Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

19.4.2015

Taas yhtä rataa kokeneempana


Lauantaina oli taas kilpailut, tasolla 1. Paikkana oli Ravijärven hevostila, samainen paikka, jossa Simo-Petteri käy maneesilla treenailemassa ja jossa edellisetkin kisat olivat.

Kisapaikkana se on yksi lämminhenkisimmistä, sinne saavuttaessa tunnelma huokuu "me-henkeä". Samainen tervetullut sävy on kaikkia kohtaan, ketään ulkopuolistakaan ei katsota nenänvartta pitkin. Kisapaikkana on iso maneesi, jossa mahtuu hyvin olemaan myös pitkä rata. Maneesista löytyy katsomo, jossa pienimmätkin voivat turvallisesti suorituksia katsoa. Kisoissa on äänentoistolaitteet, kanttiini täynnä herkkuja ja aikataulut, jotka pitävät hyvin. Parannettavaa olisi ainoastaan kelissä, sillä lähdettyämme matkaan, aurinko meni päiväunille ja paikanpäällä oli varsin kylmää.

Tällä kertaa olimme liikkeillä vähän turhankin aikaisin, hevosen letittäminen ja jalkojen pesu sujui odotettua nopeammin. Jopa niin nopeasti, että ennen lähtöä ruuna sai uuden tennarin vasempaan etujalkaansa, sillä kenkä oli vähän vääntynyt. Simo sai viikolla uudet kengät testaukseen, hyvin ohuet ja sileät rautakengät, jotka hyvin helposti kuluu ja väänty.

Simo osasi olla asiallisesti kopissa odottamassa vuoroaan, onhan sitä klinikkareissuilla treenattu kovasti, joten saimme katsella rauhassa muita luokkia ja ratoja. Aiempiin kisoihin verrattuna tuomari oli vaihtunut. Positiivisuuden tässä tuomarissa näin sen pisteytyksessä. Pidän tuomareiden tiukkuudesta, mutta raviohjelmissa ja helpoissa luokissa saisi olla kannustava tuomari ja etenkin tällä tasolla pisteet herua helpommin hyväksytyn suorituksen paremmalle puolelle.

Kun Simon aika tuli poistua kaksiostaan, oli se varsin asiallisen oloinen. Vähän spooky, mutta sellainen se oli edellisenäkin päivänä, jolloin sitä vain hetki kävelytettiin maasta. Säpsyily ja pöllöily voi liittyä myös väsymykseen. Liian paljon, liian vähällä lomalla. Jo pelkästään kuljetukset Porvooseen ovat rankkoja, viikolla oli yksi oikea työskentely päivä ja maneesilla käynti, vaikkei fyysisesti niin rankka ollutkaan. Nuoren pää ei vaan kestä, se tarvitsee myös lepoa ja lomaa!


Hevosen henkilökohtainen maa-apu, tuki ja turva, talutteli ratsureimaa kuljetusvermeet päällä, verryttely alueella. Ihanat kanssakilpailujat ottavat meidän töhötohelon ihanasti vastaan, vaikka se vähän häiritseekin muiden keskittymistä ja verkkailua.

Hetken käveltyään, oli satuloinnin aika. Mielestäni satuloin jo taakse, mutta korjasimpa satulaa vielä myöhemmin taaksepäin. Pikkuhiljaa alkaa ärsyttämään odottelu. Satula-auton odottelu, jolta odotan vastausta kysymykseen, ovatko vielä edes tulossa tännepäin? Ihanaa asiakaspalvelua..

Verryttely oli jännittävää, sillä se oli ulkokentällä. Melko lähellä oli autotie, josta suhahteli mitä ihmeellisimpiä ajoneuvoja ohitse. Sitten oli niitä muita ratsuja, jotka suhahtelivat maneesista talliin tai koppiin, minne ikinä olivatkaan menossa. Mutta kuitenkin niin, ettei meillä ihan koko aikaa ollut kaveria kentällä. Hevonen selkeästi rentoutui kaverin ollessa hyvin näköpiirissä ja alkoi jännittämään liikaa, kun kaverit hävisivät näköpiiristä, jonka vuoksi jalkauduinkin selästä useamman kerran verryttelyn aikana. Ulkona menimme lähinnä käyntiä, liinan päässä. Ihan vähän saimme raviakin, mutta ei oikeastaan mainitsemisenkaan verran.

Maneesiin pääsimme heti, kun rata pidennettiin. Meidän luokka oli kilpailun ulkopuolinen ja radan sai valita vapaasti. Koska radan pidennys oli taas mahdollista, halusin ratsastaa radan pitkällä ohjelmalla, vaikka siitä on lyhyen radankin versio. Menimme siis FEIn helppo B -ohjelman, kouluratsastusohjelma nelivuotiaille.

Maneesissa kerkesin verrytellä hevosta ravissa ja laukassa. Tuomari olisi antanut meidän verrytellä pidempäänkin, mutta minulle riitti kummankin laukan läpi käynti. Vasemmassa laukassa oli ongelmia nostossa, sillä ensin tuli useampaan kertaan vain oikeaa laukkaa. Mutta löytyi se vasenkin laukka.

Radalle lähdettiin ravissa, keskihalkaisija tuli paljon suoremmin kuin viimekerralla, jolloin kiemurtelimme kuin mato. Tuomaripöytää ei ihmetelty taaskaan, hevonen oli ihan sitä mieltä, että olkoot siinä, kun pöydänkin jaksaneet raahata. Ensimmäinen pitkä sivu samaa harjoitusravia, tahti säilyi hyvin, hevonen oli aavistuksen pohkeen takana ja olisi saanut liikkua energisemmin eteen. 2-kaarinen kiemuraura sujui varsin hyvin, suunnan vaihto ei tuottanut ongelmaa ja itse olin linjoihin oikein tyytyväinen, vaikka usein juuri tämä kohta on radassa tuntunut vaikealta, kun kaarista täytyy tehdä niin isot. Ensimmäinen askeleen pidennys jäi vähän vaisuksi, etenkin alku, jossa jouduin muistuttamaan vähän raipalla. Käynti oli ok, hevonen olisi saanut venyttää huomattavasti paremmin ja takaosa seilasi puolelta toiselle, jolloin linjakin hukkui välillä, mutta diagonaalin loppupisteeseen pääsimme varsin onnistuneesti!


Raviin siirtyminen ja valmistelu laukkaa varten. Laukka nousi varsin pehmeästi ja siististi, ilman turhia pään kiskomisia. Askeleen pidennyksessä oli alkuun hieman pohkeen takana, mutta vauhtiin päästyämme askelkin piteni. Siirtyminen takaisin harjoituslaukkaan meni pitkäksi ja raviin siirtymisestä tuli huono. Lävistäjän askeleen pidennys ravissa sortui laukkaan, hyvin pienen tasapaino horjahduksen vuoksi, mutta sain hevosen nopeahkosti takaisin raviin, josta vähän vaatimattomammin jatkettiin. Harmitti kovasti, sillä kummatkin askeleen pidennykset kustiin, toinen pohkeen taakse jäämällä, toinen selvällä rikolla. Vasemman laukan nosto myöhästyi, sillä se olisi pitänyt nousta ennen C-kirjainta. Simolle vasen kierros on ollut nyt vaikeampi ja etenkin vasemman laukan nosto. Tässä radassa se tulee vielä hyvin nopealla tahdilla, heti suunnan vaihdon jälkeen. Itse nosto, vaikka myöhässä nousikin, oli varsin ok. Puoliympyrä meni vähän pitkäksi, myöhästyneen noston ja huonon kulman takia. Askeleen pidennys oli ok, mutta takaisin siirtymisessä olikin ongelmia ja raviin siirtyminen oli todella huono, hevonen painoi seinää vasten. Puoliympyrässä hevosen olisi pitänyt venyttää eteen, mutta mainittavaa muuttumista muodossa ei ole nähtävissä, se ei siis rehellisesti seuraa kättä! Lopputervehdykseen mentiin hyvillä mielin, pysähdys onnistuneesti. Ratsastajan olisi pitänyt vain hetki malttaa, että hevonen saa korjattua jalkansa tasapainoisiksi. Nyt viimeinen korjausliike tapahtui tervehdyksen aikana. 


Lopputervehdyksen jälkeen, tuomari tuli antamaan Simo-Petterille namia ja hieman juttelemaan mm. Radan arvioinnista, sillä hänellä ei ollut nuorten hevosten arvosteluun vaadittavaa kouluttautumista. Totesin, ettei se haittaa, sillä pääasia oli saada tulla ratsastamaan ja näyttämään hevoselle kisa-areenoita. Simo-Petteri sai kuitenkin tuomarilta kovasti kehuja laadukkaista askellajeista ja tahdikkuudesta.

Vaikka radalla olikin vähän pohkeen takana oleva ratsu, oli rata kuitenkin kaikkinensa ihan ok. Harmittaa tuo yksi rikko ja myöhästyneet siirtymiset, sekä kuolaimen alle painuminen. Laukassa Simolla ei kuitenkaan ole vielä voimaa kantaa itseään ja ravissa se jää mielellään killumaan aavistuksen pohkeen taakse.

Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa, seuraavat kilpailut ovat 3-tasolla, 10.5 Laaksolla. 


4 kommenttia:

  1. Kelin synkkyyden syy löytyy mun postauksesta. Ei voi paistaa aurinko tuollaisena päivänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hurjan kylmäksi saitte ilman ;) Mutta Kraaterhan ei kuitenkaan lähde minnekään, siellä se iloisesti vastassa on seuraavankin kerran, ainoastaan kisapaineet poistanut hartioiltaan :)

      Poista
  2. Minkäs liikkeen satula-autoa odottelette? Meilläkin tarvetta.....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Satulavyön auto lupaili viimekuussa tulla tänne, mutta ei ole näkynyt. Luultavasti satula.comin kautta katsellaan sopivia netin kautta tai kuskataan polle Hipposportiin. Vaikeaa.

      Poista