevonen ei ollut missään vaiheessa viulun kireä, vaan sopivan hereillä, mutta rentous puuttui. Positiivista kuitenkin oli huomata, että hevonen ei tosiaankaan ottanut räjähdysvaihetta missään vaiheessa, edes alkumetreillä päälle. Kun totesin hevosen kestävän ilman väliloikkia, maan tasalla  ravissakin, oli aika siirtyä raviin. 


Ravi oli taas haparointia alkuun, enkä itse uskaltanut käyttää jalkaa napakasti, sillä halusin välttää mahdolliset protestoinnit ja siitä syntyvät loikat. Niinpä tyydyin siihen, että ravi käynnistyy rauhallisesti. Halusin myös välttää "hirvi juoksuun" siirtymisen, jota hevonen tekee, kun lähtee kiirehtimään ja juoksemaan vain kovempaa ja kovempaa. 

Kun ravi tuntui kivalta, ja hallintalaitteet olivat mukana, oli aika tulla puomeja, joita toki tutkimme jo käynnin aikana. Simo tuli varsin nätisti ja ymmärsi idean vasemmassa kierroksessa, jossa tulimme puomit ensin. Simosta kuoriutui estehevosen ainesta esiin ja se innoistui puomeista niin kovasti, että laukka vaihdekin tuli mukaan kuvioihin. Ensin virheellisesti, hevosen omaehtoinen nosto väärään laukkaan, seuraavalla kerralla ratsastaja oli skarppina ja avusti hevosta laukka-avuilla, jolloin saimme puhtaan laukan. 



 Suunnan muutos ja oikean kierroksen pariin. Simolle se vaikeampi kierros, joka tuotti myös hieman hankaluuksia puomeilla. Ruunalla oli oma käsityksensä ravipuomi työskentelystä, jota sen mielestä oli harrastettu jo ihan riittävästi ja olisi ollut aika nostaa tehtävän vaativuutta esteiksi. Innostusta oli mukana jo niin paljon, että laukka oli kuvioissa hyvinkin innokkaasti ja kuvaajaamme piti jo kerran monottaa päin, kun ratsun mielestä liian lähelle meidän tilaa tuli. Muutaman iloisen laukka-loikankin sain tuntea, mutta onneksi ratsuni on pehmeä loikkija, jonka selässä kohtuullisen hyvin pysyin. 



Kun olimme saaneet onnistuneet, hallitut ylitykset myös oikeassa kierroksessa ja kaikilla oli hymy naamalla, oli aika lopetella siihen. Fiksu nuori hevonen, joka osoittautui hyvin tarkaksi jaloistaan ja inostui kovasti tehtävästä. Puomitreenit tulevat jatkossa olemaan meidän treeneissä mukana useammin. Puomeihin tarvitsee vain laittaa vähän lisää maalia, sillä ulkosäilytys on tehnyt maalipinnoille tehtävänsä. Varastossa onneksi odottaa pinkkiä, turkoosia ja violettia maalia, eiköhän niillä alkuun pääse!


Simon taidon näytettä päätyi myös videolle, linkki videoon



Viimeisenä, muttei ollenkaan vähäisimpänä oli Kottin vuoro. Koska Kottilla on ikää vielä liian vähän, oli tehtävä muutettava kolmivuotiaalle sopivaksi, eli irtohypytykseksi. Tein Kottille helpon, mutta hyödyllisen tehtävän, ei pelkkää läpi juoksua, vaan poni joutui vähän miettimäänkin. Innostuksen lomassa ponilla jää aivot narikkaan ja se hyppii ja pomppii tehtävät miten sattuu, kunhan yli pääsee. Se mm. jättää askelia välistä ja tekee hervottoman pitkiä ja laakeita loikkia. 


Esteitä oli vain kaksi, reilun kuuden metrin välillä. Ennen estettä, niiden välissä ja esteen jälkeen oli puomi n. 3 metrin päässä esteistä, auttamassa ponia rytmittämään laukkaansa ja löytämään ponnistuspaikkansa paremmin. Onnistuiko se? Välillä kyllä, välillä poni teki hervottomia loikkia, lähtiessään jo puomilta esteen ylitykseen. 

Lopuksi puomit otettiin pois ja Kotti sai hypätä ristikkoa suurempaakin, välillä väliin ottaen askeleen, välillä tullen innarilla. Kykyä pitkiin loikkiin ponilla kyllä on. Kaiken kruunasi, kun sai piehtoroida, ennen kunnollisia hyppysuorituksia märässä hiekassa. Videolla vain alku, jossa Kotti purkaa kevät intoaan muuhun, kuin työntekoon. Sallittakoon se nuorelle orille! 




2 kommenttia:

  1. Kiva postaus, kun oli kuvia ja vudeoitakin Voi tota Kottia, ku se riehuu. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia, yritän saada meidän touhuista enemmän videota, varsinkin nyt kun Simo on taas lopetellut sairaslomansa :) Kotti on hauska tapaus, se on aina kovin "innoissaan"! :D

      Poista