Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

21.5.2015

Kevät on varsojen aikaa

Kolmivuotis kesällä
Keväällä 2011 alkoi tämänkin nuoren miehen tarina ja elämä. Huomenna pieni läsipää täyttää neljä vuotta. Ihastelin neljä vuotta sitten kasvattajan facebook-seinällä kuvaa 10 -tunnin ikäisestä orivarsasta, jolla  merkit olivat kohdillaan. Vähän myöhemmin ihastelin varsasta kuvia, kun se laukkaili ulkona emänsä vierellä. Silloin ei tietenkään osattu arvata, että samainen poika kirmailisi meidän mailla tulevaisuudessa. 

Olemme hevosten ostossa olleet usein hyvin spontaaneja. Vaikka mitään hätiköityjä ostoksia emme ole koskaan tehneet, emme myöskään ole harkinneet asioita kauaa. Emme ole keväällä miettineet, että syksyllä voisimme hankkia varsan. Emmekä kolunneet markkinapalstoja viikko tolkulla läpi. Emme harrasta sellaista, silloin hevosen ostosta tulee enemmän suoritusta ja "pakko löytyä" -puuhaa. Lopulta siinä menettää toivon löytää se unelmien hevonen ja samalla luoton rehellisen myyjän olemassa oloon. 

Simon osto tuli aivan puun takaa minulle. Tarkkaan en edes muista, mistä koko idea edes lähti, ostaa nyt varsa. Mutta aika varmasti voisin syyttää siitäkin miestäni. Hän on se, joka on jossain kohtaa sanonut "olisikon luotto kasvattajallamme mitä varsoja?" Ja koska minua ei tarvitse kahtaa kertaa pyytää kysymään, on tulos tässä.
Iso poika jo!
Kun jollain tapaa "päätös" varsan hankkimisesta oli tehty, oli samalla päätetty myös väri. Koska etsimme kouluvarsaa (kuka lie senkin päättänyt, silloin olin joka lajin ratsastaja) oli selvää, että varsan on oltava musta. Ja musta varsa löytyi. Katsoimme mustan unelmamme sukua. Youtubesta löytyi paljon videoita isästä ja muista sukulaisista. Eihän mustasta, niillä aineksillä, voinut tulla muuta kuin upea. Musta meille! Juuri kun sain laitettua viestiä kasvattajalle, että musta vaikuttaa varsin lupaavalta, saimme paluu viestin, jossa myytävänä oli vain kolme hevosta. Mutta ei mustaa. Musta oli menossa parempaan paikkaan. Sen elämä oli vasta alussa, mutta niin lopussa.

Olimme tietenkin siinä vaiheessa jo selvillä siitä, että varsa on nyt saatava. Olihan tallissa paikkakin vapaana. Niinpä täytyi valita kolmesta. Esittelytekstit olivat varsin mairittelevia: Yksi on kaunis kuin karkki, muttei niin liikkuja. Yksi on ruma kuin ankanpoikanen, mutta kasvatushistorian yksi hienoiten liikkuvista ja yksi on kahden väliltä, liikkuu paremmin kuin karkki ja on nätimpi kuin ankanpoikanen. 

Minulla on ehkä joku pakkomielle rumiin varsoihin. Mitä ränsyisempi, sen parempi. Aina niistä on hevosia lopulta kuoriutunut ja kauneushan on katsojan silmissä. Niinpä selatessani "varsamarketin" tuotevalikoimaa, oli läsipää ehdoton suosikki. Mutta ystävällinen kasvattaja ei tietenkään halunnut myydä "sikaa säkissä." Olin kuitenkin ajoissa kyselemässä hevosta, sillä meillä oli yli kuukausi aikaa, ennen kuin olimme matkalla trailerin kanssa hevoskaupoille, kisamatkalle. Jolloin samalla reissulla saimme käydä katsomassa varsoja ja päättää ostammeko vai emme. Arvatkaa vaan, oliko ostopäätös tehty kuukautta ennen hevosen näkemistä? 

Kuukauden ajan etsin Simon, jota kasvattaja oli kutsunut Blondiksi, (en yhtään osaa arvata syytä, miksi..) sukulaisia youtubesta. Etsimme netistä tietoa suvusta ja oikeastaan kaikki tieto, mitä löytyi, koluttiin läpi.

Sanciscosta löytyy yllättävän vähän videoita, joka tietenkin harmitti. Varsan ostajana ja omistajana sitä toivoisi sukulaisita löytyvän ainakin kymmenittäin videoita. Edestä, takaa ja sivulta. Alta ja päältä, joka paikasta ja puolelta, huoh tätä nettiaikaa.


Kuukausi on pitkä aika, siinä kerkeää tekemään mitä vain. Tämä varsan tuleva omistaja ei kuitenkaan kerennyt edes riimua hankkimaan tulevalle hevoselleen. Ehkä siksi, että oli hankala ajatella, minkä kokoinen yksilö oli kyseessa, enkä suoraan sanottua kehdannut kasvattajalta strategisia mittoja ja turpakarvan pituuksia kysellä. (Sen sijaan Kottia ostaessa kyselin arviota selkämitasta, loimitilausta varten.) Nuorten hevosten festivaalit tapahtuma säilyy varmasti aina yhtenä suosikkina, Simon hankinta reissun takia.

Kävimme katsomassa Simoa ensimmäisen kisapäivän jälkeen, kasvattajan luona. Se oli edellisenä päivänä pyydystetty poikajengistä, laitumelta, lehmän värisen hevosen kanssa. Toinen lajin edustaja oli jo myyty, joten sitä oli helppo käyttää Simon kaverina esittelyssä, siihen kun ei saanut ihastua. Täytyy myöntää, että rumahan se rautias varsa oli! Mutta eihän tässä niin kaunista itsekään olla.. Varsa oli siis myyty!


Simo-Petterille mietettiin parempaa lempinimeä, sillä Blondi ei missään nimessä ollut edustava nimi. Oli ehdotuksiä Läikästä, sillä orivarsalla oli musta läikkä selässä. Mutta loppupeleissä Simo siitä tuli ja myöhemmin Simo-Petteri. Varsin edustava nimi siis!
Syksyllä 2012
Simo oli pieni, vähän hassun hurjilla jaloilla varustettu liikkuja. Varsa, jolla oli pitkät vuohiset ja kokkapolvi toisessa etujalassa. Voimaton ja lihakseton, aina väsyessään koko kokkapolvinen jalka tärisi. Vähän kerrassaan varsa vahvistui ja jalka suoristui polvesta. Nykyisin sitä ei enää huomaa, paitsi röntgen kuvista, joihin on jäänyt kasvuvaiheessa merkintä niistä. Röntgenkuvat on kuin menneisyyskirja, sieltä näkee paljon. 

Lähes kolmivuotisen yhteisen historian aikana, meille on kerennyt sattua ja tapahtua kaikenlaista. On ollut ilon ja onnen hetkiä ja välillä vuodatettu kyyneliä. Kaikenkaikkiaan tuo nelivuotias poika on antanut meille paljon, ottanut ehkä enemmän, mutta toivottavasti yhteinen taipaleemme on vasta alussa ja syntymäpäiviä juhlistetaan kymmenen vuodenkin päästä, yhdessä!
Simo syksyllä 2012
Varsakuvia pikku-Simosta on katsottavissa kasvattajan sivuilla : Kylänpää

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti