Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

2.7.2015

Kun hiekkaa maistelin


Olen oppinut tippumaan jaloilleni, sen jälkeen kun on viikon sisällä tippunut neljä kertaa suoraan persuksille ja murtanut häntäluun. Kiitos, ei kiitos toista kertaa. Sitä taiteilee itsensä kissamaiseen tapaan kaikin keinoin, jotta alas tultaisiin jalat edelle, usein siinä hyvin onnistuen.

Eilen minut yllätettiin liikennihdällä, eikä minulla ollut mahdollisuuttakaan pysyä selässä, sen jälkeen, kun jalustinkoukun stoppari petti ja jalustin hihnoineen irtosi satulasta. Kirosin. Kirosin sitä, että tulen polvilleni alas, kivituhkapintaiseen hiekkaan. Kuinka kävi rakkaille Pikeureilleni, jotka ikiliasta ja vanhanaikaisista lahkeista huolimatta olivat yhdet lempihousuistani? Ikä oli polven kankaalle tehnyt tehtävänsä, se ei kestänyt enää hankausta kivituhkassa, jota ei muuten kestänyt polvinahkatkaan. Riksraks polvet auki sekä housuista että jaloistani. Hitto, kun pääsikin yllättämään koko elukka, hevosen kokoinen, ehkä selkälinjaltaan korkein tiputus minulle ikinä.

Ei muuta kuin uusinta yritystä, selkään noustaan uudelleen, vaikka itku meinasi tulla housujen takia. Niin rakkaat ne ovat. Löydänkö koskaan yhtä kivoja? Ne oli kesäspeciaali mallit, joita vastaavia en ole markkinoilla nähnyt. Blogiin tulee siis jatkossa polvet auki kuvia, sillä kyllähän ne housut pelittää, toimiipa tuuletus paremmin. Ja hei, minähän olen maalla, saan siis huoletta käyttää vähän risaisia vaatteita. Ja olenpa jo jonkin tovin haaveillut uudemmista pöksyistä, en vain ehkä vielä raaski sellaisia ostaa, sillä hyväksi havaittua merkkiä ei kannata vaihtaa. Seuraavan kymmenen vuoden housusijoitus on kuitenkin piakkoin edessä.

Ennen maastoutumistani kerkesin ratsastella Kottin. Se olikin varsin mahtava hetki, sillä otimme ravikierrokset kumpaankin suuntaan. Poni tuntui hyvältä, se vähän jo kiihdytteli pitkän sivun alkuun, joten kannustin hieman lisää. Yksi askel hienosti, toinen hieman epäröivästi, mutta suurten kannustuskehujen avulla jatkui kolmas, neljäs ja viideskin askel ihka oikeaa laukkaa, koko pitkä sivu. Meidän pieni ponipallero otti suuren harppauksen ratsukoulussa. Palkinnoksi poni sai tädin pois selästä ja namia suuhun. 


Tänään sitten jatkettiin ponin kanssa ja samalla kaavalla, ravikierrosten jälkeen laukkaa. Ensin oikeassa kierroksessa, sillä sitä menimme edellisenäkin päivänä, sitten vasemmassa. Ja kummassakin suunnassa nousi puhtaat, varsin laadukkaan oloiset laukat. Mahtava poni. Nyt se olisi kutakuinkin askellajit läpikäynyt ja joutaakin sitten lomalle, sille oikealle kesälomalle. 

Simo-Petterin kanssa palailtiin tänään vapailta. ei niin hyvällä menestyksellä. Joskin loppupuolesta heppa oli varsin kiva, mutta herra herkkämieli veti heti alkuun palkokasvia sieraimeensa ja kävi vähän muutenkin ylikierroksilla. Liekö paarmat saaneet hevosen niin kiusaantuneeksi. Tilannetta korjattiin pian hieman juoksuttamalla maastakäsin, jossa poika pääsi vähän purkamaan paineita. Lopulta sain ihan kelvollista, oikeastaan todella kivaa ravia aikaan, siihen on siis tyytyminen. Huomenna jatketaan, jos saisi edes vähän parempaa työskentelyä aikaan, saisi sekin kaveri jäädä ainakin pariksi viikoksi ihan vain laiduntamaan. Olisiko se kuitenkin vain kyllästynyt? Sehän on vasta neljä ja loppujen lopuksi sitä on tehty aika paljon nyt viimeiset neljä kuukautta. Toisin sanoen, hautasin kisat ainakin heinäkuulta, todennäköisesti myös koko syksyltä. Kyllä me keretään sitten ensivuonna, tai seuraavana. Tai joskus paljon myöhemmin. Hevonen tarvitsee nyt vain lomaa, vähän treeniä ja henkistä hyvinvointia. Pitäisikö kutsua psykologi tai joku, olisikohan siitä apua? Tai ehkä vain vaadin liikaa. Olen hyvin perfektionisti ja tiedostamattani vaadin joskus liian täydellistä. Löysennän nutturaa huomiseksi!


Omat nuorukaiset pääsevät siis viettämään oikeaa kesää ja samalla saan keskittyä enemmän rodeoratsuihin, joista olisi kesän mittaan tultava yhteiskuntakelpoisia ratsuja niistäkin.



4 kommenttia:

  1. Itselläni huono kokemus tippua jaloilleen. Murtui nilkka nimittäin, kun senverra kovasta vauhista suoraan jalat eellä maahan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on kerran mennyt nivelsiteet, mutta se onneksi parani nopeasti. Parastahan siellä selässä olis vaan pysyä ja tulla hallitusti alas, mutta vastaisuudessa otan mieluummin jalka) tai käsimurtuman kuin häntäluun, joka vaikutti kaikkeen - nukkuminen, istuminen, liikkuminen. Silloin oli vielä pieni vauvakin hoidettavana ja kyllä oli tuskaa. Mutta toivottavasti ei tarvisi ottaa murtumia tai muitakaan tässä lajissa. :)

      Poista
    2. Anonyymi5/7/15 23:12

      Mitä teet työksesi? Kuinka pitkä olet? :)

      Poista
    3. Olen myyjä, pt-kaupassa Pituutta hurjat 165cm, kun oikein ryhdistäydyn :).

      Poista