Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

27.8.2015

Miten meni omasta mielestä?!

Kauhulla ja toiveikkuudella odotettu päivä läheni ja läheni, lopulta se oli aivan käsillä. Kumpi kiukutteli enemmän hevonen vai allekirjoittanut? Kummalle sitä diagnoosia mahahaavasta lähdettiinkään hakemaan? Hevonen kiukutteli ja oireili paljon. Ja allekirjoittanut vielä enemmän, sillä hevosen 100% varma diagnoosi olisi taloudellisesti tällä hetkellä lähes mahdotonta. Kiukuttelin rahasta, siitä, että vaikka saisinkin diagnoosin, ei minulla olisi ehkä rahaa ostaa lääkkeitä. Vai olisiko? Illat tyhjennettiin lasten säästöpossuja ja ynnättiin kaikki tililtä jos toiselta löytyvät roposet. Budjettiin oli saatava mahtumaan yksi jos toinen gastrogard-tuubi. Kyllä, allekirjoittanut oli ottanut hyvin tarkkaan selvää, kuinka paljon yksi tuubi maksaa ja montako niitä tarvittaisiin pahemman laatuiseen mahahaavaan. Tiedossa oli jo vesilinjan kaurapuuro seuraavaan tilipäivään asti. Vähiten huolestutti etujalan nivelet. 

Simo yksivuotis syksyllä.



Tiistaina aloitettiin piinallinen paasto. Piinallinen ainakin minun mielelleni. Inhimillistän eläimen jossain kohtaa, kuten siinä, että päätin olla ruokkimatta sisälle muitakaan hevosia, jottei Simolle tulisi paha mieli. Nemo söi siis sapuskansa ulkona ja tuli yöksi Simon kaveriksi. Minua ahdistaa pitää hevosta yksin tarhassa, jos muut nautiskelevat laitumesta tai ylipäätään se, että hevosta joutuu pitämään karsinassaan, kun muut saavat olla ulkona. Hevosen omistaminen on joskus rankkaa, erityisen rankkaa se on tällaisissa tilanteissa mielelleni. Hevonen ei pysty ymmärtämään, miksi niin tehdään. Eikä se ymmärrä, vaikka kuinka sanoisin sen olevan vain hevoselle parasta, kuinka kivun syy selvitettäisiin ja sitten aiheuttaja poistettaisiin.

Illalla varmistin vielä budjetin siltä osalta, että minulla on taatusta roposia maksaa nivelten kontrolli, mahan tähystys sekä lääkitys vatsahaavaan. Vielä nopea keskustelu ystävättären kanssa ja budjetin rajoissa kuvattaisiin vielä maha hiekan varalta, jos siis se siihen mahtuisi tai vatsasta ei jostain ihmeen syystä löytyisikään haavaa. Se ei tosin olisi mahdollista, ei millään, sillä mikään fysiikan laki ei anna sellaista mahdollisuutta.

Aamulla matkaan nälkäisen ja äkäisen hevosen kanssa. Nälkäisenä tuo otus onkin aikamoinen ylihysteerinen säheltäjä. Porvooseen matkustettiin jo tutuksi tullutta reittiä ja perillä olimme ajoissa. Hetken odottelun jälkeen pääsimme sisälle ja pian jo ensimmäinen  pieni "rentoutus" annos. Nopea keskustelu eläinlääkäri Leenan kanssa hevosen menneistä kolmesta kuukaudesta. Siitä kuinka se on liikkunut - liikkeidensä puolesta hyvin. Heti alkuun saimme myös kehuja hevosen kunnosta, siitä kuinka se on nyt edelliseen käyntiin verrattuna todella hyvä, mutta ei siis vieläkään normiin verrattuna ihan siellä missä pitäisi. Mutta muutosta oli siis tapahtunut ja paljon!

Ell. Oli sitä mieltä, ettei tänään ehkä taivuteltaisi. Ehkä, sikäli mikäli hevonen liikkuisi ilman taivutuksia hyvin suoralla ja ympyrällä. Koska kyseessä on jo klinikan vakioasiakas, totesi Leena, että taivuttamalla saadaan tälle aina reaktiot, mutta halutaanko me vain ärsyttää niveliä? No ei! Niinpä liikkeet katsottiin ensin ilman taivutuksia ja koska Leena ei niissä nähnyt mitään ongelmaa, ei taivutuksiin lähdetty. Liikkuminen on selvästi parantunut, hevonen on tasapainossa ja käyttää itseään hyvin. Liikkuu elastisesti ja tarmokkaasti. oikeaan etujalkaan laitettiin kuitenkin annos, jota alunperin lähdimme hakemaankin. Siis kavio- ja vuohisniveleen IRAP-annokset tukemaan hyvin lähtenyttä toipumista.

Huh, nivelet oli sitä mitä pitikin. Vaikka Harjun 4-tason kisoissa manasinkin suoja ostoksilla Just Dressagen Matildalle sitä, kuinka sapettaa ostaa hyper hi-teck-suojat, jos hevonen saakin karumman tuomion. Oli siis varsin huojentavaa, että jalat olivat hyvät. 

Harmittaa, kun keväältä ei ole rakennekuvaa. Tämä otettu huhtikuussa satulan sovittajia varten.
Sitten alkoikin se murheenkryyni, mahahaavan etsintä. Keskusteluista kävi ilmi, että ell. Oli tehnyt jo aikalailla saman diagnoosin kuin minäkin, tämä hevonen on mahahaava potilas! Sillä kaikki oireet, hevosen kunto aiemmillä käyntikerroilla ja operaatioiden lääkekuurit ovat varmasti mahahaavan arvoisia, sellaisen todella vakavasti otettavan haavauman. Tosin Leena sanoi myös, että jos tänäpäivänä olisi nähnyt hevosen ensimmäisen kerran, noin hyvä kuntoisena, ei epäilisi ollenkaan mahahaavaa ulkoisen kunnon perusteella.

Eikun poni pakkopilttuuseen, lisää rauhoittavaa ja tähystämään. Kuvaruudulta näkyi todella selvästi kaikki. Hevosen mahalaukun seinämät oli siistit, vaaleanpunaiset kauttaaltaan. Mutta missä ihmeessä on ne haavaumat? Lopulta löytyi 2-3kpl pientä vuotavaa haavaumaa rauhasmahan ja epitelisoituneen mahan rajapinnalla, Margo plicatus, kohdalta, mutta ei ne nyt aivan sellaisia olleet, joita etsittiin. Ell. mukaan ei oikeastaan voisi olla syy oireisiin. Vatsan Ph näyte oli jotain, mikä vähän muutti kantaa, sillä normaalisti sen kuuluisi olla 7. Meidän näytteessä Ph arvo oli 1! Toki se oli vain yhdestä näytteestä, mutta sen myötä jo oli mahdollista, että pienenpienet vuotavat haavat voivat sittenkin olla syynä, ehkä, mutta ei nyt vielä vakuuttavalta näyttänyt. Ja ne sanat "kyllähän se gastrogard kuurin tarvitsee" olivat sellainen syvä äänekäs nielaisu, mutta heti perään kuului "riittänee varmasti yhden viikon täysi annostus ja seuraavat viikot puolikkaalla, katsotaan sitten tilannetta, mihin suuntaan hevonen alkaa muuttumaan ja mahdollisesti sitten jatketaan.. " Huh, okei, sitten kuvataan se vatsa vielä hiekan varalta, kyllä se budjettiin pitäisi mahtu, sillä laskin budjetin Gastrogardin täysannoksella 28 päiväksi. 

Ja niin kaivettiin esiin röntgenlaite ja napattiin hevosesta vielä kolme röntgenkuvaa mahasta. Naps, naps ja naps, sitten vain katsomaan, kuinka suuret hiekkakertymät vatsassa on. Ja olihan siellä! Pienen pieniä, siis merkityksettömiä hippusia muutama. Sellaisia, mitä jokaisella hevosella on ja joka poistuu itsestään. Mutta ei hoitoa vaativia, ei edes ajatuksen tasolla. Toisin sanoen hiekkakuvassa ei ollut löydöksiä.

Simo nyt
Positiivisena asiana täytyy siis mainita, että hevosestani ei oikeastaan löytynyt suurta vikaa! Tai no ne pienet haavaumat, jotka on helppo hoitaa. Mutta kyllä siinä Leenakin piti niitä täysin "mitättömänä" löydöksenä. Vatsan Ph arvo oli mitä oli, mutta se ei oikein ollut merkityksellistä, sillä se oli otettu vain yhdestä näytteestä. Se kuitenkin voi tehdä meidän haavaumista todella kivuliaat, jolloin kaiken kiukuttelun ja oireilun syy voisi olla haavoissa.

Siinä sitten mietimme jo mitä seuraavaksi, jos siis käykin niin, että nämä mitättömät haavat ovat mitättömiä ja niiden pois hoitaminen ei tuota haluttua tulosta - poista oireilua. Onko hevoseni sittenkin vain paskiainen luonteeltaan? Ei, ei se ole! Ei varmana, kyllä sitä joku painaa. Ehkä ne vatsahaavat kuitenkin? Onhan se niin draamaa rakastava tapaus. Mutta jos ne eivät olekaan syy. Kuvataanko ranka? Otetaanko suolistosta näyte? Rangan kuvaus olisi varmasti yleishyödyllistä, mutta ell. Mukaan hevoseni liikkuu ja käyttää itseään niin hyvin, ettei siellä voi olla syy - seuraus suhteita tässä tapauksessa. Enemmän oireet kuitenkin viittaavat vatsa-suolistoalueelle.

No nähtäväksi jää, miten tässä jatketaan ja miten Gastrogard alkaa vaikuttamaan. Jotenkin salaa toivon, että mitättömät haavaumat olisivat kuitenkin kaikkeen syy. Tosi asiahan on, että minulla kuitenkin vatsahaavatapaus on, mutta kaikesta vuoden sisällä tapahtuneista hoidoista huolimatta löydökset olivat jollain tapaa positiivisesti yllättäviä. Leenan mukaan hevosella on kuitenkin alkuvuonna voinut aivan hyvin olla suuremmatkin vatsahaavat, mutta laidun ja leppoisan puoleinen kesä ovat antaneet niille varsin hyvät olosuhteet parantumiseen. Parantuneet haavaumat kun ei näy missään. Nämä löydetyt taas vaikuttivat melko tuoreen oloisilta. 

Saimme siis 9 tuubia Gatsrogardia. Yksi tuubi on 575kg hevoselle, mutta Simon annostus on seitsemän vuorokauden ajan 500kg mukaan, sillä pieni heppa ei sen enempää antanut painokseen. Loput tuubit syötetään sitten 250kg mukaan, sen aikaa kun ainetta riittää. Kuurin aikana vain kävelyä / kevyttä liikuntaa. Jos hevonen alkaa kuurin lopussa vaikuttamaan paremmalta oireiden osalta, saamme vielä lisäreseptin aineelle. 

Ruokintaan emme tee muutoksia, sillä herkkämieltä on ruokittu keväästä asti vatsahaavapotilaana, eli paljon kuivaa heinää, lusern haketta sekä öljyä ja E-vitamiinia. Ei ollenkaan väkirehuja. Nyt vain täytyy vielä hankkia slow feeding verkot ulos ja sisälle, jotta heinää riittää yöllä koko yöksi ja tarhausajan alkaessa myös työpäivän ajaksi. Viime vuosi oli näppärästi hoidettu ruokintojen osalta, kun itse olin vielä äitiyslomalla ja kotona, mutta nyt työt sotkee hevosten ruokinta välejä. Laitumella tätä ongelmaa ei ole, mutta kesä on auttamatta pian ohi. 

Nivelpiikityksen vuoksi loppupäivä vietettiin karsinassa ja seuraavat kolme päivää tarhassa. Sen jälkeen Simo pääsee vielä laitumelle, jossa tosin hevosia ruokitaan jo lisäheinällä. Nyt vain täytyy sitten tarkkailla, että Simo käy varmasti syömässä kuivaheinää, jotta vatsa ei pääse missään vaiheessa tyhjenemään. Muuten täytyy siirtyä kokonaan tarhausruokintaan. 


6 kommenttia:

  1. Laitan tän nyt sullekin.... :D

    Haha luulin, että tää on joku haastepostaus tms. kun tälläkin blogilla: "http://jonnatreenailee.blogspot.fi/2015/08/miten-meni-noin-niinku-omasta-mielesta.html?showComment=1440682251888" ilmestyi melkein samaan aikaan melkein saman niminen postaus :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, aika hyvä sattuma :D Tuo taitaa nyt olla melko kulutuksessa oleva kysymyslause. :P

      Poista
  2. Sulla on aivan mahtava kirjoitus tyyli, yleensäen tällaisia en jaksa lukea, nyt jaksoin hyvin! Tsemppiä teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia, kirjoitan suoraan mielestä miettimättä sen enempää :P Yleensä niistä syntyy persoonallisimpiä tekstejä :)

      Poista
  3. Luin vasta nyt tämn teidän kertomuksen, jostain ihmeen syystä mennyt aivan ohitse, että teillä ollaan oltu samoissa tutkimuksissa kuin mitä meillä on harrastettu jo pidemmän aikaa. Meillä ei ole ollut kertaakaan vuotavia haavoja, ei rikki mennyttä ihoa, vain punertavia läiskiä ns. vatsahaavan alkuja ja ärtynyttä vatsakalvon pintaa. Silti hevonen on ollut todella todella vihainen ja vaikea ratsastaa pahimpina aikoina. Eli jotenkin taas minä omien kokemuksieni myötä, kun on tullut myös paljon muiden vatsahaavapotilaiden tähystyksissä oltua mukana, että pienestikin vuotavat haavat ovat jo sinällään merkittäviä ja kivun aiheuttajia.

    Sitä mietin, että miksi teillä annettiin gg -kuuri ensiksi koko tuubilla ja sitten puolikkaalla? Koska jos hevosellesi riittää puolikaskin tuubillinen (testattiinko tätä?), niin se kokonaisen antaminen on turhaa. Vatsan ph -arvo sen sijaan tippuu paastossa hyvin alhaiseksi. Siksi paasto onkin aika raskas kokemus vatsalle, ja me olemme aina antaneet ennen paastoa gg -annoksen, jotta ph saadaan pysymään vatsahappojen salpaudutta normaalina, eikä näin vaurioiteta ja ärsytetä vatsaa yhtää enempää operaation toimesta.

    Tsemppiä teille, ja toivotaan nyt että ongelmat ei uusi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en osaa yhtään arvioida miksi tehtiin näin. Täysin ell. Ohjeistuksen mukaisesti mentiin. Ei siis testattu pienemmällä määrällä, vaan annettiin painon mukaan 500kg annostus ensin.

      Meillä vatsa oli muuten täysin nättiä vaalean punaista, ei edes vuotavien haavojen ympärillä ollut muuten punoitusta, lähinnä näytti siltä, kuin olisi puukolla viiltänyt haavan polveen vrt. Mitä jälkeä hiekalle kaatuminen saa aikaan. Minullahan ei aiempaa kokemusta näistä ole, joten vertailupintakin puuttuu, mutta jotenkin ymmärsin ell. Puheista että pahemmassa vatsahaavatapauksessa jälki olisi lähempänä sitä polvea, joka meni rikki kaatuessaan hiekalle = punoitus laajalla alueella, vuotoa jne. Mutta nämäkin on kaikki nii yksilöitä. Tuosta ph. Arvosta oli tosiaan puhetta, että se voi johtua ihan paastostakin, eikä yhdellä näytteellä voi vielä sanoa suuntaan tai toiseen.

      Siksi tuo koko reissu olikin hyvin turhauttava, kun ei oikein tiennyt, että oliko hevosen oireet vatsavaivoja vai jotain muuta. Nyt onneksi jo tietää, että niitähän ne sillä kertaa oli ja gg-kuuri auttoi hyvin. Ensikerralla osaa ehkä jo vähän nopeammin reagoida. :)

      Poista