Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

25.4.2015

Apuvälineiden viidakko

Ehdotin facebookissa eräälle kaverilleni tuntuman mittaaja, ihan vain vinkiksi sellaisen olemassa olosta. Piakkoin väline tyrmättiin "ammattilaisen" puolesta täysin, tai viimeistään siinä vaiheessa sana sai hakaset.

Niinpä sainkin kuningasidean, kasata apuvälineitä yhteen, tehdä cocktailin, jolla jokaisesta meistä voi tulla seuraava olympiavoittaja! Mutta shhh, älä vain sano ääneen kenellekään, äläkä missään nimessä kerro, että oikeat ammattilaiset ja huippuratsastajatkin turvautuvat apuvälineisiin, sillä sehän olisi suorastaan naurettava ajatus!

Satulaliima

Liimaa itsesi satulaan, siis ihan oikeasti! Satulaliima on mitä mahtavin keksintö, etenkin jos käytössä on vähemmän rasvanahkainen ja pitävä penkki, eikä housuistakaan löydy grip-paikkoja, joka tätä menekkiä kuolettaa liiman sukupuuttoon! Satulaliima on salattu ja vaiettu apuväline, ethän oikeasti voi kertoa kenellekään liimaavasi itseäsi penkkiin, mieti nyt miltä se kuulostaa?! 

Liima ei oikeasti liimaa sinua yhtään mihinkään, vaan sen tarkoitus on lisätä kitkaa ja tarttuvuutta. Se siis ihan oikeasti auttaa esimerkiksi liukkaan (kuten vanhat Kiefferit ja Stübbenit) satuloiden kanssa, vahingoittamatta niitä tai housuja ja on helposti poistettavissa pyyhkimällä kostealla. Mutta muistutuksena, liima ei estä sinua tippumasta tantereeseen, tekee siitä korkeintaan vain vielä koomisempaa!! 

Muista pitää liima piilossa, ettei tallikaverit vain huomaa, kuinka huijaat ja istuntasi etenkin harjoitusravissa paranee silmissä. Muuten saattaisi olla, että vältyt niiltä kateellisilta "wau, kuin sä noin nopeesti oot oppinu istumaan?" kysymyksiltä ja ihannoinnilta.

Kauhukahva


Kauhukahva on tunnetumpi ja vähemmän salattu kuin liima. Viimeistään viimeisen Suomessa nähdyn Kyran klinikan jälkeen, kaikkien huulilla oli sana kauhukahva! Monelle se on tuttu jo ratsastuskoulusta, sillä nykyisin kauhukahva on lähes poikkeuksetta jokaisen tuntiratsun satulassa. (On toki vielä ratsastuskouluja jotka eivät moiseen humpuukiin sorru!) Mikä sen tarkoitus sitten on? Siitä on paljon salaliittoteorioita! Yksi voinee olla se, että siitä saa pidettyä alkeistunneilla kiinni, kun tasapaino on vielä vähän niin ja näin. Mutta mitä Kyran klinikalla nähtyjen ratsujen satuloissa se teki, se on ehkä unohtunut sieltä alkeistunnilta siihen satulaan.. 

Kauhukahva on nimestään huolimatta myös paljon muuta, kuin kahva, josta kauhun suurina hetkinä otetaan viimeisin keinoin kiinni, ennen tantereeseen tömähdystä. Minulla on satuloissa kahva, jota en oikeastaan ole koskaan käyttänyt. Se on sellainen henkinen juttu, sen täytyy olla siinä, jos sattuisi se tilanne, että sitä tarvittaisiin. Joskus siitä saa otettua tukea, silloin kun hevonen vetää kaulaansa kirahviksi ja yrittää saada minut pois satulasta. Oikeastaan sen voisi sanoa olevan vara vatsalihakset. Kun omat voimat loppuu hevosen kiskomiskamppailussa, saan siitä vähän lisää voimaa pitäessäni vastaan, laittamalla käden tai molemmat kiinni kahvaan. Nopeasti hevonenkin huomaa, ettei vetäminen olekaan se juttu. Olin onnistunut hetken jo elämään ilman kahvaa, kunnes tänä vuonna, ensimmäisiin kilpailuharjoituksiin oli kahva varmuuden vuoksi laitettava. Siitä se ei ole pois lähtenyt..

Monilla nuorilla hevosilla käytetään kauhukahvan sijasta jalustinremmiä kaulalla. Se on taas siinä sitä varten, ettei sieltä nuoren selästä saa tulla alas, vaikka mikä olisi. Siihen saa myös kivasti käden, jolloin ohjastuntuma pysyy tasaisena, joka nuoren kanssa on vaikeammin tehty kuin sanottu, silloin kun joku ongelmatilanne tulee. Itse koen kuitenkin sen alaturparemmin satulassa kiinni, helpompana kuin jalustinremmin. Makuasioita. Ja markkinoillahan on ihan oikea kauhukahvakin, mutta tällainen köyhä tyytyy turparemmiin.

EC Hand Tuntuman mittaaja


Tämän blogitekstin alku ja juuri. Hölynpöly laite, sillä hevonenhan kertoo koska tuntuma on hyvä. Vai kertooko? Erehdyin sanomaan vielä turtuneista tuntiratsuista. Moniko tuntiratsu on hipaisuherkkä ja reagoi oikeasti siihen höyhenen kevyeeseen puolipidätteeseen? Yritäpä niillä sitten opetella sitä höyhenen kevyttä, tasaista kättä, kun saat kantaa ohjan toisessa päässä kymmenen kiloa hevosen suunpieliä, ilman että vauhti ainakaan hevosella hyytyy. Tee siinä nopeita, PIENIÄ puolipidätteitä, tunne se kolme grammaa kädessäsi, ei yhtään enempää. Ja lopputunnista valittelet väsyneitä ja kipeitä käsiä. Kuinka ne voi kipeytyä ohjan painosta? 

Halpa ja ennen kovasti käytössä (kyllä sitä vieläkin nettikeskustelun mukaan käytetään)`oli villalanka. Villalanka laitettiin kuolaimen ja ohjan väliin. Jos lanka katkesi, olit A. Hevosen selässä ilman ohjaa. B. Liian kova kädestäsi. Ongelmia muodostuu tässä yhtälössä helposti siitä, ettei ohjan katkeaminen, oli se sitten oikeasti itse ohja tai se villalanka, ole kovin turvallinen ja kiva juttu. Ja toisaalta solmit uutta lankaa vähän väliä. Villalangassa on myös se huonopuoli, että hyvällä tuurilla se saattoi kestää tasaista painetta pitkäänkin, mutta huonolla tuurilla katketa ihan pienestäkin paineesta. 

Ei hätää, sillä villalankakausi on selätetty, nyt on käytössä turvallisempia ja tarkempia mittareita. Tuntuman oikeaa painoa kun et voi oppia vain ratsastamalla ja odottamalla, koska se hevonen "nyökkää". Hevonen voi nyökätä oli tuntuma hyvä tai ei. 

EC hand laitetaan kiinni ohjaan, kuolaimen ja käden väliin. Ohja on kuitenkin kokoajan kiinni kuolaimessa ja käsi saa olla normaalisti ohjassa. Ei siis haittaa ratsastusta ollenkaan, eikä tee sinusta yhtään sen pehmeämpää kädellä kuin normaalisti olet. Mittari vain kertoo, onko tuntuma vihreän "hyvän maun" vai punaisen, liian kovan puolella. Samalla pystyy havainnoimaan todella helposti puolierot käsissä. Oikea kätisillä hevonen "painaa" usein vasempaan ohjaan, vaikka oikeasti kyse on vain siitä, että vasen käsi on heikompi ja tuntee samantasoisen painon paljon painavampana.
Tuntuman mittaaja on todella kätevä ja kertoo suoraan, onko kätesi liian kova. Ainut miinuspuoli tässä oli se, että minusta se salli vähän turhankin suuren paineen, ennenkuin laite meni punaisen puolelle. 
Istuintuki
"Laita ne kädet 90 asteen kulmaan" Ja kuulet tuon hokeman tasan miljoona kertaa tunnilla, joka tunti. Ja vaikka mitä tekisit, ne ei vaan pysy siellä! Auttaako silloin sanominen, vai pitäisikö jotain muuta kautta lähteä tilannetta purkamaan? No ei tietenkään, silloinhan opettajalta loppuisi pian asiakkaan!!

Perfection Sit of Sweden tarjoaa markkinoille jokaisen kouluratsastajan "pakko saada" -apuvälineen. Koska hyvä, ryhdikäs istunta on ratsastuksen A ja O, on siihenkin keksitty pieni apuväline! Istuintuki, josta minulla ei ole oma kohtaisia kokemuksia, joten ne jää nyt mainitsematta tässä. Olen kuitenkin ollut kuulolla käyttökokemuksia jaettaessa. Tämän kanssa täytyy muistaa vatsa- ja selkälihakset, ettei käy niin, että olet kohta selkä notkolla ja se siitä hyvästä ryhdistä! 
Ennakkoluuloja ei tämänkään tuotteen ympäriltä puutu, mitä jos tippuu? Niin, ihan oikeasti, apuvälineistä huolimatta, se on edelleen mahdollista! Täytyy siis kaikista kikkakolmosista huolimatta muistaa ratsastuksen perussäännöt 1. Nouse ratsaille, 2. Pysy siellä! 
Käyttäjien kokemukset kertoivat sen, että tippuessa tuki kyllä näppärästi lähtee irti, eikä sen huolen takia kannata jättää kokeilematta. Toki kannattaa pyrkiä välttämään tippumista vaikka vaihtamalla vähän rauhallisempaan hevoseen, jos niin kovin huolettaa. Kokemukset osasivat kertoa myös, että tuesta oli paljon apua. Tämän köyhälliskeksintö, tässä varakkaiden harrastuksessa on se raippa. Mutta jokainenhan ymmärtää, ettei kyynärkulman kuulu olla taaempana selkärankaa, vaan kylkien vieressä jolloin raippa ei kaikkein optimaalisin tähän ole. Sen lisäksi, että katkeavatkin helposti..

Mutta muista, että apuvälineitä saa käyttää vain piilossa, ettei joudu naurun alaiseksi, sillä tosi ammattilaisethan ei moisiin hömpötyksiin kajoa, ja nämä ovat tarkoitettu vain meille wnb true ridereille, jotka voi sitten blogissaan mainostaa ja kertoa käyttökokemuksiaan, jos siis uskaltavat! Vaaranahan on joutua naurun alaisiksi tosi ammattilaisten silmissä! Joten omalla vastuullanne, kokeilkaa tai olkaa kokeilematta!

Apuvälineet eivät kaikessa hienoudessaan kuitenkaan tee sitä työtä, joka täytyy tehdä oppiakseen ratsastamaan. Ne kuitenkin auttavat havainnollistamaan ja antamaan "ahaa" -elämyksiä, joista koko ratsastuksen oppimisessa on kyse. Kyraa lainatakseni "Et voi tietää miltä mansikka maistuu, jos et ole maistanut sitä!"

3 kommenttia:

  1. Sun postaukset on kyllä loistavia! Tuohon istuntatukeen liittyen on pakko huomauttaa, että se on aivan kamala päällä :D! Joskus niiden ilmestymisen aikaan sellaista kokeilin ratsastuskoulussa, eikä enää toiste tehnyt mieli ratsastaa kädet suorina ja selkä linkussa: en enää koskaan halua joutua tuollaisella ratsastamaan, kamalan epämukava ja itselläni sitä sai olla fiksaamassa koko ajan kun oli tuolloin vähän turhan leveäkin. .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Istuntantuesta minulla ei ole kokemusta, en ole edes nähnyt livenä koskaan. Mielelläni kokeilisin senkin härpäkkeen käytännössä, jos jostain saisi kokeiluun. Mutta sen olen myös kuullut että monen mielestä epämiellyttävä, hankala ja estää myös joustoa kyynäspäästä.

      Poista
  2. Mulla on tuo istuntatuki (tai istuntakaareksi sitä taidetaan tuotenimeltään kutsua), tosi moni on lytännyt sen, ettei sillä tee mitään. Pohjimmiltaan ongelma taitaa kuitenkin olla, että istuntakaari päällä ei voi vemputtaa ohjalla samoin kuin ilman sitä :D Kyllä se on epämiellyttävä, kun pitää käyttää vatsalihaksia ja istuntaa. MUTTA se on oikeasti epämukava, ellei ole oikeankokoinen! Liian iso ei pysy paikallaan, liian pieni uppoaa selkään ja ahdistaa. Ryhtiliivi on kuitenkin monipuolisempi vaihtoehto, sekin on tullut hankittua. Rentouttaa hartiat hyvin ja pari viikkoa käytettynä parempi ryhti luonnistuu jo ilman liiviäkin :) -K

    VastaaPoista