Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

1.7.2015

Elämänvalintoja

Mitä mä teen? Miten pelko lähtee? 


Aikaa olisi vielä ruhtinaallisesti kolme päivää päättää, lähteäkö 11.7 a) Kisoihin b) Linnanmäelle vai c) Aqua park'kiin. Ja mitä minä teen? No en ainakaan suurimmalla huudolla ole kisavalmisteluja tekemässä. 

Tilanne on kuitenkin se, että lapsilla on isovanhemmat vahtina, joten mihin vain lähtisimme, pääsisimme mieheni kanssa kaksin. Tahtoisimmeko siis viettää tämän ainutlaatuisen ajan hevoskisoissa hikoilemassa? Vai kenties lähteä vähän huvittelemaan? Toisaalta kisoissakin olisi kiva käydä, sitä vartenhan kisalupa on maksettu. Mutta. 

Meidän satula ei ole vielä tullut. Kerkeäisikö kisoihin? Tuskin. En halua lähteä tuolla lainasatulalla, sillä hevosen täytyy saada vain hyviä kokemuksia reissuista, etenkin kisareissuista. Tuolla se ei onnistu. Toisaalta, siinä missä muut ovat ottaneet metrin harppauksia kilometri tolkulla kehittyessään, me ollaan menty millimitalla sentin verran. Jotenkin tuntuu, että hevonen on mennyt oikeastaan vain taaksepäin. Se on huonon tuntuinen, hermoileva ja herkkämielinen. Vaikkakin suurimman osan ajasta kuitenkin varsin hyvä. Mutta se päällimmäinen fiilis monesta treenistä on kuitenkin ikävä.

Sitten on vielä se hevosen nuutuminen. Jos sattuu hellepäivä ja on edessä älytön kisamatka. Meillä on detox-puhdistuskuuri päällä. Hevonen tarvitsisi nestettä paljon. Mutta se ei juo. Simo on niin huono juomaan vieraassa paikassa, että kotiin tultaisiin nestehukkaisena ja kuivuneena. Onko kisaaminen sen arvoista? Yksi cuppi sinne tai tänne. Tai oikeastaan jo toinen.. Saammehan me yrittää onneamme vielä Lappeenrannassa, jos en keksi sitä ennen mitään, jolla voisin evätä lähtöä. Onhan siellä se lentokenttä vieressä, aika pelottava tilanne, jos kone laskeutuu tai nousee juuri, kun olen selässä. Itseasiassa ehkä jopa katastrofaalinen. 


Silti, vaikka minulla on vaakakupissa niin paljon negatiivisia asioita kisoihin lähtöön ja oma mielikin on 95% päättänyt olla lähtemättä, se 5% haluaisi sinne. Se oikein toivoisi, että tulisi viileä keli, soitto satulasta ja hevonen tursuisi laitumella riittävän pyöreäksi omalle silmälle, saahan se nyt soijaöljyäkin, että kisoihin pystyisi ja kehtaisi lähteä. Jos vielä ratsastuksellisesti saisin näinä kolmena päivänä pelkkää onnistumista. 

Jos Laakson kisat olisivat menneet edes jotenkin suunnitelman mukaan, en harkitsisi muita vaihtoehtoja. Kisoihin mentäisiin, sinne ei lähdettäisi vain harjoittelun kannalta. Mutta, kun kakki ei mennyt niin. Oikeastaan mikään ei mennyt suunnitelmien mukaan. Välillä jo mietin, etten kisaa enää ollenkaan. Eihän se tee treenaamisesta tai ratsastamisesta ylipäätään, yhtään sen huonompaa tai merkityksettömänpää Enhän minä ratsasta ja harjoittele vain kisatakseni, vaan ratsastamisen ilosta. Siksi, että se on harrastukseni, jota välillä piristää maisemanvaihdos kisapaikoilla. Ei, kisaaminen ei ole harrastukseni, se ei ole välttämätöntä, oikeastaan se alkaa olla jo vähän merkityksetöntä. Tulokset on jaettu jo ennen luokan alkua, ainakin suuressa osassa kisoista. Nuorten luokissa on vielä jokin mahdollisuus pärjätäkin, jos alle sattuu poikkeuksellisen hyvin liikkuva hevonen. 

Valitettavaa, mutta kouluratsastus on arvostelulaji ja tuomaripeliä. Kun ontuvalla hevosella saa yli 60% suorituksia, ei se minusta ole enää "arvostellaan se hetki" -arvostelua, vaan jokin pönkittää numeroita ylöspäin, ilman että se olisi ansaittua juuri sillä hetkellä.  Ja näin on käynyt ihan huipputasolla, ei pelkästään niissä pikkukisoissa, joissa itse pyörin. Ontuvalla hevosella kuuluisi saada hylätty! Koko laji ajautuu vain syvemmälle suohon. Arvostetaan kuolaimen alla liikkuvia hevosia enemmän kuin luotiviivalla tai hieman sen edessä liikkuvaa. Vaikka kouluratsastussäännöissä selkeästi on selvitetty, että luotiviivalla tai hiukan sen edessä on optimaalisin. Sen sijaan, jos sinulla on sääntöjen mukaan optimaalinen kaulan ja pään asento, saat paperiin merkinnän "liian avoin muoto." Ja ne etujalan viskaajat, ne ovat kuuminta hottia. Ei ole merkitystä sillä missä takajalat tulevat vai tulevatko ollenkaan. Onko selkä ylhäällä kannettuna. Merkitystä on vain sillä, kuinka etujalat huitoo, mitä korkeammalle ja sivulle, sen parempi. Takajaloista ja selkälinjasta viis. Jos hevosesi liikkuu optimaalisesti etu- ja takajaloilla yhtä aktiivisesti, nostaen jalkoja yhtä korkealle, saat paperiin merkinnän "ei peräänannossa" Ja jos samalta ratsukolta löytyy vielä optimaalinen muoto, on tulokset 5,5 pintaan ja alla lukee "puutteellinen kokoaminen ja koulutustaso.

Simo noin vuosi sitten. Ensimmäisiä kertoja selässä.
Haluanko siis todella kilpailla lajissa, jonka lähtömaksut ovat päätä huimaavia? Yli 40€ luokka, saadakseni paperin, jossa lukee "Ihan kiva ja laadukas rotunsa edustaja, mutta tämä luokka on avoin nuorille hevosille," Ai, anteeksi, en huomannut lukea säännöistä kohtaa, jota rehellisesti todella etsin, että avoin nuorille hevosille tarkoittaa todella vain hevosia, eikä silloin ole asiaa osallistua welsh cobilla. Minä todella etsin ja etsin kohtaa, soitin ja varmistin asian kilpailuista vastaavalta henkilöltä. Hän kyllä sanoi, että nuorten hevosten luokkiin saa osallistua myös ponit.

Simon kohdalla ei tätä ongelmaa ole, sehän on oikean rodun edustaja, joskin väärän värinen ja pieni. Mutta kuolaimen alla se tykkää liikkua, enemmän kuin kuolaimella, siis varsin lupaava tulevaisuus kouluradoilla, tällä arvostelulinjalla. Ei kai tarvitse mainita, että minusta on suorastaan kuvottaa, että hevonen on kuolaimen alla. Vielä kuvottavampaa se on, jos siitä palkitaan kisaradalla. Ja vaikka kuinka kovasti treenaammekin herkkämielen kanssa luotiviivan yläpuolella kulkemista, ei se etenkään laukassa ole sille helppoa. Hevoseni siis tarvitsee aikaa, se ei ole valmis kisoihin vielä, sillä se ei kanna itseään turpakarvoja myöten kaikissa askellajeissa, siellä missä sen kuuluisi niitä kantaa. Eiköhän siis ole parempi vain vielä treenata kotona ja jättää Hyvinkään kisat välistä ja mennä viettämään laatuaikaa rakkaan kanssa kaksistaan. Kun vain sattuisi olemaan riittävän aurinkoinen keli.



4 kommenttia:

  1. Minäkin haluaisin ehkä kisoihin, MUTTA... 2kk sitten sopivaksi sovitettu satula keikkuu. Hevonen pukittelee, on jännittynyt ja pörheä, pääasiassa homma menee aina taisteluksi. Jääköön siis lomalle hetkeksi...

    No, onneksi on poneja. Niiden kanssa kaikki on (liiankin) helppoa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Meidänkin ponin kanssa on helppoa, juuri totesin, etten ehkä muita enää haluakkaan. Poneja, poneja, poneja tänne kiitos! :) Onneksi on aikaa, tai voi ainakin ajatella, että on. Koskaanhan ei tiedä onko, mutta ei aina pidä elää jokaista päivää niinkuin se olisi viimeinen, ei näihen herkkähermoisten kanssa. Meillä on aikaa ja niin on teilläkin! Ehkä ensivuonna, tai seuraavana sitten.

      Poista
  2. Miten pieni Simo sitten on? Kun ei se näytä kuvissa kovin pikkuruiselta. Minusta se on just oikean värinen!

    Kouluratsastus on niin arvostelulaji, ettei se napannut lainkaan junnuna. Eikä oikein vieläkään.

    Menkää pitämään hauska viikonloppu johonkin. Kisoja tulee ja menee, ehtiihän niihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Simpalla on koko n. 160cm :D Eli siis hyvin ei haluttu koko kouluratsulle. Suomen ratsastaja tyttöset, naiset ja miehet kun ovat kaikki 2m jotka tarvitsevat vähintään sen 180cm hevosen. Juu, siksi se poika meille päätyikin, ei kokonsa vuoksi kelvannut ammattilaisille Suomeen, eikä ulkomaille. Toisaalta hyvä niin. Ja mullehan tuo on oikeasti juuri sopivan kokoinen, isomman selässä näyttäisin kirpulta, enkä kyllä pystyis edes kunnolla ratsastamaan.

      Kouluratsastus on.. No elän toivossa, että jokupäivä se muuttaa suuntaansa, oikeasti, sinnepäin mihin kuuluisi. Kisoihin ehtii kyllä, me lähdetään huvittelemaan, en vaan vielä tiedä mihin. Ikeakin on vaihtoehtona ;D

      Poista