Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

25.7.2015

Hei me hypätään! Tai ainakin melkein..

Eilen oli päivä, jolloin sain päästää irti sisäisen esteratsastajani. Se onkin kytenyt sisuksissani piilossa jo kauan, liian kauan. En missään nimessä ole varteenotettava esteratsastaja, ei. Siksi tilanteesta ei ole kuvamateriaaliakaan, heh! Tai oikeastaan siksi, että taustajoukkojani jännitti liiaksi, jotta he olisivat voineet edes linssin läpi katsoa tilannetta. Niin tai näin, oli minulla ja myös ratsuillani todella kivaa. Meidän esteet olivat tasan 10cm korkeita, eli varsin sopivia, siis puomeja!

Joskus keväällä lupasin jollain tapaa itselleni ottaa puomit mukaan treeneihin (todiste!) Mutta miten kävikään? Puomeja on tasan siirrelty vain Kottin irtohypytystä varten. Niitä ei todellakaan olla käytetty muuten.  Jollain tapaa Simon jalkaongelmat ovat saaneet minut varomaan liikaa. Eihän ne puomeissa rasittuisi sen enempää kuin ilmankaan, mutta mitä jos tulee huono askel? Jos astummekin puomin päälle? Minun kouluratsuni, vaikka varsin tietoinen jaloistaan on, ei ole ehkä ihan kaikista nohevin katsomaan mihin ja miten ne maahan laittaa. 

Kenttä oli saanut uutta ilmettä työpäiväni aikaan. Siellä oli käynyt joku minua ja autoani suurempi kaveri hoitamassa lanauspuolen aivan uusille afääreille. Siis paras mahdollinen hetki laittaa areena totaalisen uuteen uskoon ja raahata kentälle puomeja. Mistä ihmeestä sellainen aivopieru päähäni tulikaan? No en tiedä, mutta onneksi tuli. 

Laitoin kaksi puomia toiselle pitkälle sivulle, uran sisäpuolelle. Puomien väli oli hyvin epämääräinen, ehkä 15 metriä. Samaan tapaan kuin alla olevassa kuvassa, mutta vain yksillä puomeilla. Kuva edelliseltä puomitreenikerralta, luntakin on vielä maassa.. Hups.
 

Ensin otin tulevaisuuden lupaukseni, tulevan esteratsuni Kottin hommiin. Kotti on nähnyt puomit ja esteet useasti irtohypytyksessä. Poni tykkää hyppäämisestä ihan hurjan paljon, mutta välillä into vie hommasta järjen. Ratsain tämä oli kuitenkin ihan ensimmäinen kerta. Kotti on laukannut nyt ratsastajan kanssa muutamaan otteeseen, joten nyt oli varsin sopiva aika ottaa puomit kuvioihin mukaan. Kottin tulevaisuus ei ole määritelty pelkästään kouluratsuksi, päin vastoin. Muut ratsuni ovat enemmänkin terveytensä vuoksi jääneet esteilystä pois, Simoa lukuunottamatta. Minä olen ratsastajana ponille liian suuri, varsinkin esteille, siksi olenkin alkanut etsiä poni-ikäistä ratsastajaa, jolla olisi taustatuki, joka mahdollistaisi myös kilpailemisen. Pieneltä paikkakunnalta sellaisen löytäminen on vain kovin hankalaa ja ponihan ei kotoa mihinkään lähde. 

Ensikertalaiseksi Kottin kanssa meni varsin hienosti. Aluksi menimme puomien yli käynnissä, jonka jälkeen ravissa. Käynnissä poni meni muitta mutkitta puomien yli, mutta ravissa se ensin epäröi hieman ja hidasteli ensimmäiselle puomille. Kannustusten saattelemana se kuitenkin rohkaistui ja jatkoi hienosti seuraavalle puomille. Tulimme kummassakin kierroksessa puomien yli muutaman kerran ravissa. Joka kerralla poni mietti hetken ensimmäisen puomin kohdalla, mutta rohkaistui menemään yli. Lopulta tulimme vielä kumpaankin suuntaan laukassa niin, että poni vallan innoistui pomppaamaan puomin yli. Varsin hieno ensikertalainen, jonka jälkeen tovi räävittiin sitä, miksei hevosten kanssa ole yhtä helppoa? Nousta selkään ja tehdä asiat ja sen jälkeen hommat olisi selvät.. 

Loppuhoidoksi poni sai ensimmäistä kertaa kylmäsuojat jalkoihinsa. Hivenen isokokoiset ponille, mutta tulipa kylmättyä jalat kauttaaltaan. Vähän soviteltiin myös kenkiä, sillä loman alussa ensitennarit poistettiin, toisen hukkuessa laitumelle. Nyt kaviot alkavat vaatia kenkiä. Onneksi passitin mieheni kenkäkauppaan, josta hän toi useampaa sorttia kenkiä, lähinnä Simolle.  Mutta ponille tarkoitetut kengät olivatkin aivan liian pienet, joten kokeilimme "ylisuuria" Simon kenkiä, jotka olivatkin varsin hyvän kokoiset ponille. Poni saakin seuraavaksi tennarit, jotka ovat samaa kokoluokkaa Simon tennareiden kanssa. 

Ponin jälkeen oli sitten Simon vuoro. Simo oli hankkinut itselleen varsin hyvän savinaamion, joten puhdistuksessa meni hieman aikaa. Ratsastin Simolla edellispäivänä myös laukat ulos. Tällä hetkellä varsin raa'an oloista, hyvin tasapainotonta, tosin sitäkin tahdikkaampaa. Simo jätti taas mahdottoman hyvän fiiliksen tovin ratsastushetkestämme.

Simo on puomityöskentelyssä vain yhtä kertaa Kottia kokeneempi, joten hyvin uusilla vesillä tämänkin pojan kanssa olimme. Sen lisäksi hevosten laudunlohko on nyt kentän vieressä, joten meillä oli kolme katsojaa ja häiritsijää vieressä. Niinkuin oli Kottinkin kanssa, mutta Kotti on Kotti, sitä ei häiritse edes vattupuskassa rapiseva ihminen, toisin kuin herkkämieltä. Haasteensa treenille loi siis kolme tolloa aidan toiselta puolen, joten jännitysmomenttia oli ilman puomejakin ihan riittävästi. 

Simon kanssa toistimme pitkälti samaa kaavaa, kuin Kottin kanssa. Ensin käynnillä puomien yli, jonka jälkeen ravissa. Simon kanssa teimme puomittomalle pitkälle sivulle ympyröitä sekä suunnanvaihtoja. Hevonen pysyi yllättävän hyvin avuilla suunnanvaihdoissa. Yleensä se kiihtyy suuntaa vaihtaessa, puree kuolaimeen ja sitten mennään. Nyt se malttoi pysyä hienosti nahoissaan, vaikka selvästi sillä välillä teki mieli ottaa hatkat. Ja puomitkin ylittyivät kumpaankin suuntaan hyvin mallikkaasti, siis oikein hienosti ravissa. Mitään vaikeaahan meidän puomitehtävässä ei missään nimessä ollut, mutta meidän tasoisille "estehirmuille" tuokin on jo ihan riittävä suoritus. 

Laukkatyöskentelyn jätimme välistä, sillä hevonen alkoi melko pian väsyä, jolloin kuvioihin tuli kuolaimien narskuttelu. Herkkämielen mieli ei jaksa vielä pysyä työntouhussa kovin kauaa.  Mutta se ponin jälkeen tapahtunut rääpiminen "miksei hevosten kanssa ole yhtä helppoa?" Hitto! Minun hevoseni oli varsin hieno, asiallinen ja juuri sellainen niinkuin piti.  Jouduin syömään sanani. Hevoseni on yhtä mutkaton kuin poni, jos en itse tee asioista mutkikkaita. Ongelmien alku ja juuri on minussa, ei hevosessani.


Sain viimeinkin myös arvottua arvonnan voittajan. 
Alla sijoittuneet, voittajalle laitettu sähköpostia, vastausta toivotaan 5 vuorokauden sisällä.

1. JenspaJ jennajjepsutin@hotmail.com 
2. Polina Nevaeva polina120708@gmail.com
3. MariaGlow maria . purmonen (at) gmail . com 
4. Moona Espo13 moona.espo@hotmail.com 
5. sinis salminensini3@gmail.com 
6. Aliina Halme aliina.halme@gmail.com

2 kommenttia:

  1. Kiva postaus!
    Minkälaisia jalkaongelmia Simolla on ollut?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Simolta on operoitu viimesyksynä irtopalat, niiden seurauksena hevosen etujalat ovat joutuneet kovalle rasitukselle, jonka takia nyt hoidetaan Irapilla etujalkojen tulehduskierrettä ja mahdollisia rasituksia.

      Poista