Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

25.4.2015

Kuinka monta ongelmaa voi omistajalla olla?

Monta! Jos ongelmat rajoittuisivat vain yhteen aihepiiriin ja vielä yhteen alalokeroon: Hevoset -> terveys, olisi homma vielä jotenkin hallinnassa. Mutta omistajuus tuo ongelmia elämän joka osa-alueelle.
Aika, raha, terveys (eritoten mielenterveys). Mainitsinko jo rahasta? Sen lisäksi on vielä siihen pääasiaan, eli hevoseen liittyvät ongelmat.

Mutta jottei elämä käy tylsäksi, neljän hevosen omistajana ongelmat voi laittaa potenssiin neljä.


Nemo on juuri nyt kaikista huolettomin hevonen. Se on varsin tyytyväinen elämäänsä ja kulkee nätisti maastossa, jossa rauhallisia lenkkejä harrastamme. Nemolle sopii tallista löytyvät satulat, kaikki ne jotka alkavat P-kirjaimella. Se odottelee ja katselee päivät pitkät laitumelle, mittaillen mielessään kuinka paljon ruoho kasvaa päivän aikana. Aamuisin se jännityksellä odottaa "joko, joko?" Hetkeä, jolloin pääsee nautiskelemaan siitä mistä eniten tykkää, laiduntamisesta.

Tallin ulkopuolella asuva nuorikko Uuno on kehitellyt itselleen pienimuotoista satula ongelmaa. Onneksi toistaiseksi tilanne ratkesi vielä romaanilla.

Ja sitten se tallin nuoriso, joilla tilanne ei ratkea romaanilla. Jos ponista ei muuta vikaa löydä, niin ainakin yhden löytää. Liian lyhyt satulansija! Niin lyhyt, että minulle myydään joka toisesta liikkeestä sanaa "ei ole!" Ainiin, löytyyhän niitä, kun budjetin nostaisi reippaasti yli kolmen tonnin. Sitten löytyisi jo vaihtoehtojakin, ainakin kaksi eri merkkiä. Mutta tässä kohtaa kai on turha muistutella siitä hevosen omistajan yhdestä ongelmasta, rahasta.

Ihan hetikään ei tule mieleen, kuka olisi ostanut sisäänratsutettavalle, pikkuponille ensisatulaksi lähemmäs neljän tontun satulaa. Saa tulla hihkaisemaan, jos joku tuntee.. Kuinka voikin olla hankalaa! Ja minulla ei ole edes vaatimuksia mallin, värin, merkin tai nahan laadulla. Kunhan olisi vain sopiva ponille! Satulan etsintä jatkuu, epätoivoisesti. 



Simo-Petterillä ongelmia on myös satuloiden saralla. Etupainoisesta estesatulasta tuli jo takapainoinen, vaihtamalla romaania takapalattomaan. Kultainen keskitie olisi kai ohuella täytteellä, takaa täytetty romaani. Mutta kun me ei nyt varsinaisesti mikään vakavasti otettava esteratsukko olla, käytännössä koskaan! Eiköhän ne pienetkin haaveet treeniä monipuolistavista pikku pompuistakin ole nyt viimeistään haudattu ja syvälle. (Helpotus huokaus!) 

Mutta mistä ihmeestä me koulusatula saadaan? Sen lisäksi, että ponille ehdoteltiin näitä törkykalliita satuloita, on niitä ehdotettu myös Simolle ja sille sentään sovitukseenkin asti tulossa. Sen lisäksi että sopivan satulan ostaminen on työlästä jo ilman ylimääräisiä häiriötekijöitä, on se lähes mahdotonta kun yhtälöön lisätään häiriötekijät. Mitä ne sitten ovat?

Kun tällaisena harrastajana, etenkin satula-asioissa, silloin kuin kyse on suuresta lovesta perheen taloustilanteessa, haluaisi turvautua ammattiapuun, saat nopeasti huomata olevasi itse kuitenkin se kaikista ammattilaisin. Tai sitten näkemykset harrastajan ja ammattilaisen välillä eroavat niin kovasti, että puhumme kuin eri kieltä! Ja minähän en puhu ruotsia enkä liiemmin englantiakaan. Jos nyt kuitenkin Suomalaisista asiantuntijaliikkeissä asioin, haluaisin suomenkielistä palvelua. Sitä että leveä selkärangan tila tarkoittaa oikeasti leveää, yli kämmenleveyttä, ei kahtaa senttiä. Valtava säkätila tarkoittaa avointa säkää, ei vain pientä cut back -leikkausta. Lyhyt tarkoittaa oikeasti lyhyttä, maksimissaan 42cm ei 52cm. 

Ja sitten vielä ne ratsastajan mukavuudet. Koska olen jokseenkin rakastunut satuloihin, joissa tunnen oloni hyväksi ja helpoksi, en halua vaihtaa sviittiä C-luokan hyttiin! Satulasta on siis ratsastajallekin löydyttävä ominaisuuksia, kuten isot, siis oikeasti isot polvituet, ei mitään pieniä lärpäkkeitä, joita suurennuslasilla katsellaan. Pehmeä, kapea penkki! Koska kuitenkin olen hyvin pieni ja kohtalaisen kapea ihminen, tahdon hyödyntää nykytekniikkaa ja satuloiden kehittymistä, penkki istuin mukavuudeltaan kapea, lonkat ei millään tahtoisi venyä hevosen selässä liikaa sivusuunnassa, vaikka maasta spagaatin saan tehtyäkin. Eikä liukasta nahkaa, vaikka satulaliima onkin keksitty. 

Kun on kerran, jos toisenkin, istunut hyvässä satulassa, ei halua enää turruttaa takapuoltaan huonossa. Niin se vain on. Ehkä olen hieman kranttu ja vaativa, mutta kyse on kuitenkin harrastusvälineestä, jolla koko harrastuksessa on merkittävä rooli. Satulan on istuttava ensisijaisesti hevoselle, mutta kyllä sen on myös istuttava ratsastajan takapuolen alle, muuten sillä satulalla ei oikeastaan tee yhtään mitään. 

Ja koska Simo-Petterin ongelmat eivät tietenkään rajoitu vain sopivaan koulusatulaan, vaan jatkuu myös sinne terveyden puolelle, on tänään otettu se viimeinen oljenkorsi käyttöön. Se ihme aine, jolla Nemo on parannettu monesta ongelmasta. Se aine, jolla on parannettu moni muukin, jo monttutuomion saanut hevonen. Toivottavasti se ihmeaine nyt auttaisi meitäkin. Cavalor Arti Matrix. Pulveri, jolla omistajan mieli saadaan hyväksi ja tili tyhjäksi. Jokseenkin kai voisi kuvitella sen olevankin lumelääkettä ja humpuukia, mutta, kun omin silmin on nähnyt toisten hevosten kuntoutumisen todella huonosta jamasta, on siihen pakko uskoa. Sen lisäksi se on todettu toimivaksi myös omalla hevosella. Kilohinta on vähintäänkin kohtuuton, mutta tässä kohtaa täytyy muistaa eläinlääkärin sanat "mitä kalliimpi, sen parempi. Pätee etenkin nivelravinteissa.." Se olikin ehkä sitten lopulta se viimeinen syy, miksi tämä pötikkä ostettiin. Nivelravinne meillä oli jo käytössä, Blue Chip Joint RLF, mutta olikohan se kuitenkin liian halpaa? Kuukausi hinnaksi tuli päälle 60€. Halusin olla säästäväinen omistaja, nyt sätin itseäni, miksi ihmeessä en ostanut Arti Matrixia aiemmin? Aineen vaikutukset alkavat näkyä "vasta" kahden viikon kuluttua. Toisaalta ne siis näkyvät hyvinkin nopeasti, mutta meidän tilanteessa vähän liian hitaasti. Olisin halunnut nähdä tuloksia jo seuraavassa kontrollissa, sillä tuloksiin kyllä uskon. Ehkä se sitten kuitenkin on uskomuslääkettä..


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti