Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

19.6.2015

Onko kisaaminen jokamiehenoikeus?


Postauksen kaikki kuvat Ville Vaurion klinikalta, Ritva Waris-Worlin
 Otin kahvipöydässämme tämän aiheen esille, jolloin mieheni totesi "Älä vaan kirjoita tuosta blogiisi, saat muuten valtavan kasan vihaajia!" Niin, ehkä saankin, mutta toisaalta meneekö ihmisen mieli hevosen hyvinvoinnin edelle? Minulle ainakin hevonen ja sen hyvinvointi voittavat omat haluni kisata ja ylipäätään ratsastaa. Jos hevonen vaatii lomaa, se saakoon sitä. Jos se vaatii jotain muuta, se saa sitä, vaikka keskellä kuuminta kisakautta. Ja vaikka pahoittaisinkin mieleni. 

Suomen ratsastsajainliitto on antanut painosuosituksia hyväksytyille ratsastuskouluille. Pidän itse asiaa hyvinkin tärkeänä, etenkin ponien kohdalla. Liian iso ihminen, edes lapsi, ei kuulu pienen ponin selkään. Ei ole väliä sillä, hallitseeko kroppansa hyvin vai huonosti, se sama paino siellä selässä silti on. Tosin painorajat ovat vain suositus, eikä minulla ole tietoa noudatetaanko niitä ja miten? Pyydetäänkö ratsastajia käymään vaa'alla ennen tunnin alkua? 


Jotkut rotuponiyhdistykset (tietolähteeni ei kerro mitkä) ovatkin ottaneet asian tosissaan ja ehdottaneet myös kilpailuihin painorajoja poneilla kisaajia varten. 

Ehdotukset ovat olleet, ponin säkäkorkeus - ratsastajan paino, seuraavanlaiset
90-100cm - 45kg
101-110cm - 50kg
111-120cm - 55kg
121-130cm - 60kg
131-140cm - 65kg
141-147,5cm - 70kg tai 75kg

Rotuponiyhdistykset ovat  kevään kokouksissa ottaneet asiaan kantaa ja ainakin New forest - ja Connemarayhdistys ovat äänestään 100% vastaan.


Kuuluu kysymys, mitä ihmettä? Miksi? Miksi ponien selkään on ehdoin tahdoin laitettava isompia ihmisiä selkään? Omasta mielestäni nuo esitykset eivät ole edes tiukat, vaan hyvinkin löyhät. Kotti kuuluu 131-140cm sarjaan. Olen miettinyt ja kamppaillut oman kokoni kanssa, olenko liian painava ponille. Pitkä kyllä olen, sen tiedän, mutta asialle en voi mitään. Sen sijaan painolle voin tehdä jotain itsekin, siihen voin vaikuttaa. Tuon kaavion mukaan saisin olla 65kg ja kisata hyvällä omalla tunnolla ponilla, mutta mitä rotuyhdistykset tekevät? Ovat sitä mieltä, että ponin selkään saa huoletta laittaa isommankin ihmisen (painavamman!) Ja minä en edes kuuluu tuohon kymmenlukuun painoni kanssa. Voitte vain arvata, kuinka kuumana kahvipöydässä keskustelu kävi aiheesta. Kun kiivastun jostain itselleni tärkeästä aiheesta, kiivastun siitä todella. Ja rehellisesti sanottuna, minua hävettää nyt yhdistyksen kanta tähän asiaan! Hyvät lukijat, saatte suuttua ja pitää minua itsekkäänä tästä mielipiteestäni, en suutu siitä, mutta silloin haluaisin oikeasti kunnon perustelut, miksi esimerkiksi metrin ponin selkään pitäisi laittaa enemmän kiloja kuin 45kg kisoihin? Tarkoittaa siis sitä, ettei kyse ole kerran käydystä ponin läpiratsastuksesta, vaan sillä myös treenataan säännöllisesti useasti viikossa!


Huomataan vielä sekin, että tässä on kyse ratsastajan painosta. Siihen päälle tulevat auttamatta vielä varusteet. Jokainen, joka on nostellut eri ikäisiä ja eri valmistajan satuloita, tietävät, että niidenkin painoissa on jo valtavia eroja.

Rotuyhdistykset perustelivat kantaansa hyvinkin, saako sanoa itsekkäästi? Ymmärrän ponien koulutuksen. Etenkin pienimmille poneille on vaikea löytää ratsastajaa, joka voi sen peruskouluttaa kokonsa puolesta. Lapsen tehtävä ei ole oppia ja opettaa, vaan pelkästään oppia. Siihen tarvitaan hyvin peruskoulutettu, osaava poni. Maassamme onkin huutava pula 45kg kokoisista shettisratsuttajista. Toisaalta, moniko pienen ponin omistaja olisi valmis maksamaan n. 800€ kuukaudessa puolenvuoden ajan shettiksensä tai muun pienen ponin koulutuksesta? Se tekee lähemmäs viisituhatta euroa, jotta saa nuoren poninsa hyvin sisäänratsastettua ja koulutettua perustasolle. Myydessä sellaisia summia ei yksinkertaisesti saa takaisin. Ei siis ole kannattavaa, ellei koulututa poniaan omaan käyttöön ja tarpeeseen. Etenkin kun naapurin nuori tyttö voi sen "koulutuksen" tehdä ilmaiseksi. Kuinka paljon maassamme on oikeasti hyvin koulutettuja shetlanninponeja? On, on jokunen! (Muistetaan vielä, että vaikka ponin voisikin raa'asti sisäänratsuttaa kuukaudessa tai kahdessa, ei se ole vielä tarpeeksi rutinoitunut hommaansa saadakseen selkäänsä kokemattomampia ratsastajia.)


Tässä kohtaa ei siis perustelut menneet minulle aivan läpi. Maassamme ei ole ongelmaa painon kanssa pienten ponien kouluttamisessa, sillä pieniä poneja ei kuitenkaan laiteta ratsuttajille, ne tehdään kotona omien ratsastajien voimin. 50 kiloisia ratsastajia löytyy joka nurkalta semipienille poneille ja siitä isommille on vara valita jo vaikka miten paljon. 

Perusteluna käytettiin ponibreederssiäkin, jonne tarvitaan osaava ratsastaja nuoren ponin selkään, mielellään aikuinen. Mutta en siltikään pääse laskuissani painolukemiin, jossa tarvitsisi kumota moinen ehdotus. On paljon ponikokoisia aikuisia, ihan ratsuttajinakin itseään elättäviä. Jokaiselle ponibreederssiin osallistuvalle ponille löytyy varmasti riittävän kevyt ratsastaja.


Lopuksi perustellaan nuorison keskuudessa yleistyvää syömishäiriötä. Tiukoilla (mistä kohtaa?) painorajoilla tätä ongelmaa saatetaan jopa lisätä, sen lisäksi, että punnitustilanteet koettaisiin kilpailuissa nöyräättäväksi ja saattaisi jopa johtaa ratsastajan päätökseen lopettaa kisaaminen kokonaan!

Kuuluukin se otsikossa mainittu kysymys, onko kisaaminen jokamiehenoikeus? Onko se välttämätöntä, koolla millä hyvänsä? Onko tärkeämpää pitää huolta siitä, että nuori saa hyvän mielen ja mennä kisaamaan aivan epäsopusuhtaisena ratsukkona, vai pitäisikö jossakin kohtaa miettiä myös sitä kilpakumppania, ponia? Meneekö nuoren tarve - kisaaminen, ponin edelle? Eikö kenelläkään käynyt mielessä, että liian pienen ponin voi vaihtaa suurempaan? Vai ajatteliko kaikki vain sitä nuoren huutavaa tarvetta saada kisata pelkästään hyvällä mielellä. Pettymyksiä kisoissa tulee kuitenkin joskus jo suoritusten vuoksi, tarvitseeko sitä lisätä moisella painorajalla.. 

On totta, että ratsastaja on vain sen treenihetken/kilpailusuorituksen ajan hevosen selässä. Ei kai yksi tunti päivässä pahaa tee? Eihän yksi pääskykään kesää tee. Mutta onko se välttämätöntä, kun vaihtoehtojakin löytyy. 


Sitten on vielä se suuri ongelma, ylipainoiset ponit, joita Suomi on pullollaan. Muiden maiden tilanteesta en tiedä. Ylipaino kuormittaa ponia koko ajan. Poni kantaa taakkaansa 24 tuntia vuorokaudessa. Sen sijaan, että ponin kokoon nähden ylipainoista ratsastajaa poni kantaisi vain tunnin. Mutta miksi meidän olisi valittava toinen, kahdesta pahasta? Se on totta, että ylipainoiset ponit olisi saatava laihdutettua. Ylipaino on eläimille yhtä haitallista kuin ihmisillekin. Ja vaikka Haloo Helsinki laulaakin sanoin "yksinäisyys on vaarallisempaa, kuin ylipaino" ei ylipaino ole suvaittavaa laumassakaan elävälle ponille.

Anteeksi jos joku pahoitti mielensä, se ei ollut tekstin tarkoitus. Tarkoitus on vain ottaa kantaa tähän aiheeseen, josta olen täysin eri mieltä, kuin rotuyhdistyksen kokouksessa ollut jäsenistö. Totta, olisin voinut olla itse mukana, äänestämässä yhdellä äänellä vastarintaan. En ollut, myönnän sen. Ensivuonna olen! Hyvässä mielessä käyty keskustelu aiheesta olisi suotavaa!
  
* Tietolähteenä aiheeseen oli Suomen New Forest -poniyhdistyksen jäsenlehti 1/2015

HYVÄÄ JUHANNUSTA KAIKILLE!

Nemo patsastelee oman kameramme edessä!


24 kommenttia:

  1. Allekirjoitan mielipiteesi, minustakin nuo painorajat ovat hyvinkin löyhät, kun näemmä itsellenikin 111-120 senttiset ponit menisivät - ajattelematta nyt sitä, että olen kasvanut kyseisen kokoisista poneista ohi jo vuosia sitten. Tämä kertoo jotakin siitä, kuinka löyhät nuo loppujen lopuksi ovat, nuo painorajat.

    Vaa'alle passittamista en kuitenkaan ottaisi mukaan, joskin ratsukon tulisi näyttää sopusuhtaiselta etenkin sen painon suhteen. Minusta kuulostaakin hullulta, että oikeasti aivan liian isot ja painavat ratsastajat haluaisivat pikkuponien selkään - itsehän en tämän kokoisena pitkällä tikullakaan menisi tuon kokoluokan poneja sorkkimaan, millä painoni puolesta voisin mennä. Jotakin välimuotoa painorajojen ja ei-painorajojen väliin pitäisi kehitellä, mutta mikä se olisi? Hyvä kysymys.

    - Elämän murusia -

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä. Vaa'an käyttö kisoissa olisi kyllä vähän hölmöä. Toisaalta laukkakisoissakin jokainen punnitaan. Mutta ongelmaan täytyisi miettiä jotain muuta ratkaisua kuin vaakaa. Ehkä jo valmennus/muu vapaa-aika tasolta olisi saatava muutos. Mitä valmentaja voisi tehdä muutakin, kuin valmentaa ratsastusta? Samalla kun osa on jo laajentanut reviiriään hevosen hoidon ja ruokinnan tasolle, olisi ehkä konkreettinen aika lähteä myös pitämään sen toisenkin urheilijan syömisestä ja muusta liikunnasta huolta.

      Sopusuhtaisuus on jollakin tavalla suhteellinen käsite. Kuka sitten vetää ja missä sen rajan, milloin ratsukko olisi sopusuhtainen ja milloin ei? Hankalaa.

      Poista
  2. Mun mielestä olet hyvinkin oikeassa. Mustakin nuo painorajat on tosi löyhät. Mutta toisaalta taas, mun mielestä vaa'alla käyminen olisi ehkä vähän typerä käytäntö tai ''sääntö'', miksei vaan ratsukkoa josta huomaa ratsastajan olevan liian iso ponille (tai jos edes vaikuttaa siltä eikä olla varmoja) voisi suoraan vaan diskata tai sitä epäsopivaa ratsastajaa punnita ja sen perusteella sitten tehdä päätös saako se osallistua kisoihin vai ei.. Mun mielestä tollanen käytäntö ois aivan loistava, ehkäpä kisoissakin niitä sopusuhtasia ratsukoita olis sitten niin paljon enemmän kun kukaan ei pystyis oikeesti osallistumaan liian pienellä ponilla, ja jos yrittäisi ei siihen saisi lupaa. Kuitenkin harvinaisen paljon on ihmisiä jotka luulee että ponille se on ihan fine jos sillä menee joku isompi aina ''välillä'', joten ehkäpä tuolla käytännöllä sais vähennettyä niitä epäsopusuhtaisia ratsukoita niin kisoista kuin myös kotoa. Ainakin ne jotka haluaisivat kilpailla liian pienillä poneilla joutuisivat varmaan vaihtamaan isompaan poniin/hevoseen kun ei pääsis kisoissa starttaamaan..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sepä se!
      Mutta nämä painorajat olivat siis rotuyhdistysten mielestä liian tiukat ja painorajoja vastaan on äänestetty hyvinkin tiukasti. :( Se on sääli ja ehkä hälyttävin asia! Yhdistyksessä on ne kisaponienkin kasvattajat ja ponien myyjät, aikuiset, jotka voisivat vaikuttaa asiaan konkreettisimmin, mutta sitä ei haluta tehdä. Kaikki kuitenkin pitäisi lähteä jostain muusta kuin siitä, saako ratsastaja startata tänään vai lähteä vain lenkille. Poni ikäiset ratsastajat ovat kuitenkin aina nuoria, jolloin aikuiset ovat vastuussa kaikesta, myös siitä onko ratsukko sopusuhtainen, rajamailla vai selvästi kaikkea muuta.

      Vaa'an käyttö kisoissa olisi kaiken tämän vastuun siirtämistä viimeiselle taholle. Kun kukaan muu ei ole puuttunut..

      Poista
  3. Mä ymmärrän pointtisi.

    Kuitenkin, unohdit sen seikan, että isompi ratsastaja, joka hallitsee kehonsa ja apunsa hyvin ja saa ponin kulkemaan oikein voi olla ponille paljon parempi vaihtoehto kuin se ratsastaja joka on kevyempi, mutta selässä holtittomasti heiluva ratsastaja jonka alta poni koittaa juosta pois paino edessä ja selkä notkolla. Samoin ponien rakenteessa ja kunnossa on eroja, on ihan eri asia laittaa 60 kg 130 cm ponin selkään joka on tehty linnunluista, kuin esimerkiksi samankokoisen alkuperäisrotuisen ponin jonka rakenne on tukevampi. Ja kokoasiaan, myös liian pitkä voi olla liian iso ponille, Alinan kommenttiin viitaten. Nuo pikkutytöt oikeasti eivät paina paljon mitään, ovat pelkkää jalkaa ja kättä. 170 cm 14-vuotias paljon liikkuva tyttö on liian iso pituutensa puolesta sille 130 cm ponille, vaikka painaisikin alle 50 kg. Varusteiden sopivuudella on myös iso osa tässä painoasiassa. Huonosti istuva kevyempi ja heiluva reppu on itsellesikin ikävämpi kantaa, kuin painavampi mutta hyvin istuva ja painon tasaisesti jakava rinkka.

    Siitä olen kyllä samaa mieltä, että hevosen selässä ei ole ylipainoisen paikka. Ylipainoisilla kun ei ole sitä lihasta, jolla hallitsevat kehonsa, ja koska läskissä ei ole hermotusta ei sitä ja sen liikettä voi mitenkään hallita. Itsekin olisin taatusti parempi ratsastaja, jos saisin hukattua itsestäni 10 kg tuota ylimääräistä löysää, sillä hallitsisin kehoni paremmin. Ja tiedostan tässä kyllä sen, että ylipaino todella on kasvava ongelma myös lapsilla yhteiskunnassamme, ja ratsastajat ovat vuosi vuodelta lihavampia ja lihasmassaltaan pienempiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mä en ihan syventynyt tekstissäni kaikkeen, tein sen hyvin mustavalkoisesti. Toisaalta mustavalkoista on myös se, että noinkin löyhät rajat olivat aikuisten poni-ihmisten mielestä liian tiukkoja!
      Kysehän nyt on kilpailuista - eli ei satunnaisista ratsasteluista jne. Jolloin myös treenataan paljon muulloinkin kuin kisasuorituksen verran ja verryttelyt.

      Yleensä pituus on se, joka saa vaihtamaan ponia isompaan. Harvoin ratsastajalla on se ongelma, että poni on pituuden puolesta liian pieni, se vaikeuttaa niin paljon istuntaa ja apujen käyttöä.

      Istuvat varusteet on tietenkin ponilla oltava, oli ratsastaja sopivan kokoinen tai ei. Se on ainakin minulle itsestään selvyys.

      Ja kyllä, itseltänikin löytyy sitä, mistä olisi vara luopua ja luovunkin, heti kun kinttu kestäisi liikkumista paremmin :)

      Poista
  4. Minulle kilpaileminen ei ole ratsastajana ollut koskaan kovin tärkeä juttu, vaikka valokuvaajan roolissa sitten pidänkin kovasti ratsastuskilpailuista. Niinpä tähän aiheeseen en oikein osaa ottaa kantaa vahvojen mielipiteiden puuttuessa. Mitä tulee hevosten tai ponien painorajoihin, olen itsekin ollut niistä kiinnostunut. Vanhassa ratsastuskoulussani sekä pienempien että isojen shetlanninponien painoraja oli muistaakseni kaikille yhteinen ja ratsastaja sai painaa korkeintaan 30 kg. Muistaakseni jokaiselle hevoselle/ponille oli laskettu henkilökohtainen "maksimikuorma" niin, että maksimipaino oli 15 prosenttia hevosen omasta painosta, mikä minusta vaikutti ratsastuskoululaisena oikein hyvältä. Lisäksi lista painorajoista oli esillä, niin että ratsastajan oli mahdollisuus ottaa painoraja myöskin huomioon toivoessaan ratsua seuraaville tunneille. (Ratsastuskoululla aloittaessani pituus ja paino myös kysyttiin puhelimessa, jotta minulle osattiin antaa ensimmäiselle tunnille minua näkemättä sopivankokoinen ratsu.)

    Olisi mielenkiintoista tietää, millä tavalla näihin postauksessa mainittuihin painorajaehdotuksiin on päädytty, sillä koen, että kevyenä ja pienikokoisena aikuisena isokin rotumääritelmän mukainen shetlanninponi olisi minulle todellisuudessa liian pieni ratsuksi, ajoponiksi sen sijaan varmasti ihan kelpo. Toisin ilmaistuna voisi todeta, että minä olen isollekin shetlanninponille liian isokokoinen ratsastaja, vaikka näiden ehdotettujen painorajojen mukaan voisin hyvin osallistua ilmeisesti vaikka ratsastuskilpailuihin isolla shetlanninponilla. Sopusuhtaiselta näyttävää paria minusta ja shettiksestä ei kyllä saisi hyvällä tahdollakaan, ja ehkä tällaisissa tapauksissa se sopusuhtaisuus on myös hyvä lisä painorajamittareihin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä painoasia tuntuu olevan arka aihe monelle. Ihmisen painoa ei saisi arvostella, mutta sen sijaan ihmisen omaisuutta -poneja, saa huudella huoletta ylipainoiseksi tai laihaksi.

      Muistan työskennellessäni ratsastuskoulussa, kuinka hyvin kokenut aikuinen ratsastaja totesi, ettei ikinä olisi tullut tallille ratsastamaan, jos puhelimessa olisi kysytty painoa, koska se olisi ollut hänestä loukkaavaa. Siis ratsastajan mielestä tärkeämpää oli se, että hän pääsee ratsastamaan, oli meillä sopivan kokoista hevosta tai ei. Näkemättä on vaikea arvioida tuntiryhmiä ja hevosia ratsastajille.

      Tuollainen selkeä painorajoitus olisi niin hyvä ja oikeasti tärkeäkin. Monesti uhotaan, että ratsastus on liikuntaa ja urheilua. Monessako muussa liikunnallisessa urheilulajissa on näin paljon ylipainoisia?

      Eikä sillä, jokainen kantakoot omat kilonsa, sen minkä jaksaa, mutta silloin ei kuulu laittaa niitä liian pienen ponin kannettavaksi. Usein se pituus on se, joka sanoo ihmiselle, että olen liian iso. Harvemmin se paino on se, joka sen sanoo, jos sille olisi tarve. Valitettavasti.

      Poista
    2. Painoasia on tosiaan arka aihe, vaikka toisaalta se olisi myös tärkeä aihe. Voi kysyä, miksi painon kysyminen tuntuu jostakusta loukkaavalta: Minulle on se ja sama, kysyykö joku minun pituuttani tai painoani, sillä olen hyvin hoikka ja sinut vartaloni ja etenkin painoni kanssa. Jos taas olisin ylipainoinen, voisin kuvitella mahdollisesti loukkaantuvani painoni kysymisestä. Ymmärrän myös, että omistaja voi loukkaantua lemmikkinsä lihavaksi sanomisesta, sillä hän voi tulkita sen haukkumiseksi. Tällöinkin voi kuitenkin kysyä, onko loukkaantumisen taustalla se seikka, että syvällä sisimmässään omistaja tietää, että lemmikin elopainolle olisi lemmikin terveyden vuoksi syytä tehdä jotain mutta lemmikin lihavuuskunnon arvostelu tuntuu siltä kuin arvosteltaisi lemmikin saamaa hoitoa. Mutta siis joo, tärkeä aihe ja jokainen kantakoon omat kilonsa, mutta painosta voi puhua muutenkin kuin kannustamalla liialliseen laihduttamiseen jne. Tärkeintä olisi kuitenkin saavuttaa terveyden kannalta sopiva paino, ja sopiva ei tarkoita liian laihaa tai liian lihavaa :)

      Poista
    3. Nimenomaan! Se kultainen keskitie on hämärtynyt. Johtuu ehkä jo ihan siitä, että neuvolassa (kahden lapsen äitinä siellä olemme ravanneet) arvostellaan lapsia käyrillä. Käyriä on nostettu, koska jo vauvat ovat keskimääräisesti painavampia ja isompia nykyisin, kuin esim. kaksikymmentä vuotta sitten. Meidän esikoinen keikkui sitten siellä hälyttävillä alakäyrillä, ja keikkuu vieläkin, vaikka on ihan normaalipainoinen minun silmääni, terve, syö hyvin mutta sen lisäksi myös liikkuu todella paljon. Ja on kyllä hoitoryhmänsä hoikin, muttei todellakaan mielestäni lähelläkään laihaa. Sellainen, mikä silloin kun itse olin pieni, oli normaalia. Mikä nykyisin on jo poikkeus..

      Poista
    4. Tästä neuvolan käyrien nostamisesta tuli mieleeni radio-ohjelma parin vuoden takaa: siinä kerrottiin, että vaatekokoja on jouduttu suurentamaan, koska ihmiset ovat kooltaan yhä suurempia mutta haluavat mahtua yhä pienempään vaatekokoon. Niinpä vaatteiden kokoja on jouduttu suurentamaan, ja esimerkiksi nykyinen S-koko on isompi kuin ennen. Tämänkin taustalla on vain se, ettei kuluttaja pahoittaisi mieltään, jos joutuisi huomaamaan olevansa isokokoisempi kuin ennen. No, kyllä sen taas alkuviikosta huomasi, kun pienikokoisena aikuisena yritti löytää tarpeeksi pientä mekkoa omiin valmistujaisiin ja vaatekaupoissa myydään eioota: kivoja mekkoja olisi kyllä ollut mutta hyvin harvaa valmistetaan tarpeeksi pienessä koossa. Eipä siinä lopulta auttanut kuin ostaa se mieleisin mekko pienimmässä koossa, mitä löytyi, ja ottaa kotona neula kauniiseen käteen ja harrastaa pitkästä aikaa vähän käsitöitä. Mikähän mahtaisi olla oikea taho ilmaista, että paha mieli vaatekoista tulee myös pienikokoiselle, jos naisten osastolta ei yksinkertaisesti löydy tarpeeksi pieniä vaatteita ja lasten ja nuorten osastolta taas ei välttämättä löydy enää tarpeeksi isoja kokoja, ja jotain pitäisi päälle kuitenkin laittaa. Ei ole helppoa tämä ihmiselämä, oli sitten pieni tai iso ;)

      Poista
    5. Mä en ymmärrä sitä, miksi lihavan mieltä ei saisi pahoittaa, mutta liian laihan ihmisen mielen saa pahoittaa. Ihan Yhtälailla ihmisiä kummatkin. Markkinat ovat ottaneet vain lihavasta hyssyttelytavan :/

      Poista
  5. Hyviä pointteja sulla. Mun mielestä noi painorajat olivat hyvinkin löyhät, noiden mukaan olisin saanut kaikki viimevuodet ratsastaa isoilla poneilla hyvällä omallatunnolla vaikka viime vuodet olen käynyt ehkä kerran ponin selässä ja silloinkin huonoa omatuntoapotien. Mielestäni 60 kiloa on maksimi isolle ponille, ei 70-75kg. Ja toki tässäkin pitää ottaa huomioon eläimen rakenne, mutta musta jo viiskisenttiä lisää isosta ponista alkaa jaksaa jo pikkusen enemmän kantaa koska kyse on jo pienestä hevosesta, hevosen rakenteesta. Poni on kuitenkin poni ja sillä on ponin rakenne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin. Mulle ainakin järki sanoo, että isompi ihminen ottaa sen isomman hevosen ja pienempi sen pienemmän. Jos ihminen katsoo hevosta, ja toteaa, että ihan hyvin se jaksoi. Jaksoiko se oikeasti? Tekikö se työnsä täysillä, rasittamatta itseään liikaa? Missä kohtaa ihminen huomaisi, ettei se hevonen jaksakaan, siinä vaiheessa kun jalat lipsuvat alta? Hevonen on saaliseläin, eikä näytä kipua tai väsymystä, ellei ole jo luovuttanut.

      Poista
  6. Punnitseminen on tarpeetonta, jopa laihduttajille sanotaan että peili kertoo enemmän kuin vaaka.

    Muutamalla tallilla on jo nettisivulla painorajat poneille, se voisi yleistyä enemmänkin. Olen itse yleensä ilmoittanut pituuteni ja painoni jo ennakkoon, kun olen aika ...öh... iso, vaikkakin suhteellisen sopusuhtainen eli pitkä ja leveä. (Ällistyisit, jos kuulisit mitä kokoa ratsastushousuni ovat.)

    Lapsuudessa olin ymmärtämättömässä opetuksessa, jossa ei ymmärretty sen enempää lasten kuin eläintenkään etua. 10-vuotiaana olin liki 140 cm ja minua ärsytti, kun minulle annettiin shetlanninponi, vaikka kevyt olinkin. Toinen shettiksistä oli vasta 4-vuotias ja minä alkeisratsastaja. Tallilla meni jälkikäteen katsoen aivan kaikki niin kuin ei pitäisi. Sen takia nyt onkin niin hienoa päästä oikeasti ison hevosen selkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, etenkin ponien kohdalla olisi tärkeää olla selkeät rajat. Toisaalta jo pituudenkin puolesta, mutta ennenkaikkea painosta. Muistan kaverini ala-asteikäisenä suuttuneen, kun ei saanut ratsastaa isolla shettiksellä kokonsa vuoksi. Ikäväähän se toisaalta on, mutta lajia täytyy myös oppia heti alkujaan ymmärtämään myös hevosen kannalta. Kaikkea ei voi saada, kun koneen tilalla kaverina on eläin. EIhän huvipuistonkaan kaikkiin laitteisiin pääse, jos on liian pitkä tai liian lyhyt.

      Poista
  7. Minäkin ymmärrän pointtisi oikein hyvin. Monesti olen ihmetellyt islanninhevosilla ratsastamistakin; nehän ovat usein todella pienikokoisia. Silti niillä näyttää isotkin miehet ratsastavan ihan säännöllisesti "koska se on issikka, kyllä se jaksaa". Joillakin vaellustalleilla olen ilokseni havainnut kehoituksen ilmoittaa etukäteen jos paino ylittää lukeman x ja pidän sitä hyvänä ja sangen korrektina tapana hoitaa asiaa. Ei siis niin että jo tallin ovella vaaditaan saada tietää paino, vaan annetaan ratsastajalle mahdollisuus oivaltaa asia ihan itse.

    Mielestäni painoakin tärkeämpi on nimenomaan tuo sopisuhtaisuus ja oman kehon hallinta. Jos painoraja olisi vaikkapa nyt sen 75 kg, niin mielestäni siinä tosiaankin on eroa onko kysymyksessä pitkä ja lihaksikas henkilö, verraten henkilöön joka edustaa pituuden puolesta kokoluokkaa palosammutin, mutta painaa kuitenkin saman verran. Hevoselle selässä pomppiva ja heittelehtivä läski (anteeksi ruma sanonta) on ihan varmasti kuormittavampi kuin saman verran painava, kehonsa hallinnan taitava ratsastaja.

    Omalla ratsastuskoulullani kävi aikoinaan henkilö joka erinäisillä foorumeilla arvosteli tallin toimintaa ja sitä miksi hänelle annettiin aina vain ne tietyt hevoset jotka eivät hänen mielestään olleet kivoja. Ratsastajan mieleenkään ei tullut katsoa peiliin ja miettiä voisiko kysymyksessä olla yksinkertaisesti oma paino ja se että kyseiset hevoset olivat niitä suurempia ja vahvimpia mitä tallista löytyi. Tässä painoasiassa ja monessa muussakin se on juurikin niin että itsekin voisi asioita järjellä miettiä ja yrittää oivaltaa. Eikä niin että aina pitäisi olla jonkun muun sanomassa saati tekemässä sääntöjä asiasta jonka pitäisi olla itsestään selvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maailman kuva ja itsekriittisyys on hämärtynyt. Ei haluta myöntää itselle, että nyt ollaan vähän liian isoja. Kysehän ei aina edes poniratsastajien kohdalla ole edes ylipainosta, vaan pitkä, normaalipainoinen painaa helposti + 60kg, niin kuuluukin, mutta silloin ei kuuluta pienien ponien selkään.

      Pituuskasvuun taas ei oikein voi vaikuttaa, mutta painoon voi, jos ja kun sitä on liikaa tai liian vähän. Olen kaupassa töissä, ja myyn kouluikäisille lapsille aamuisin ennen koulun alkua "evästä" joka päivä. Olenkin joiltakin kysynyt, eikö koulussa saa ruokaa? Ostetaan energia juomia, karkkia, suklaata, limpparia ja mikropitsoja/hamppareita yms. Siis pelkkää rasvaa ja hiilihydraattia. Vuoden kotona ollessani ja takaisin palatessani näin, kuinka moni niistä koululaisista oli kasvanut pituutta, mutta kyllä, myös painoa, reilusti ylimääräisen puolelle. :/

      Poista
  8. Aikoinaan valmentajani mielestä aloin olla liian iso ponille, reilut 160cm ja painoa varmaan max 45kg. Ponikin oli iso, 147cm.
    Tuon painotaulukon mukaan nykyäänkin saisin ratsastaa 111cm -> hurjaa.
    Minä en ymmärrä missä on ihmisten mikä lie järki näissäkin asioissa. Poneja, tai ainakin hevosia, löytyy vaikka minkä kokoisia niinkuin ihmisiäkin. Onko kaikkien pakko saada mennä kaikilla?
    Eikä kyse ole yksin omaan ponin korkeudesta tai ihmisen painosta. Se on se sopusuhtaisuus myös. Minun silmään näyttää oudolta kovin pitkäraajainen ratsastaja pienen ratsun selässä. Vaikkei ratsastaja painaisikaan juuri mitään.
    Poneissakin kai osaksi vaikuttaa sen rakenne? Eli olisiko määriteltävä korkeuden lisäksi ponin/hevosen paino? Jostain muistelen lukeneen/kuulleeni ihanteellista olevan, ettei hevosen tarvitsisi kantaa kuin max. 15% omasta ihanne painostaan. Tuossa kai on mukana myös satula yms.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nykyihminen on vieraantunut peilistä, vaa'asta ja eläimistä, luonnosta. Pikku asioita kuten liian suurta kokoa ponin selkään ei pidetä pahana, kun maailmassa sattuu paljon pahempaakin.. Mutta se voi olla sen ponin elämän pahimpia kokemuksia.. Kaikki on suhteellista, painokin on vain numeroita, toisilla enemmän toisilla vähemmän..

      Jotenkin sitä täytyisi kuitenkin saada rajattua. Ennen ei ole tarvinnut, kun yli-iso ihminen ei ole halunnut ponin selkään. Nykyisin asiat toisin :/

      Poista
  9. Aivan mielettömän hyvä teksti! Ehkä et saanut kaikkia omia kantoja ja seikkoja esille, mutta kuitenkin. Itse olen välillä katsellut sitä touhua, kuinka aivan liian suuri ihminen laitetaan pienen ponin selkään. Se ei näytä hyvältä, eikä ennen kaikkea ole järkevänkään oloista touhua. Taulukkoakin kun katsoo, on outoa ajatella kuinka sen mukaan itsekin saisi ratsastaa niin pienellä ponilla. Ihmisen olisi ehkä hyvä muistaa myös sekin, että itse olisi hyvä olla kunnossa ratsastaessa :) Olisi hassua vaatia hevoselta huippukuntoa ilman, että itse ei jaksaisi tehdä oikeastaan mitään kuntonsa eteen. Se toki on asia erikseen :) Ihanaa kun jotkut uskaltavat avata suunsa, vaikka huonosti ne yleensä otetaankin vastaan!
    http://katrisofia.blogspot.com/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, juurikin näin. Tuo taulukko ei oikein ole järkevä, siinä pitäisi olla pituus ja painoraja, jolloin siitä saisi järkevämmän kuuloisen. Mutta totta on kyllä, että ratsastajan pitäisi olla kunnossa itsekin ja kiinnittää huomiota siihen mitä suuhunsa pistää. Laskea ehkä analyysin perusteella oikeat jauhemäärät ja gramman tarkkuudella lihan. Sillälaillahan hevosetkin nykyisin syö ;)

      Poista
  10. Olisiko yksi syy se, että näitä rajoja on käytännössä mahdoton valvoa ja seurata? Tosiaan ilman sitä vaakaa kisapaikalla.. Eikö sen pitäisi olla itsestään selvää, että on tapauskohtaisesti tuomarin/stewardin tai muun vastaavan tehtävä puuttua liian painavaan ratsastajaan kisoissa? Näitä tuskin kuitenkaan hirveästi näkyy? Vai onko se ennemmin sääntö kuin poikkeus, että pikkuponeilla kisaavat liian isot kuskit?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aiheen ajankohtaiseksi kirvoitti tämä matkaratsastuskohu, johon en sen koommin sano muuta, sillä en ole aiheeseen tarkemmin tutustunut. Mutta siinäkään kohtaa kukaan ei puuttunut ratsukon sopusointumiseen :/ Kyse lienee siitä, että näitä ratsukoita on jokunen, mutta kukaan ei uskalla puuttua, kun selvät säännöt puuttuvat. Sopusointuinen ratsukko on niin epämääräinen sääntö, kuka määrittää sen sopivuuden ja mihin raja vedetään.

      Mutta totta, valvominen ilman vaakaa olisi vaikeaa :/

      Poista