Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

3.5.2015

Kisatunnelmiin virittäytymistä

Syksyltä 2014
 Viikko vielä h-hetkeen, nimittäin ensimmäisiin 3-tason kisoihin. Koskahan olisi ennen jännittänyt näin paljon? Lähinnä se, että nyt on alla oikeasti hevonen jolla tulos voisi olla mitä vain. Uunon kanssa niin suuria odotuksia ei tuloksen kanssa ollut, enemmän jännitti vain se liikkuuko se maaliin asti. Ja kyllä, välillä vauhti oli niin hurjaa, että oikeasti pelotti, että meidät vihelletään pois liian pitkään kestäneen radan takia. Uunon tuloslista on jäätävä, siihen nähden kuinka paska fiilis jokaisen radan jälkeen oli. Eräänkin radan jälkeen totesin, että heppa kyytiin ja kotiin myynti-ilmoitusta rustaamaan, kun ei hommasta tullut yhtään mitään. Silloin Uuno teki tulosennätyksensä A:sta 72,8% Kyllä olin äimänä! Mistä niitä pisteitä oikein herui? Jälkeenpäin ajateltuna kyllä, juuri siitä suorituksesta, joka oli äärimmäisen tasainen ja rikkeetön. Lisäpisteitä olisimme saaneet paremmasta eteenpäin pyrkimyksestä ja lennokkuudesta. Mutta mitä väliä tuloksella on, jos fiilis on joka radan jälkeen paska?

Simon kanssa tavoitteet siis automaattisesti on suuremmat kuin Uunon, onhan se tuhat kertaa parempi, kaikin puolin, kilparatsuksi. Mutta. Suoritus ei ole laisinkaan yhtä tasainen tai rikkeetön, eikä se hevonen ole syntynyt vain rennon mielentilan kanssa. Se siis myös jännittää todella helposti. Se jos mikä, pudottaa pisteitä näissä karkeloissa paljon, riippuen tuomarista.

Odotukset radasta on siis ristiriitaiset. Tavoitteena on ennenkaikkea saada maininta puhtaista liikkeistä. Tai mainita sitä ei tarvitse, mutta yhtään sana viittausta toiseen suuntaan ei saisi olla. Hevosen olisi siis liikuttava puhtaasti ja tahdikkaasti. Itse olen niin kriittinen katsomaan hevosten puhtautta nykyään, että näen joka kolmannen tahdittavan, omalla mittakaavallani sallitun rajan ulkopuolella. Se on hälyttävää, tai oikeastaan se, ettei moni muu koe sitä ongelmaksi laisinkaan! 

On kai väärin sanoa, että tavoite on saada hyväksytty suoritus, kilpailuihinhan tässä ollaan menossa, eikä merkkisuoritukseen. Hyväksyttyyn suoritukseen riittää 5 jokaisesta arvostelukohdasta. On siis selvää, ettei se missään nimessä riitä tulokseksi! Toki voi sattua jotain yllättävää, kuten satulasta tippuminen, kouluaidoista poistuminen tai suuri jännitys joka liimaa neljä jalkaa kentän pohjaan kiinni. (ei olisi ensimmäinen sukuaan..) joten sukurasite tällaiselle tapahtumasarjalle on melkoinen..

Simo on nähnyt aidat kahteen kertaan, sekä tuomaripäädyn. Ne eivät ole periaatteessa uutta. Ne on kuitenkin nähty maneesissa, rajallisella tilalla, ei ulkona. Ja tutussa paikassa. Kaikki on siis kuitenkin aivan uutta, tulevissa kisoissa. Rata on opeteltu ja ratsastettu jo niin monta kertaa, ettei sillä ole lupaa unohtua päästäni! Ei edes jännityksen vuoksi. Ja toisaalta mitäs minä jännittäisin?

Kesältä 2014
 Simon viikko kuluu kisavalmistelujen merkeissä. Tässä tapauksessa on siis tärkeää saada vain onnistumisia alle ja pidettyä mieli virkeänä. Riittävä energia on säilytettävä, mutta ylimääräiselle ei ole sijaa. Luonnollisesti lauantaina on vimmattu puunausurakka, hevosen ja varusteiden on oltava tiptop! Läsin ja sukkien loistettava puhtaudessaan kilometrien päähän, perunajauhoa on riittävästi varastossa. Ja onpahan ratsureimalle hankittu true dressage-koulusuojatkin verryttelyä varten!  Kouluratsastus on ennen kaikkea esteettinen laji, jolloin ulkonäöllä on merkitystä. Mutta kuinka pienentää perse viikossa? Ehkä jeesusteippi korjaa höllyvät pakarat timmiksi. Sillä tässä muuten suhteellisen tikkuvartalossa ne ovat reisien kanssa se vähemmän esteettinen kohta, naaman lisäksi, mutta sille en pysty mitään tekemään. Ehkä maalaan naamani meikeillä..

Hevosen lihotuskuuri jatkuu, se on ottanut hyvin pintaa, mutta jostain syystä kouluradalla ihannoidaan vielä ylipainoisia hevosia. Jos ratsureimasi erehtyy pienen ylimääräkilon sijasta olemaan normaalipainon alarajoilla, saa se maininnan pöytäkirjaan, "saisi olla massavampi!" Suomessa ihannoidaan lihavuutta, etenkin hevosten osalta. Pieni ylipaino ei ole rasite, mutta pieni hoikkuus on. Kukaanhan ei muista ylipainon kohdalla sitä, että hevonen kantaa sen kaiken ylimääräisen jalkojensa päällä. Mutta meidän kohdalla on toki selvää, että ruuna saisi olla massavammassa kunnossa, kylkiluiden ei tarvitse näkyä, mutta tuntua niiden täytyy ja helposti!


Kuluneena perjantaina Simo-Petterillä oli vapaata. Joten lauantai meni treeniin palauttelujen merkeissä. Meillä olikin aivan mielettömän hyvä hetki illalla treeneissä. Kaikki meni juuri kuin piti. Hevonen oli rento, ei narskutellut kuolainta. Ohjat olivat normaalia pidemmät ja tuntuma lähes olematon, jolloin Simo ei myöskään liikkunut hetkeäkään kuolaimen alla. Sain pidettyä ruunan nahoissaan helposti ja laukatkin nousivat kerralla oikein. Mitä tästä opin? Täytyy yrittää luopua liian suuresta tuntumasta ja lyhyistä ohjista! Täytyisi vain oppia luottamaan siihen, että hevonen kyllä pysyy allani ja hidastaa hyvin pelkästä istunnasta. Eikä se tarvitse ohjan tukea tasapainoksikaan, joten turhaan niissä piuhoissa roikun.

Ja mitä terveyteen kuuluu, on Simo ollut yhtä hyvä kuin aiemminkin. Jotain muutosta on kyllä tapahtunut, sillä ratsureiman etuosasta alkaa löytyä joustoa. Liike ei ole enää töksähtava maahan osuessaan. 
Torstaina on Simo-Petterillä, Kottin lisäksi, satulan sovitusta. Toivottavasti saisimme myös lajiin sopivan penkin kisoihin.



Ja videohan on tämän tekstin ratsasteluista.

8 kommenttia:

  1. Ai kuinka hienoliikkeinen hän on! :) Tsemppiä kisoihin, kyllä ne hyvin menee! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! Liikkua tuo hevonen osaa, kun vain ratsastaja osaisi olla häiritsemättä. :)

      Poista
  2. Lykkyä matkaan!
    Nuorten kanssa se on vielä aina jännittävämpää. Te sentään jo osaatte valmistautua ja mennä ihan oikeisiin kisoihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Nuorten kanssa on aina pieni lisä jännitysmomentti matkassa, koskaan ei tiedä mitä tuleman pitää. Mutta kokemusta kartuttamaan ja harjoitushan tunnetusti tekee mestarin! :)

      Poista
  3. Opas mäkee nuori heppa! Kivannäkönen liike! :) Tsemppiä kisoihin!

    VastaaPoista
  4. Nyt tuli 10 pistettä ja papukaijamerkki, fanfaarit päälle! Täysin oikein! Opettaja riemuitsee niin, että hyppii seinille.

    Jännitys on hyvästä, jollei se lamauta. Jännittäjä haluaa onnistua, ja jos jännitys puuttuu, keskittyminen puuttuu. Mulle kävi viimeisissä kisoissa niin, en meinannut millään saada jännityksestä otetta, kun mielessä pyöri vaan että tää on Kraaterin viimeinen. Sitten käytännössä unohdin radan, tai tuomari ei sitä kyllä tulkinnut niin. Kohta "käyntiä vapain ohjin" muuttui keskikäynniksi, kun annoin sille kyllä pidempää ohjaa kuin muualla radalla, mutta ei ne vapaat ohjat olleet. Ja se meidän peruutus (=ympyrä)! Tosin se käynti meni läpi, kun sillä on sen mittaiset ohjat, että ohjaa pidentäessä ne loppuu melkein kesken, niin että käytin kyllä koko ohjan pituuden, mutta oli kuitenkin tuntuma koko ajan.

    Osaan samaistua hyvin tuohon loppuun, sain perjantaina hevosen liikkumaan kerrankin niin, että tajusin tosissaan mitä tarkoittaa, kun se on pehmeä suusta, sillä se tuntui tosiaan kuin ohja olisi ollut kuolaimen läheltä kuminauhaa. Kraater on mun vakiohevonen edelleen, se meni niin kevyellä tuntumalla, että olisin voinut pitää ohjaa etusormen ja peukalon välissä, ja saada silti avut läpi. Kokeilepa muuten huviksesi, missä menee se raja, että kuinka ohuella tuntumalla saat vielä avut läpi. Minulle ainakin oli uskomaton elämys tuo. Sen takia sanoinkin, että selästä hyppäsi onnellinen ratsastaja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes! Mulla on vihdoinkin ollut opettaja, joka osaa selittää asiat ymmärrettävän selkeästi ja riittävän hitaalla tahdilla! Kiitos!

      Kouluradoilla tulee helposti tulkinta virheitä, esim. Muutaman askeleen siirtyminen lävistäjän keskellä voi olla ratsastajan puolelta täysin unohdus, mutta jos tulee jokin tahti muutos, voi tuomari tulkita sen epäonnistuneeksi yritykseksi, jolloin numero tulee alas, mutta ei mene unohduksen piikkiin. Hankala laji, etenkin tuomareiden puolelta.

      Simo on melkoisen herkkä, se kuuntelee hyvin istuntaa ja on sillä ratsastettavissa hyvin etenkin ravissa, mutta laukka on vielä sen verran työläämpää, ettei istumalla saa vielä hidastettua kunnolla, etenkin kun se tuppaa pojan mielestä olemaan niin kivaa. Mutta niinhän se on, että höyhenen kevyeeseen tuntumaan täytyisi pyrkiä.

      Poista