Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

7.8.2015

Hyvä heppa, parempi mieli!



Jos joskus, niin nyt! Nyt meillä natsaa herkkämielen kanssa kemiat yhteen. Päivä päivältä enemmän se tuntuu arvokkaammalta, se tuntuu minun hevoseltani. Joka päivä se on parempi ja saa minut hyvälle tuulelle. Joka päivä sillä on iloinen ja onnellinen ilme, se tulee laitumelta mielellään hommiin ja yrittää antaa parastaan, aina vain enemmän. Samaan aikaan kuitenkin meitä ympäröi tummat pilvet. Kolmen kuukauden kontrolliaika lähestyy. Mitä jos hevonen on huono? Jos se reagoi voimakkaasti taivutuksiin. Olemme lopettaneet arti matrixin käytön, sillä vaikka siitä ehkä olikin apua, on se a) aivan liian kallista pulveria b) mahalle ja elimistölle muutenkin hyvin raskasta tavaraa.

Kun perhe ei kylve ylimääräisessä rahassa on pakko kuluja leikata jostakin. Kun tekee riittävän kauan selvitystyötä, löytää tuloksia, joista selviää, että pelastuspulverin molekyylimuoto on väärä - hevonen ei pysty hyödyntämään ainetta. Toisessa artikkelissa viitataan samaan sanomalla, että pulverit hoitavat vain omistajan mieltä ja kukkaron linjoja kapeammaksi. Tällaisia tekstejä löytyy itseasiassa netin syövereistä paljon. Osa on vain mielipiteitä ja mututuntumaa, mutta osaan löytyy myös täyttä faktaa ja tutkimustuloksia. Mutta kai se on tässäkin kohtaa todettava, että meitä on eri juniin. Toiset uskovat pulvereihin, toiset ei. Kumpaan junaan minä hyppään? Täytyi todeta, ettei liki 300€ pulveripönikkä ainakaan puoltanut hyppäämistä kannattajien junaan. Hevosella on kuitenkin käytössä jo regenevatiivinen hoitomuoto, joten se kyllä toimii jos on toimiakseen, ei siihen tarvita tuotetta, jonka sisältöä ei edes ilmoiteta purkin kyljessä! Mutta jollain tapaa uskon silti lisäravinteiden edesauttavan terveyttä, joten päätin kokeilla nyt MSM-jauhetta yhdistettynä ruusunmarjaan. Ruusunmarjasta sanotaan sen olevan jopa tehokkaampaa kuin glucosamiini, jota vuosi sitten hevoselle syötin.

Jaloista olen yrittänyt pitää huolta aktiivisella kylmäämisellä, eikä hevonen ole liikkunut ollenkaan huonosti, jonka ansiosta olemmekin voineet pitää klinikkakäynneiltä kolmen kuukauden tauon. Toivoa siis sopii, että kaikki olisi jollain tapaa kunnossa.


Viimeiset ratsastustreenit ovat olleet varsin onnistuneita. Olen tehnyt nyt parin päivän verran putkeen, jonka jälkeen on taas vapaa päiviä. Se tuntuu sopivan nyt tähän laidunkauden loppuun, sillä vapaapäivisinkin hevonen kuitenkin liikkuu paljon, joten ensimmäinen työpäivä ei mene pelkkään höyryilyyn. Olen myös löytänyt herkkämielelle sopivan työskentelyajan, se on hyvin lyhyt ja intensiivinen reilu vartti. Ei turhia alkuravailuja ja lämmittelyjä, vaan käynnin jälkeen heti töihin, paljon kehuja ja välillä mikrotauko leipäpalan kera. Simo liikkuu luonnostaan oikeinpäin ja isosti, mutta se ei jaksa kantaa itseään kovin kauaa, jonka vuoksi turha ravailu vain vie voimia työskentyajasta.

Treeniaiheinamme on ollut käynnistä raviin siirtymiset. Niitä olemme nyt tehneet vain siihen asti, että saamme onnistuneen ravisiirtymisen ilman vastustelua. Tänään sellaiset tulivat heti ensimmäisestä nostosta. Lisäksi olemme alkukäyntien ja loppukäyntien aikana tehneet pohkeenväistöjä uralta keskelle ja takaisin uralle. Tänään teimme ensimmäisen väistön myös ravissa! Laukka on ollut pääasiassa vain mielenvirkistystä hyvin sujuneen alkutreenien palkinnoksi, sillä hevonen niin kovin siitä tykkää. Nyt kuitenkin sain tehtyä onnistuneen alkutyöskentelyn, jote päätin kokeilla vähän laukassakin työskentelyä. Laukannoston ajoitin ympyrän keskivaiheelle, joka on hevoselle vieraanpaa, sillä olen usein nostanut uralla, joko lyhyellä sivulla tai pitkän sivun alussa. Se toki johtaa ennakointiin, etenkin jälkimmäisessä kierroksessa, jonka vuoksi nostot ovat vain siirtymisiä. Uudessa nostopaikassa hevonen kuitenkin oli paremmin avuilla ja näin ollen nostoon saimme ilmaa ja voimaa. Se oli nosto, ei siirtyminen! Laukaata löytyi kummassakin suunnassa hyvä tasapaino ja muoto. Hevonen ei valunut edestä alas, niinkuin yleensä ja itse pystyin keskittymään jo istumiseen. Olen niin paljon laukannut kevyemmässä istunnassa, ettei persus tunnu millään tahtovan laukassa pysyä satulassa, oikeasti. Näennäisesti kyllä, mutta tunnen itse, kuinka kaikki paino onkin jakautunut jalkoihin, eikä satulan istuimeen. Teimme vielä laukassa lävistäjät kummassakin suunnassa. Ja loppuverryttelyksi pystyimme ravaamaan pitkin ohjin rauhassa, ilman kiihdyttelyjä!

Hevonen on kasvanut henkisesti kesän aikana ihan mielettömästi! Se ei hermoile enää turhista ja on muutenkin paljon rennomman oloinen, jotenkin niin paljon kypsempi. Ehkä tämä vuosi olikin tarkoitettu vielä kasvuun ja lomailuun, ei kisaamiseen. 

* Tekstin tänään on oikeasti eilen. Kirjoittaja ei kerennyt oikolukea ja viimeistellä kirjoitustaan eilen, joten tein sen vasta tänään * 

1 kommentti:

  1. Wautsi! Tää hevonen on vaan niin upea. Ja hienoa että teillä on mennyt hyvin! :)

    VastaaPoista