Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

15.7.2015

Mitäs ne lomalaiset?

Hevoset ovat saaneet viettää kesälomaa! Nemo on viettänyt koko kesän varsin onnellisesti. Ilmat ovat olleet mitä mahtavimmat. Hevoset eivät niinkään välitä helteistä, sillä ne tuo mukanaan kiusoja, kuten paarmoja. Nemo on hyvin herkkä ötököille, etenkin paarmoille, jolloin olo on kovin tuskainen ja se juoksee ennemmin sähköaitojen läpi, kuin jää niiden syötäväksi. Tänä kesänä ei ole tarvinnut montaa kertaa ottaa hevosia sisälle päiväksi paarmojen takia. Yöt Nemo kuitenkin viettää karsinassaan Simon kaverina, sillä herralla on pakonomainen tarve päästä sisälle lepäämään, joko luvan kanssa tai omalla luvalla. 


Kotti on jo hieman kyllästynyt lomailemaan. Se olisi jo mielellään lähdössä välillä toiminnan pariin. Kropasta kyllä näkee, että luonnonantimia on nautiskeltu enemmän kuin tarpeeksi. Ehkä se sitten talven aikaan vähän tiivistyy keskivartalon kohdilta.. Kotti viettää yötkin ulkona, sillä sen lisäksi, että se syö siellä, se myös liikkuu siellä paljon, jolloin vältymme suuremmalta lihomiselta.

Simo jäi lomalle samantien edellisen treenipostauksen jälkeen. Vaikka mieli teki vielä saada yksi kunnon onnistuminen, päätin kuitenkin vetää homman heti poikki. Alkuun lomalainen olikin vähän kiukkuinen, ennen kuin tasaantui. Stressitason laskussa meni oma aikansa, eikä hevonen puheesta oikein ymmärtänyt, että nyt saa huilata ihan ajan kanssa. Simo päätettiin pitää lomalla siihen saakka, kunnes saamme oman satulan takaisin. Tänään sain aamulla puhelun Satulavyön edustajalta, joka ilmoitti satulan saapuneen Suomeen ja olevan matkalla kotiin. 


Laumaelämä on varsin rauhallista. Välillä syödään, välillä lepäillään ja välillä leikitään. Nuoret pojat pitävät kuntoa yllä ja vahvistavat toisiaan pienillä painituokioilla pitkin päivää.

Ja minä, vähemmän lomalainen tein suunnittelutyötä ja heilutin lapiota. Tai oikeastaan katsoin ikkunasta, kun traktori kuskeineen teki työtä käskettyä. Kentän laajennus on ollut suuri haaveni, sellainen kaukainen ja siitä olen ääneen puhunut sanoilla "joskus, sitten kun rikastun" Eli ei koskaan. Suurimmaksi huoleksi osoittautui  koirien haudat. Rakkaat jahdit ja vahdit ovat haudattuna vanhan pajun juureen, kentän vierelle. Paikkaan, jonne suunnittelin alunperin Nemonkin hautaa. Mutta tämä kaukainen laajennushaave esti sitä. Meillähän on kapea kenttä, aidasta aitaan lyhyt sivu on tasan 18 metriä eikä yhtään enempää. Se on liian vähän, etenkin isoliikkeisille nuorille hevosille. Olenkin haaveillut leventämistä ihan vain viidellä metrillä, jolloin tilanne olisi jo huomattavasti parempi. Vaikka kyse on todella lyhyestä pätkästä, on sillä näissä leveyksissä suuri merkitys. Kentän vierellä oli suuri kukkula, joka oli siis nykyisen kentän entinen pintamateriaali, joka kuorittiin pois. Kasa saatiin viikonlopun aikana hävitettyä meidän tiluksilta lopullisesti, jonka vuoksi aloimme harkita vähän kentän laajennusprojektia lisää.

Minä olin koko ajan suunnitellut tuhoavani myös koirien hautapaikat ja vanhan pajun. Vähän kaivurihommia siis ja viisimetriä lisää leveyttä on tuossa tuokiossa valmista. Mutta mieheni keksi paremman idean. Idean, jossa koirat saavat olla rauhassa haudoissaan ja vanha pajukin jatkaa kasvuaan. Jos kerta kenttään täytyy saada lyhyttä sivua pidemmäksi, niin tehdään niin. Mutta pidennetään kerralla kunnolla. Miksei sitä kenttää voi jatkaa puun ja epämääräisen kivikasan ympäri? Näin saamme lyhyen sivun pidemmäksi ja toiseen päätyyn todella paljon lisätilaa, jolloin hyppääminenkin on helpompaa.

Toki tähän tarvitaan vieläkin sitä puuttuvaa rahaa, sillä vaikka pintamateriaalikasa on poissa, täytyy pohjalle tehdä tasoitus ja ojitukset, sekä tarvittava maanpoisto osista, joihin sitä ei vielä ole tehty. Sen lisäksi tarvitaan kangasta, salaojitusta ja hiekat. Ja kaikki se maksaa, sillä omaa tavaraa tai koneita ei löydy. Siispä leveämpi kenttä on melkolailla vain haave tälle vuodelle. Mutta ensikeväänä saa säästössä luvan olla kolikoita sen verran, että kenttä saa lisää kokoa!

Hevosten lomaillessa on varustauduttu talveen mm. Heinien osalta. Talven heinät on osittain jo omassa varastossa ja loputkin ovat jo turvallisesti katon alla. Vaikka heinäkuu on heinänteko kuukausi, on näillä leveysasteilla parempi saada heinät kuun alussa, heti juhannuksen jälkeen paaliksi. Meillä on ainoastaan kuivaheinää, sillä en pidä säilöntäaineista hevosen ruokinnassa. Tänä vuonna saimme pitkästä aikaa varastoon myös pieniä kanttipaaleja, jotka ovat ihan superluxusta käsiteltävyydeltään ja säilytyksen osalta. Heinää on talveksi varattuna reilusti, sillä en tykkää säännöstelystä.


Kesän vaikein paikka onkin arvioida tulevan talven heinänkulutus. Paljonkas ne hevoseni tarvitsevatkaan evästä talveksi. Arvioinnista tekee vaikean jo se, että laidunkauden alku ja loppu voivat heittää helposti kahdella kuukaudella puoleen jos toiseen. Joskus hevoset ovat päässeet huhtikuussa laiduntamaan ja olleet lokakuun loppuun asti. Toisinaan laoiumelle pääsee vasta kesäkuussa ja poiskin joutuu jo elo-syyskuun aikana tulemaan. Se tarkoittaa aivan toisenlaista heinän kulutusta. Lisäksi kulutukseen vaikuttaa hevosmäärä. Liika heinä ei onneksi ole koskaan pahitteeksi.

8 kommenttia:

  1. Löysin blogisi ja aloin heti seuraamaan :) Oletko tehnyt tallistasi ja tiloistasi postausta? Olisi kiva nähdä millainen oma tallisi on ^^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa blogini pariin! En ole vielä tehnyt tiluksistamme minkäänlaista esittelyä, taidanpa ottaakin työn alle, kun sitä on useamminkin kyselty :)

      Poista
  2. Täälläkin on 18m leveä kenttä ja mulla kun on vielä iso hevonen... :/ Onneks viereisellä tallilla on isompi, mutta en viitsi mennä silloin kun siellä on muita kentällä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, etten ole ainut. Katselen aina kadehtivasti muiden leveämpiä kenttiä. Mutta olenpa kuullut jollain olevan 15m leveäkin.. Mitä isompi, sen parempi, mutta aina asioille ei voi mitään, jos pihat ei anna periksi tehdä suurempaa, niin silloin ei anna. :)

      Poista
  3. Mä olen monesti kiitellyt, että meillä on kotikentäksi varsin iso kenttä, kun leveyttä on 33 m ja pituuttakin 45 m. Mutta nyt kun pohja alkaa pettää ja siinä alkaa olla laajoja kraatereita, niin tämän kokoisen kentän pohjan uusiminen vasta kallista lystiä onkin... Kenttä on ollut tässä jo muutettaessa enkä yhtään tiedä mitä pohjalla on, joten yhtään ei edes tiedä kuinka iso remontti olisi edessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auts! Ison kentän huono puoli on sen kunnostuskustannukset. Meilläkin on kentässä pituutta 55m, mutta onneksi itse tehty - tietää mitä hiekan alta paljastuu.

      Poista
  4. Meillä ei oo ees kenttää. Me ridataan pellolla tai sit maastoillaa. Yleensä maastoillaa, koska naapurit eivät anna kasvuaikoina tietenkään ratsastaa pellolla.
    Toivottavasti saat kentän laajennettua ainakin joskus ;)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakaan ei alkuun ollut kenttää, käytiin maneesilla, maastossa ja pelloilla. Hyvin homma sujuu ilmankin, mutta nuorten hevosten kanssa on ihan kiva että on kenttä :)

      Poista