Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

2.6.2015

Fiilistelyä hevosen selässä

Harja hulmuten olemme jatkaneet Simon kanssa ratsuiluihin palaamista. Oma jalkani kestää päivä päivältä enemmän ja hevonenkin alkaa vetristymään. Olen yrittänyt rakentaa taas perusratsastuksen osalta pohjaa vankaksi. Siinä missä minä makailin sängyn pohjalla kolme viikkoa, on hevonenkin vetänyt vähän takapakkia. Se vankka ja jäntevä pohja on horjunut, aivan kuin talon kivijalkaan olisi tullut iso halkeama.

Perusasiat, kuten eteen ratsastus ja pidätteet, ovat olleet kova sana. Lähinnä pidätteet ovat taas se juttu, josta keskustellaan ja muistutellaan. Välillä niin, että hevonen on ratsastettava aitaa kohti, jotta pidätteestä lähtisi edes jollain tapaa reaktio oikeaan suuntaan. Alkuun se meni niin, että pidäte oli hyvä hetki napata kuolaimeen kiinni ja sitten lähdettiin. Vähän kuin joskus keväämmällä, aiemmin tänä vuonna.


Eteenpäin ratsastus ei varsinaisesti tuota ongelmia, sillä ruuna reippaalla on varastossa kolmen viikon energiat. Ravissa tarjotaan laukkoja puolipidätteistä, lävistäjälle lähdetään kuin tykin suusta ja jos vähänkin ratsastaja yrittää hidastaa, narskutellaan kuolainta niin että kylä raikaa. Mutta heti laukkojen jälkeen ollaan niin yhteistyökykyistä ja miellyttävää ratsua, kuin vain osataan.

Laukka taas on voimatonta ja hevonen kuroo itseään edestä kippuraan. Nyt olemme päässeet vasta fiilistely tasolle koko ratsastuksessa, ettei liiemmin olla edes pystytty työstämään mitään, mihinkään suuntaan. Toisaalta välillä tekee hyvää humputellakin, ihan kummallekin meistä. Simolta ei tietenkään voi vaatia yhtään sen enempää, kuin mihin itsekään kykenen. 

Tänään Simo pääsi sitten vihdoin ja viimein myös maastoilemaan, mieheni kanssa. Hevonen olikin sitten ottanut kaiken ilon irti maastoreissulla, kun vihdoin oli baana auki ja sai laukata. Siis oikeasti kovaa ja kilomertri tolkulla olevaa pitkää laukkasuoraa. Kotiin palasikin varsin märkä, mutta onnellisen näköinen ratsu, joka nautti pesusta. Sitä en tiedä, kummalla oli ollut kivempaa, kuskilla vai hevosella, mutta kuski jatkoi maastoiluharjoituksia vielä Nemonkin kanssa. Kummallekaan hevoselle maastoilu ei tee pahaa. Nyt kun suurimmat peltorallitkin ovat traktorisedillä ohi, uskallamme Simonkin kanssa maastoilla enemmän. Silloin kun peltotyöt on kiireellisiä, on parempi pysyä traktoreiden tieltä poissa. 


Tämä kouluratsastaja käväisi sunnuntaina toisenlaista hevosurheilua katsomassa, siitä kerron pian lisää!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti