Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

11.6.2015

Valmistelua laukkaan ja vastalaukkoja



Viikko aloitettiin poneilemalla. Kotti sai pitkästä aikaa satulan selkäänsä. Voi apua! Poni on paisunut kuin pallokala, laitumella ollessaan. Satula, joka on pari kertaa ponin selässä ollut, oli jo fiksausta vailla. Nyt onneksi selvittiin vain vaihtamalla vyö vastinhihnoissa reunimmaisiin. Aiemmin se on kiinnitetty kahteen taaemmaiseen vastinhihnaan. Itkuhan tässä kohta tulee, näiden satuloiden kanssa. Toista odotellaan tehtaalta takaisin ja toinen alkaa pian puristamaan..

Kentälle pääsimme mutkattomasti, vaikka mönkijä pörisikin lähistöllä. Ajattelin sen kuitenkin aiheuttavan ponissa pientä epäröintiä, jos olisin selässä, jonka takia teimme ensin maastakäsin harjoituksia, tuntumaa ja puolipidätteitä kerraten.



Lopulta nousin ponin selkään, kun pelottava pörriäinen oli päässyt näköetäisyydelle. Kotti on aika hyvin oppinut seisomaan paikallaan selkään nousussa, joten sen kanssa yksin työskentely on mutkatonta. Käynnissä poni on jo varsin mallikas ratsu, hakee ajoittain kuolaintuntumalle. Ravissa on kuitenkin vielä todella paljon epäröintiä. Ponilta puuttuu varmuus ja rutiini. Ravista ei vielä löydy luonnollista eteenpäin pyrkimystä ratsastajan kanssa ja poni tiputtaa helposti käyntiin. Mutta eihän sillä kilometrejäkään ratsuna ole kovin paljon. Lisää rutiinia ja harjoittelua vain. 



Ponin kanssa laukkatyöskentelyyn on vielä matkaa. Minulle itselleni, ne ensimmäiset laukka-askeleet ovat jotenkin tärkeä hetki. Hyvin itsevarman ja omaksuvan hevosen kanssa ne tulevat vastaan hyvinkin aikaisin ratsun uralla. Mutta tällaisten epävarmojen kanssa täytyy pohja rakentaa hyvin, ettei ensimmäinen laukka-askel ja sen myötä tasapainotus säikäytä nuorta liikaa. Poni on erittäin herkkä ratsastajan liikkeelle ja tasapainolle. Se ei kestä vielä yhtään ylimääräistä liikettä, ei heilumista eikä muutakaan, jota laukka väistämättä tuo tullessaan. Raviin täytyy saada ensin ponin itseluottamus kohdilleen, ennen kuin siltä vaaditaan enempää uusia asioita.




Ponin jälkeen oli Simon vuoro. Vaihdoin edellisiltana suitsiin ensimmäisen ostokseni otsapantojen saralla. Ostin sen jo portaalin tapaamisessa Just Dressagelta, mutten ole raaskinut käyttää sitä. Viime yönä näin jo untakin, että se oli mennyt rikki! Kylläpä on suuri vaikutus pienellä asialla, kuten otsapannalla, joka sai tästä tylsän näköisestä hevosesta heti paljon paremman näköisen. (Tylsään blogin sisältöön sillä ei ole vaikutusta!) Simon kanssa ratsuilemaan lähdimme pienellä jännityksellä. Edellispäivänä kentällä tapahtunut muovipussiterapia vähän jännitti, minua. Miten se hevonen siellä kentällä nyt toimisi, vaikkei pelokkeita löytynytkään.



Simo veti kuitenkin pisteet kotiin, olemalla varsin asiallinen hevonen. Meillä oli pitkä alkuverryttely käynnissä, sillä hevoset olivat olleet koko päivän tarhoissa ja tallissa, ukkosen takia. Tarkoitus oli ottaa vain askellajit läpi, sellainen rento ja kiva ratsastelu, ilman sen kummenpaa. Mehän ei koskaan tehdä sen kummenpaa, vain rentoa fiilistelyä. Niinpä ravailimme vähän ympyröitä. Hevonen taipui kivasti kummassakin suunnassa. Simon ongelma on vasemmassa kierroksessa heittää kulmissa pylly ulos, jolloin kropassa ei tapahdu taivutusta. Oikeassa kierroksessa hevonen jopa taipuu liikaakin. Nämä suoruus- ja symmetrisyys asiat ovat niitä koko elämän kestäviä projekteja.


Ensimmäinen laukka, oikeassa kierroksessa, tuli puoliksi vahingossa, mutta se oli vähän oma mokani, joten ei siitä hevosta saanut rangaista ottamalla laukkaa alas. Laukka tuntui varsin hyvältä. Siinä oli sitä jotain, joka sai samantien minut muuttamaan treenikuviota. Muutaman myötälaukka kierroksen ja ympyrän jälkeen teimme ison täysikaarron pitkän sivun keskikohdalle ja jatkoimme vastalaukassa. Tarkoitus oli ottaa ravia ennen kulmaa, mutta pidätteet eivät menneet loppuun asti. Hevonen laukkasi vastalaukassa koko lyhyen sivun, joka meillä on siis oikeasti lyhyt ja vaativa tähän hommaan. Ja lyhyen sivun jälkeen kurvasimme lävistäjälle kohti myötälaukkaa. Simon ensimmäinen vastalaukka ja täysin tyylipuhtaasti! Tämä täti oli niin ylpeä hevosestaan, joka pystyi tekemään noinkin vaativan asian, juurikin kentän kapeuden takia, noin hyvin. Ponikokoiselle ja pienilaukkaiselle kenttä on vielä varsin ok, ensimmäisiin vastalaukkaharjoituksiin, mutta Simon kokoisella laukka-askeleella tuo on auttamatta liian kapea. Tai niin luulin. Olin kaavaillut ensimmäiset kunnon vastalaukat tehtäväksi maneesiin, jossa on leveyttä reilusti.


Jottei vahvempaa laukkaa treenattaisi yhä vain vahvemmaksi, oli harjoitus tehtävä myös toiseen suuntaan. Ensin ihan vain myötälaukkaa, jonka jälkeen samanlainen kuvio, täysikaarron kautta suunnan vaihtoon. Simolla on tapana, etenkin laukassa, kiihdyttää vauhtia, kun tehtävä vaikeutuuu, niin tässäkin tapauksessa. Tuloksenä lähes tyylipuhdas vaihto. Uusinta yritys, ensin vähän helpottaen tehtävää, siirtyminen raviin ennen päätyä, sillä en tahdo hevosen tarjoavan vaihtoja ilman pyyntöä. Ja vielä kerran, niin että vastalaukassa pääsimme myös lyhyen sivun. Mutta teimme nyt aivan toiseen päätyyn vastalaukkakuvion. Jostain syystä se tuntuu olevan jokaiselle hevoselle helpompi, että vasemmassa laukassa tehdään portin puoleisessa päädyssä. Onnistuneen suorituksen jälkeen vähän laukkaa eteen ja loppuverryttelyn kautta talliin, jälkihoitoon. Eli pesulle ja jalkojen kylmäykseen.


 Ja video vaikeamman kierroksen harjoituksista.


2 kommenttia:

  1. Saako kysyä, oletko hankkinut Kottin itselle, lapsille vai myyntiin? Se näyttää vähän pieneltä sun alla, mutta olet niin kevyt että ei sillä väliä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kotti on täysin lasten poniksi hankittu, mutta äidin täytyy se kouluttaa :) eihän sillä säkää ole kuin reilu 130cm, että pienihän se mulle on pituuden puolesta, mutta kunhan rotevoituu, niin ollaan vähän enemmän sopusuhtaisempi ratsukko :)

      Poista