Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

8.6.2015

Siedätyshoidot aloitettu

On selvääkin selvempää, mitä ratsuni säikähti kauden ensimmäisissä (ehkä myös viimeisissä) ulkokausi kisoissaan. Aikomus oli jatkaa cuppia seuraaviin osakilpailuihin, mutta nyt on ehkä parempi jättää ne koitokset välistä ja keskitettävä energia johonkin muuhun. Kisakautta ei taputella silti kokonaan, sillä suuntaamme Lappeenrantaan 3-tason kisoihin, jossa on avoin helppo b -luokka nelivuotiaille, ensimmäisenä kisapäivänä. Ajatuksella, ettei paikanpäällä ole silloin vielä älyttömästi porukkaa, jolloin se voisi olla Simolle helpompi paikka, edes yrittää radan ratsastusta. Treenaaminen ratsain on kunnon satulan puuttuessa vähän hankalaa. Käytössä oleva lainasatula on huono kaikin puolin ratsastajalle. Eikä se hevoselle ole mikään paras mahdollinen istuvuutensa puolesta.

Simolla on luonnetta, niin hyvässä kuin pahassa. Se on herkkä ja säpäkkä ja säikähtäessään arvaamaton. Simo ei säiky kaikkea liikkuvaa tai äänekästä. Se säikähtää pääasiassa korkealta, pään yläpuolelta tulevia ärsykkeitä, kuten rinteessä olevaa liikettä, jota Laaksolla oli tarjolla.

Vaihtoehtoja ratsun kanssa on kaksi. Joko tyytyä siihen, että ratsulla on pieni ongelma, jota voidaan pitää piilossa, pysymällä kotona. Tai vaihtoehtoisesti tarttua härkää sarvista kiinni ja aloittaa työstäminen ongelman poistamiseksi. Koska Simosta on kuitenkin kaavailtu kilparatsua, ei kotona pysyminen ole se vaihtoehto. Niinpä aloitimme operaation, joka kulkee meillä nimellä "huuhaaterapia". Ei siksi, että kyse olisi huuhaasta, vaan siksi, että yleisellä tasolla minut leimataan kukkahattutädiksi, nehän harrastavat kaikkea tällaista, johon kunnon ratsuihmisillä ei ole aikaa, eikä tarvettakaan. Tädiksihän minut ja muut Playsson.netin bloggaajat onkin jo leimattu, mutta kukkahattua emme vielä ole päähämme saaneet.

Vain rento hevonen voi oppia, sitähän hoetaan joka paikassa. Näin ollen jätän hevoseni rentoilemaan laitumelle ja rakennan tuuli- sekä meluvallit, ettei ratsuni vain missään kohtaa häipyisi rentoustilastaan jännityksen puolelle. Mutta, kun ilman ärsykkeitä ei tule mitään oppimistakaan, ellei hevonen satu olemaan sellainen, joka ei jännitä ikinä yhtään mitään. Oma käsitykseni ja toimintani sallii hevosen jännittymisen. Hevonen saa ja se pitää viedä tilanteisiin, jossa se saattaa jännittyä, mutta tilanne on oltava hevoselle kuitenkin sellainen, että se kykenee ja pystyy jännittymisen jälkeen rentoutumaan, kun on huomannut asian olevan ihan ok.

Jokainen satulaan laitettu ratsuni on jännittänyt ensimmäistä kertaa satulan kanssa liikkumista, viimeistään ravaamista, kun jalustimet heiluvat tai siivet lepattavat. Mutta jokainen ratsu on myös rentoutunut ja päässyt jännityksestään osa nopeammin, osa hitaammin yli, kun ne ovat huomanneet, ettei se satula syö. Jokaisesta on alun jännityksestä huolimatta tullut varsin kelpoja satulan kantajia - ratsuja. Samalla ideologialla aloitimme työstämään Simon ongelmakohtaa, rajua säikähdysreaktiota. Meillä on mitä optimaalisin paikka tähän, ihan omalla kentällä. Onhan meillä kentän vieressä vielä hetkisen rinne, ennen, kuin se jyrätään maan tasalle. Ei siis tarvinnut tehdä tilapäisrinnettä treenituokiota varten. Tänään oli ehkä huono keli, sillä tuuli oli aivan järkyttävän kova, mutta toisaalta se oli myös hyvä asia, sillä se mahdollisti ärsykkeiden toimimisen täydellä teholla.


Huuhaaterapia vaihe 1. Muovipussiterapia.
Varastosta niitä onneksi löytyy, muovipusseja. Mikä onkaan parempi keino saada ärsykkeitä, kuin muovipussi ja tuuli yhdistettynä? Niinpä rinteelle laitettiin kolme muovista aitatolppaa, joihin sidottiin jokaiseen omat muovipussinsa. Kaksi pussia sidottiin myös kentän toisen pitkän sivun aitatolppiin. Tuuli oli suunnannut itsensä optimaalisesti ja suorastaan hyökkäsi pussien kimppuun. Mahtavaa, tätä pelottavampaa asiaa ruuna ei ole kotona nähnyt.

Sitten Simolle täysi suojitus jalkoihin, kaiken varalta. Suitset päähän, ajatuksella "jospa olisi toiset suitset, tällaiseen käyttöön.." Ja ohjasajo-ohjat kuolaimiin kiinni kummaltakin puolelta. Ohjat toimivat kuitenkin vain pitkänä taluttimena. Taskut täyteen nameja ja kentälle. Narun päähän laitoin mieheni, sillä tarpeen tullen en kintullani pysty tekemään väistöliikkeitä. Säikkyvä hevonen, kun ei aina eteensä katso!

Kentälle hevonen tallusteli rennosti, välillä napsien nameja, sillä pitkän sivun pussit eivät pelottaneet ollenkaan. Kentällä kuitenkin kierrokset nousivat ja hevonen sinkoili hetken aikaa jokaiseen ilman suuntaan. Mutta muovipussit ne vain jatkoivat tanssimista tuulen kanssa. Hetken päästä ruuna rauhoittui ja siitä hyvästä seurasi namia. Kunnes taas jännitys otti vallan ja sinkoilu jatkui. Aina, kun ruuna rauhoittui, sai se palkkioksi namia. Pian muovipussit alkoivat olla ihan ok, sen verran, että kentällä pystyi jo kävelemään isännän kanssa samaan suuntaan, rauhassa. Ei vielä rentona, mutta kuitenkin rauhallisella mielentilalla. Ärsykettä loi myös naapurin ohi ajava, hyvin koliseva auto, johon ruuna ei reagoinut millään tapaa!

Välillä meni sietorajan yli


Lopuksi kävelin vielä rinteen toiselle puolen, jonne Simo ei kentän puolelta näe. Kiipesin rinteelle, keikuin ylhäällä ja tulin ryminällä alas kentälle, jossa Simo sai lisää namia, sillä se ei reagoinut minuun säikkyen. Siihen olikin sitten hyvä lopettaa tältä päivää. Ruuna sieti paljon, siis äärettömän paljon ensimmäiseksi siedätyskerraksi. Tästä on vielä pitkä matka siihen, että se olisi täysin rento ja sinut asian kanssa. Saati, että sillä pystyisi muovipussien lepattaessa ratsastamaan, kotikentällä (vieraasta paikasta puhumattakaan!). Mutta hyvä alku kuitenkin.

Olemme Simon kanssa mukana Ville Vaurion kouluratsastusklinikalla, nuorten hevosten ryhmässä!  Lue lisää täältä!

13 kommenttia:

  1. Hauskaa klinikkaa! Me emme pääse paikalle tällä kertaa. :/

    Meillä on vähän samoja "ongelmia" Salaman kanssa. Takaviistosta tulevat äkilliset jutut (oma peilikuva, autot tms.) aiheuttavat vähän säpsyilyä, mutta pikkuhiljaa onneksi vähemmän ja vähemmän... "Kukkahattutekniikalla" on sitä siedätetty ja hyvinhän tuo pelittää. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mulla on miljoona "mitä jos" -juttua mielessä, kuinka ratsureima saattaa sikailla :D

      Joskus se elämä vaan on jännää näille luontokappaleille :)

      Poista
  2. Anonyymi8/6/15 17:00

    Hah, pitäisi varmaan itsekin yrittää siedättää heppasta sen pahimpaan viholliseen, kamalaan metallirumpuun maastopolun varrella. Mutta hyvä jos teillä siedätys on alkanut ihan lupaavasti!

    Minkä mittaiset ohjasajo-ohjat teillä muuten on? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siedätys ei koskaan ole pahasta :)
      Meillä on hööksiltä ostetut ohjat, olikohan 16 metriset. Toistaiseksi pysyneet kunnossa myös lukoistaan (mitä liinat ei tee) joten hintansa arvoiset ovat olleet. :)

      Poista
  3. Anonyymi9/6/15 09:15

    Lappeenrannassa saattaa lentää isojakin lentokoneita matalalta raviradan yli, mitä ihan aikuisetkin hevoset ovat säikkyneet. Että ihan tiedoksi vaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu kyllä minä tiedän. Olen siellä sen verran monesti ollut kisaamassa. Kiitoksia vain! Tämä asia on otettu huomioon jo järjestäjänkin taholta, eikä nuoria (4v.) luokkia laiteta lentokoneiden lähtö/lasku aikaan. Ilmaliikenne kun ei Lappeenrannassa kovin vilkasta kuitenkaan ole. :)

      Poista
  4. Tää tädiksi leimattu kannattaa kanssa huuhaa-terapiaa. Sitä on harrastettu jo pesuboksissa ja suihkepullolla, muuta me ei oo vielä keksitty pelätä. Unelmoin temppukouluviikosta, jollon jätettäisiin tuupparoinnit sivuun ja käveltäisiin lippujen heiluessa pressujen yli. Noihin vouhotuksiin pitäisi saada vielä lipunheiluttaja paikalle :D Hyvä huuhaa, ja tsemppiä Lappeenrantaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olin vähän kade, nähdessäni videon jossa kouluratsun vieressä oli moottorisahaa ja vaikka mitä muuta hälinää.. Ajateltiin tähdätä samaan ;)

      Poista
  5. Lappeenrannassa saattaa saada laskuvarjohyppääjiä niskaan. Tsemppiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tuskin siellä noiden kesän kohokohta kisojen aikaan laskuvarjohyppääjiä raviksen keskelle tulee. 4 pv kansalliset, rata, eli keskusnurmi on täysin varattu ratsuille, ei siis myöskään ravureita juokse samaan aikaan :) kiitos.

      Poista
  6. Mä sain kiinnostavan tilauksen: teen lipan otsahihnan yhteyteen yhdelle hevoselle, jonka mielestä vihollinen tulee aina yläpuolelta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika kiva! Mä oon miettiny silmälappuja ja kaikkea, mutta ne kun ei ole kisoissa sallittu, niin ei voi treenatakaan niiden kanssa. Helpointa yrittää totuttaa ja siedättää :)

      Poista
    2. Esteratsastajilla on väljemmät ulkoasusäännöt.

      Poista