Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

13.5.2015

Ostoslistalla henkivakuutus

Kuinka vaikeaa voi ollakaan, löytää mieleistänsä kypärää? En pidä ollenkaan nykyisistä markkinavalteista, muovisista kypäristä, jotka näyttävät enemmän potulta tai 90-luvun pyöräilykypäriltä (joita harva laittoi ulkonäkösyistä päähänsä). Enkä pidä kärpäshaavistakaan. Kärpäsiä tallilla pörrää ihan riittävästi, ei sellaista enää päähänsä tahdo laittaa.


Olen hitaasti lämpiävä uutuuksille. Etenkin muodille. En vain yksinkertaisesti pysty muokkaamaan aivojani niin suvaitsevaisiksi, että ne suostuisivat yhteistyöhön siihen malliin, jotta päälleni jotain mielestäni järkyttävää pukisin. Tai hevoseni päälle.

Tykkään enemmän klassikoista, en limited editioneista. Minkä ihminen luonteelleen mahtaa, tai tykkäämiselleen? Vaikka kuinka yritän kertoa aivoilleni, että tähän on totuttava, en pysty siihen. Mieleni tarvitsee aikaa, paljon aikaa. Se tarvitsee ärsykettä ja siedätystä, mutta ei minun päältäni vaan jonkun toisen. Joku toinen saa olla, omasta halustaan, se muodin harjalla kulkija ja minä olen mielelläni se so last season, jos ja kun tunnen itseni kotoisammaksi niin.

Kypärä ostoksille on kuitenkin lähdettävä, sillä rakas, pari vuotta palvellut gpa:ni koki ensimmäisen ja viimeisen kolahduksen. Tässä kohtaa, selatessani kypärä valikoimia netistä, mietin mistä sanonta "halpa henkivakuutus" tulee? Ei nuo kovin halpoja kapistuksia ole, etenkin jos oikeasti haluaa, että kypärä todellakin suojaa ja tarpeen tullen pelastaa. Ja kun joutuu skippaamaan ne kaikki vauvan potuksi lookatut kypärät pois.

Henkivakuutus se kyllä on, en sitä kiellä. Mutta miksi siihen eteen täytyy silti laittaa se "halpa!" Miksei vaan voi elää sen kanssa, että se on kallis. Vai pitääkö omaa henkeään pitää halpana? Ja sen arvoisena että sen voi halvalla myös pitää? Minä ainakin arvostan itseäni, entistä enemmän ja olen kaikesta huolimatta valmis ostamaan itselleni vakuutuksen, vaikkei se halpa olisikaan.

Ylipäätään ihmettelen sitä, että varusteostoksilla sijoitetaan saappaisiin, housuihin ja jopa hanskoihin varsin älyttömiä summia, mutta vähätellään kypärää. Sitä kaikkein tärkeintä. Kurjin tilanne on lapsilla, joiden vanhemmat päättävät vakuutuksen hinnan. Etsitään se halvin, miksi laittaa rahaa turhaan, kun biltemasta saa potan 25€? Kertooko se vanhempien arvostuksesta lapsiaan kohtaan? Vai mistä? 



Muistan itsekin saaneeni ensimmäisen potan 10 markalla kirpparilta. Se oli samettipintainen, siinä oli lukitus 80-luvulta. Samettipinta oli kärsinyt, kypärän paksuus oli puolisenttiä. Rusettikin oli jossain kolauksessa lähtenyt. Voitte vain kuvitella, oliko se todella turvallinen. Tai edes ehjä, käyttötarkoitukseensa soveltuva. Mutta kun se oli halpa! Ja siitäkin keskusteltiin, ostetaanko se vai ollaanko reilusti ilman. Talliltahan sai lainaan pottia, jotka ei koskaan istuneet päähän. Joskaan ei tämä kirppislöytökään.

Sen minkä omien lasten kanssani haluan välttää, on pihistely varusteissa, etenkin turvavarusteissa. Vaikkei sitä rahaa ole, aina edes perustarpeisiin, on turvallisuuteen satsattava tai sitten oltava kokonaan hevostelematta. Kypäriä ei osteta käytettynä, koskaan! Vaikka olisi laput ja laatikot paikallaan.


Oma silmä tykkää kovasti Charles Owen Wellington Classic-kypärästä, joka meiltä löytyykin. Ostin sen joskus vuosia sitten. Se on vain vähän liian väljä päähäni ja tukalan kuuma kesäisin. Eihän siinä mitään luxusta ole käyttäjäystävällisyydessään, mutta kaunis se on. En kuitenkaan aio itselleni toista samanlaista kypärää hankkia, kokoa pienempänäkään, sillä kesäisin siinä on niin tukalaa ratsastaa.

Aikaisempi kypäräni gpa carbon on ollut minulla kahteen otteeseen, sen lisäksi myös malli titium. Titium on näistä kahdesta se kesähelteiden kaveri, mutta mustana/harmaana se näyttää mielestäni rumemmalta tuuletusreikiensä takia. Beige/vaaleanruskea ei taas istu ollenkaan kouluradoilla kisavarustukseeni. 


Charles Owenilla on malli yr8, joita olen vähän katsellut ja Samshield jolta vaihtoehtoja löytyy millä mitalla vain, niin paljon kun kukkaron nyörit antavat periksi, mutta sieltä on harkinnassa malli shadow matt.




Ulkonäön lisäksi on muistettava, miksi sitä kypärää käyttää? Vaikka sen on istuttavakin kokonaisuuteen, varustuksen osalta, on sen ennen kaikkea oltava turvallinen! Turvallisuuden lisäksi sen on oltava kevyt, sillä tämä täti pitää kypärää päässä tunteja päivässä. Sen on oltava riittävän hyvin ilmastoitu, joka lisää käyttömukavuutta kesähelteellä. Suurehko säätömahdollisuus on plussaa, mutta kaikki muovinen "teknologia" on riskialtista rikkoutumaan, jolloin kypärä on vähemmän turvallinen. Kiinnityksistä ja remmeistä ei ole hyötyä, jos ne irtoavat kypärästä, kuten kävi Ainon uuden uvexin kohdalla. Kuinka lasten kypärä voi olla niin huttua?

Siispä kypärä ostoksillä käynti on vaikeaa. Täytyy päästä vertailemaan, kokeilemaan ja katsomaan kypärää pintaa syvemmälle. Tai tyytyä varmasti toimivaan ja tuttuun Charles Oweniin.

8 kommenttia:

  1. Uuden kypärän hankinta on tosiaan hankalaa. Itse putosin viime syksynä, en pahasti mutta hurjasti (mietin ilmalennon aikana että ihmisen jalat ei kuulu olla ihmisen pään yläpuolella, ja suuntavaisto oli ihan hukassa kun maasta nousin - kenttä oli ihan väärinpäin) ja kypärähän piti uusia. Onneksi oli vanha varakypärä jonka olin laittanut sivuun niin ei ollut pakkopakko hankkia uutta hetinyt, sillä mäkään en tykkää noista kärpäskypäristä yhtään. Mulla on vielä se ongelma että mulla on pieni pää, joten kokoja on vaikea löytää enkä luota siihen että jollain heppoisella muovirullalla sopivaksi säädettävä kypärä todella suojaisi kun tilanne on päällä. Sen lisäsksi näytän näissä uusissa kevytkypäröissä vielä ihan SuperMarion sieneltä :D Horzesta löysinkin yhden sopivan mutta hinta oli lähes kaksisataa, johon mulla ei vaan ole varaa, siitä "halvasta" olen todellakin sun kanssa samaa mieltä. Onneksi Hevosmessuilta löysin poistona EuroLiten vanhanmallisen, hyvin istuvan kypärän viidelläkympillä. Kotona löysin siitä alkuperäisen hintalapun, joka oli muistaakseni 150 euroa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noi muovisäätökypärät on kyllä jotain älyttömyyden huippuja. Kuinka moni moottoripyörä kypärä säädetään muovirinkulalla sopivaksi? En tiedä, mutta musta tuntuu, ettei varuste suunnittelijatkaan pidä lajia häävin vaarallisena ja todeksi otettavana, jos katsoo näitä innovatiivisia turvavarusteiden muokkausjuttuja.

      Mullakin on onneksi varakypäränä entinen, mutta sen tahtoisi myös pitää siellä varakypäränä. Sitten kun edes selkään pääsen kipuamaan :D

      Poista
  2. Minulla on sen verran kapea ja soikea pää, että kypärän valitseminen menee lähinnä niin, että jos löytyy sellainen, joka ei purista otsalta tai hölsky sivusuunnassa, niin se täytyy ostaa. :) Kevytkypärien ulkonäöstä en ennen tykännyt yhtään ja ratsastin tosi pitkään vanhanmallisella samettipotalla, mutta viime vuosina olen alkanut vähän lämmetä muillekin ja tällä hetkellä minulla on Lami-Cell Transformer. Onhan se kieltämättä tosi paljon kevyempi ja viileämpi kuin joku iciwanha Wembley, ja ulkonäöstäkin olen pikku hiljaa alkanut tykätä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lamicellin tranfofmer vielä omaankin päähän menisi samoin se sen bligblig malli, mutta cascot ja uvexxit ei.
      Noissakin on vain takana se säätö, joita itse kartan, juuri hajoamisen vuoksi ja turvallisuuden. Vähän sama kuin joustorunkoinen satula "käy kaikille" mutta onko se lopulta niin hyvä turvallinen? Vanhakantainen ajattelu sallii vain kiinteitä kohtia ja minimaalisesti liikkuvia osia. Vaikka viileys ja ilmastointi noissa onkin ihan ykkösluokkaa.

      Poista
  3. Tämä on niin hankala ikuisuusongelma... Itse päädyin jokin aika sitten AYR8:iin, jota en tosin vielä ole ottanut käyttöön. Aina kypärän hajoitettuani (pari kertaa pudotessa, kerran runtattua se vahingossa auton penkin väliin) olen jollain tavalla rikkonut sen kunnolla heittäessäni sen taloyhtiön roskikseen. Meidänkin nurkilla asuu sen verran paljon pikku ponityttöjä ja näiden vanhempia, että riski rikkinäisen kypärän päätymiseen uusiokäyttöön olisi melko iso. Hihnat poikki, kangas hajalle, lippa irti -> toivottavasti nämä ovat riittäneet näyttämään mahdolliselle roskiksenkaivelijalle, että tätä kypärää ei tarvitse enää todellakaan harkita käyttöön.

    Hassu ilmiö kyllä, kun itsekin paljoksun ratsastuskypärien hintoja ja sen uuden hankinta oli pohjattoman työn ja tuskan takana. Toisaalta moottoripyöräkypärän huomattavasti kalliimpi hinta oli jotenkin helpompi hyväksyä. Ja kuinkas osein siellä prätkän kyydissä tulee oltua? Ehkä kerran kesässä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Herranen aika! En koskaan ole edes ajatellut, että sen voisi roskiksestakin vielä napata, ei tule ajatelleeksi kun asuu omakotitalossa. Mutta toisaalta joo, tiedän paljon yleisten roskisten tönkijöitä, kaikki kelpaa roskapusseista lähtien, joten miksipä ei myös ulkoisesti käyttökuntoinen kypäräkin?

      Mua kuvittaa ajatus, kun toiset vielä tieten tahtoen myy face kirppareillakin rikkinäisiä kypäriä leikkiin. Kenellä ei hevosharrastaja äidillä tai isällä riittää ajatus, ettei 10€ kypärä sovi muuhun kuin leikkeihin? Ei moni ajattele sitä loppuun asti, mikä turvallisuusväline se kypärä hädän hetkellä todella on.

      Se on kyllä jännä, et satulaan pystyi laittaa huoletta budjetin suureksi, mutta kypärän kohdalla jo pari sataa tuntuu olevan kipuraja. :D

      Poista
  4. Se "halpa" sana taitaa kuulua vaan pyöräilykypäräosastolle.

    Ite kun vedin mukkia moottoripyörän kanssa, mietin minäkin kypärää roskikseen navetassa että toivottavasti kukaan ei sitä ota, kun muuten oli ehjännäköinen, visiiri vain ihan naarmuilla. Mutta oli semmoista settiä, että jos toisen kerran sitten kaatukin samalla kypärällä "kun se näytti ihan ehjältä", niin voi olla (senkin takia ) viimeinen kerta.

    Sama pätee kypärässä kuin kypärässä - jos tälli on tarpeeksi kova, niin mieluummin sitten sijoittaa uuteen kypärään kuin ottaa riskin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kypärä on kyllä asia, johon kannattaa satsata. Tosin nyt ratsastuskypärien standardit muuttuvat, joka vaikeuttaa kypärän hankkimista tässä kohtaa entisestään. Plussana on toki nyt kypärien hinta, ne ovat roimassa alessa lähes joka kaupassa, kun vanhat täytyy saada hyllyiltä pois.

      Poista