Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

19.7.2015

Kesäpäivä hevostellen

Miten sunnuntain voisi viettää paremmin, kuin hevostellen? 
Etenkin, kun kerrankin aurinko paistaa ja on lämmintä. 
Varoitus! Meni överiksi kuvien määrän kanssa..


Kotti, kolmivuotias Foresti, virallisesti tyttärieni poni, on viettänyt kesälomaa kuluvan kuukauden. Ennen lomalle jääntiä otimme kerran selästä laukat kummassakin kierroksessa. Poni jäi siis lomalle varsin raakana laukan osalta. Käytännössä tuossa kohtaa ei osata vielä muuta kuin mennä eteen, vaihtaa askellaji riittävästä kannustuksesta laukkaan, mutta laukka-apuja ei voi vielä ymmärtää.

Loma oli kuitenkin tarpeen, vaikkei poni henkisesti sen enempää, kuin fyysisestikään ole rasittunut. Mutta tarvitseeko lomalle jäädä vasta sitten, kun kroppa ja mieli on jo ihan loppu? Yleensä nuoret vain paranevat lomaillessa.


Tänään Kotti pääsi lomailemisen parista töihin. Ensin oli edessä melkoinen puunausurakka, josta neljän käsiparin avulla selvisimme melko nopeasti. Poni sai otsiksensa nutturalle, sillä minulla sattui olemaan yksi ylimääräinen ponnari. Satula selkää ja kentälle. Maisema oli kentällä muuttunut Kottin silmille, jota en edes muistanut, ennen kuin olin jo selässä. Poni katseli hetken aikaan hämmästyneenä, miten maailma näyttääkään avarammalta, mutta ei ollut muutoksesta moksiskaan. Kävelimme kuitenkin kumpaankin suuntaan, jotta molemmat aivolohkot saavat maailman suuren mullistuksen rekisteröityä vaarattomaksi, ennen työskentelyn aloitusta. 

Ihka ensimmäinen ikuistettu laukka-askel!
 Muutaman varsin kivan ravikierroksen jälkeen otimme laukkaa, ensin vasemmassa kierroksessa. Ensimmäinen laukka nousi hyvin, mutta se oli väärä laukka. Joten uusintayritys rauhassa. Vähän kannustusta, yksi pidäte ja myötäys - myötälaukka, jota innostuimmekin laukkaamaan useamman kierroksen uraa myötäillen.


Suunnanvaihto käynnissä ja hetken hengähdystauko ennen oikean kierroksen askellajien läpikäyntiä. Ensin ravia. Poni ymmärtää hyvin eteenpäin ajavan pohkeen ja vastaa siihen varsin nopeasti. Joskus se kuitenkin jää haahuilemaan hyvin temmotonta ravia, jota aktivoin äänellä, eli maiskuttamisella. Koen turhan pohkeiden käytön vain turruttavana tässä kohtaa, kun alla on varsin kokematon poni.

Kun ravista löytyi riittävä tempo, joka pysyi hyvin yllä, otimme laukkaa. Tässä kohtaa ponin koulutusta nostan laukat samoissa paikoissa. Vasemmassa kierroksessa laukkaamme talon/tallipihan päädystä kohti porttia, sillä portin vetovoima antaa viimeisen kannustuksen laukannostolle. Se ikään kuin vetää puoleensa. Tällöin laukkaamme avonaisemmalla pitkällä sivulla ensin, joka antaa ponille enemmän tilaa ja rohkeutta, kuin pellon puoleinen, näkyvyydeltään huonompi pitkä sivu. Oikeassa kierroksessa nostamme laukan portin päädyssä, jolloin talli ja piha-alueet vetävät puoleensa, antaen henkistä tukea ja samalla meillä on taas ensimmäiset laukka-askeleet sivuilta vapaammalla pitkällä sivulla.

 
Oikeassa kierroksessa Kotti nosti kerralla myötälaukan, mutta nosto oli niin hutera, että otimme vielä toiston. Jotta kumpaankin kierrokseen saimme melko varmalta tuntuvan noston ja hyvää laukkaa alle. Laukan jälkeen olen ottanut nopeasti käyntiin ja antanut ponille myös palkkaa namin muodossa. Tästä on jo hyvin vähäisillä laukkaamisilla alkanut tulla ponillekin opittu tapa; laukan jälkeen käyntiin, joten tällä kerralla päätin murtaa kaavat ja jatkaa vielä ravailua jokusen kierroksen. Se olikin ponin mielestä aivan tuskaista, sillä herkkupala olisi pitänyt saada heti laukan jälkeen. 


Ratsastukseni jälkeen Kotti loppuverrytteli omistajansa kanssa, varsin rauhallisesti kävellen ja tehden omistajastaan taas maailman onnellisimman pienen tytön. 


Poni on vielä perusasioiden osalta täysin keskeneräinen. Se ei kulje itseään kantaen, päin vastoin, välillä häntäkin on koipien välissä visusti. Se jännittää ja jännitys purkautuu lähinnä siten. Vaaditaan siis lisää toistoja, rohkaisuja, kehumista ja kannustusta, jotta ponin itseluottamus kasvaa ja se uskaltaisi luottaa tekemiseensä. Ennen sitä kuljemme välillä pää pystyssä, häntä koipien välissä ja teemme vain tuttuja ja turvallisia asioita. 

Ai onko tullut massua?
Sitten olikin Simon vuoro. Lautumella kivasti pyöristynyt poika oli varsin innokkaasti lähdössä töihin. Lomailun vuoksi pientä sähläystä ilmeni monesti ja täytyipä taas yksi punkkikin poistaa ruunasta, vaikka varsin herkullisen palan oli itselleen löytänytkin. Vihdoinkin sain satuloida hevoseni pitkästä aikaa omalla satulalla. Rehellisesti sanottuna kaipasin jo siihen istumaan. Halusin päästä kokeilemaan, onko erossa olo kullannut muistot vai onko satula todella niin ihana kuin olen päähäni sen ihanaksi pinttänyt. Arvatkaa vain pääsinkö testaamaan satulaani? 

Vyö on nafti. Sain sen juuri ja juuri kiinni. Luin väitteen, ettei hevoset pysty pullistelemaan, ai eivät vai? Jos vyö ei meinaa tulla kymmentä senttiä lähemmäksi vastinhihnoja, miten sen voi lopulta saada melko syvälle vastinhihnoihin, käyttämättä yhtään voimaa tai vipuvaikutuksia, ilman että se on edes kireä? Jollakin tavalla se hevonen saa ympärysmittaansa tahtoen suurennettua juuri sillä hetkellä, kun vyötä ollaan laittamassa kiinni. Oli se sitten pullistelua tai jotain muuta, hevonen kuin hevonen pystyy sen tekemään. 

Täytyypä todeta, että micklemit ovat todella huonot juoksutukseen.
  Juuri kun olin laittamassa suitsia, alkoi katolla ropista ihan kunnolla. Eikös sadekuuro yllättänyt, mutta hei, me ei olla sokerista! Kentälle mars, kera mieheni, sillä minun täytyi vielä käydä vaihtamassa ratsastuskengät ja kypärä päähän. Varuiksi otin vielä liinankin matkaan. Alkuun hepparukka koki järkytyksen tutulla kentällä, mutta melko nopeasti kävelyttämisen myötä oli ihan hyvän oloinen, ajatellen selkään nousua. Jalustimet alas, vyötä vähän kireämmälle ja häslääjä ruuna oli läsnä. Totesin paremmaksi kuitenkin ensin hieman vielä juoksuttaa, ennen selkään nousua. Ilman vieressä ollutta taluttajan tukea, kentän ulkopuolinen muutos oli hevoselle liian pelottavaa. Aluksi ympyrällä liikkumisesta ei tullut yhtään mitään, kun ei vaan voinut uskaltautua kulkemaan avoinaiseksi muuttuneella sivulla. Kun muutos jollain tapaa hyväksyttiin, oli kriittisin paikka kiertää ympyrää keskellä kenttää, jossa muutos konkretisoituu parhaiten; osa ympyrästä on aukealla ja osa menee pusikon taakse piiloon. Vaikein paikka oli juurikin tulla avonaisesta tilasta "suljettuun" tilaan. Joten ei ollut asiaa selkään tänään. Siinä sitä herraa sitten pyöriteltiin rentoon mielentilaan jokunen tovi, kunnes lopulta venytettiin ylilinjaa ylähuulta myöten. Ehkäpä sitten huomenna saan kokea satulan ihanuuden.. 


Loppuhoidoiksi ruuna sai "jäähierontaa" jalkoihinsa. Ostin rikki menneiden pakastettavien suojien tilalle uudet, astetta hifistellymmät Horsewaren ice-vibe -suojat, joilla on useampi käyttötarkoitus. Minun piti suorittaa niiden sisäänajo ja totutus jo hevosen lomaillessa, mutta jotenkin se vain jäi, joten nyt aloitellaan uudelleen suojien käyttö.  Pelkäsin Simon saavan tärinästä tai sen tuomasta äänestä jonkinasteisen ongelman, mutta epäilyksistäni huolimatta hevonen tapitti vain paikallaan ja selkeästi nautti saamastaan huomiosta. Ihan aina en vain vielä ymmärrä tuon otuksen mielenmaailmaa.



6 kommenttia:

  1. On tuo Simo kyllä nättiliikkeinen. :) Semmoinen tuli mieleeni, että olisi kiva nähdä video/piirros tuosta teidän kentästä. Ainakaan itselleni se ei nyt oikein avaudu näitten uudistusten myötä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Simo on kyllä kivaliikkeinen. Itsekin ajattelin, että voinee tulla melkoinen sekasotku kenttäkertomuksesta. Olen tekemässä pientä "tallikierrosta" voisin siihen sisällyttää kentänkin. Tai tehdä siitä ja sen laajennussuunnitelmista ihan oman postauksen :)

      Poista
  2. Semmoinen tuli mieleen että meillä oli myös kenttä ensin vain langoilla rajattu, kun laitettiin laudat, nuoriso koki sen paljon turvallisemmaksi. Totta puhuen yhdelle säikkypetterille tehtiin ensi alkuun ruoholle oma aivan pieni kenttä (laudoilla rajattu) , ja kaveri hevonen viereen tuomaan turvaa. Tuolla alueella tehtiin sitten mukavia asioita päivittäin (siis muutakin kuin ratsastusta), että se alkoi tuntua mukavalta paikalta.

    No voi olla et kommentoin turhia, jos teillä oli muutoksia ja hevonen vain reagoi niihin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta voi olla tuokin! Olen haaveillut lauta-aidasta, osa materiaalistakin on valmiina, mutta en ole vielä saanut päätettyä millaisen aidan haluan ja nyt odotellaan, että saadaan koko kenttä ensin valmiiksi, jottei ole tiellä mitään rikki menevää, kun koneita käyttää.

      Simolle suurin ongelma lienee maiseman suuri muutos. Tutun paikan uudet kuviot on pelottavia muutoksia. :)

      Poista
  3. Vau hieno Simo! Ja erityisesti ihana ravi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia. Simon paras askellaji on kyllä ehdottomasti ravi. :)

      Poista