Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

15.10.2015

Kottin syyskuulumiset


Kotti poseerasi eilisessä syysauringossa, varsin pulleana otuksena. Ponille on kertynyt taas hetkessä keskivartalopyöreyttä, aivan huomaamatta. Meille on tulossa kaksi satulaa sovitukseen, josko niistä saataisiin apu satulaongelmaan, jotta pääsisimme taas maastoilemaan kunnolla.

Kottin lähitulevaisuus on vielä hieman auki. Ponilla on edessä ruunaus, mutta vielä en ole päättänyt milloin ja miten sen teen. Ensimmäisen orini ruunasin kotiruunauksella joulukuussa, jolloin oli jo pakkaskelit, mutta pystyimme huuhtelemaan haavoja vielä juoksevalla vedellä. Silloin ruunaus sujui kaikkinensa hyvin. Kotiruunauksista minulla oli sitä ennen vain hyviä kokemuksia, joten en edes tullut sen enempää ajatelleeksi, mitä kaikkia riskejä kotiruunaukseen sisältyy. 

Nykyisin kotiruunaus ei kuitenkaan ole enää millään tavalla vaihtoehtona. Ruunauksessa jo itsessään on omat riskinsä, joten en halua niitä lisätä kokeilemalla onneani uudestaan ruunaamalla kotona. Kaiken sujuessa hyvin ja mutkattomasti, on kotiruunaus varsin helppo sekä hevoselle, että omistajalle, eikä siinä aikaa mene tuntia pidenpään. 

Simo ruunattiin klinikalla nukutuksessa vuosi sitten keväällä. Viileä kevät mahdollisti ruunauksen jo silloin, eikä hommaa tarvinnut jättää syksyyn. Simon ruunaus oli kaikkea muuta, kuin mutkaton. Eläinlääkäri kyllä tutki hevosen ulkoisesti mahdollisimman hyvin, mutta eipä se ulkokuori paljastanut sitä, mitä sisältä löytyi. Jälkikomplikaationa haavat jouduttiin kotona vielä kertaalleen avaamaan eläinlääkärin toimesta, eikä toipuminen ollut läheskään niin helppo ja mutkaton, kuin ensimmäisen ruunauksen kanssa. 

Siitä viisastuneena päätin, ettei jatkossa edes ajatella kotiruunauksia. Meillä ei olisi Simoa, jos olisimme sen kotona yrittäneet seisaalleen ruunata. 


 Kottin kanssa "kolmas kerta toden sanoo" olen alkanut vakaasti harkita laserruunausta. Kotti, vaikka terve kaikin puolin onkin, on meille liian arvokasta menettää se ruunaukseen. Joka kerta entistä enemmän alan pelätä sitä, ettei onni ruunauksissa ole myötä. Ehkä siksi olen jokaisen kohdalla vitkutellut ruunausta. Kottin kanssa toki on harkittu myös jalostusarvostelua, mutta omien tammojen ja suuremman kasvattamisinnon puutteen vuoksi, ei hommassa liiemmin järkeä olisi. Paskaa saa niskaansa ilmankin. Laserruunaus on mitä ilmeisemmin kaikkein turvallisin, joskaan ei sekään aivan riskitöntä tietenkään ole. 

Kotti on kasvattanut pörröisen, paksun talviturkin, mutta sen iho hilseilee aivan mielettömästi. Vaikka jossain määrin harkitsin ponin klippaamista syksyllä, on se nyt todennäköisesti jopa pakollista, jotta iho saadaan pestyä kunnolla. Karvan paksuuden takia ei pesu turkkeineen onnistu, sillä shampoota ei saa ihoon asti ja ponin kuivumisessa menisi aivan mielettömän pitkään ja pesukin menisi aivan hukkaan. En vain millään raaskisi klipata noin mahtavaa turkkia ja aloittaa älytöntä loimitusrumbaa vielä tässä vaiheessa. 

Kottin loppuvuoteen olisi toivottavaa löytyä vielä sopiva satula, jotta saisimme ratsutreenejä eteenpäin. Kotti on ikäisekseen varsin hyvällä mallilla. Se liikkuu ratsastajan alla kaikissa askellajeissa, nostaa oikeat laukat ja toimii myös maastossa oikein hyvin. Kilometrejä alla on hyvin vähän, mutta turha sitä on prässätä liikaa. Ensivuodelle on kuitenkin tavoitteena nuorten hevosten koululuokat, joita Simon kanssa piti tänä vuonna mennä. Kotti on onneksi henkisesti paljon kypsempi, joten sen suhteen en usko olevan estettä, etteikö ponin kanssa radoille päästäisi. Vaikka poni onkin varsin lahjakas esteille, on meillä tavoitteena tehdä siitä mahtava yleisponi, joka toimii niin nutturan kanssa kouluradoilla, kuin tukkahulmuten esteiden seassa. Ottamatta kuitenkaan asioita liian tosissaan.


6 kommenttia:

  1. Samoja mietintöjä käytiin täällä ennen oman hevoseni ruunausta. Se ruunattiin Tampereella Teivon klinikalla, ei tosin laserilla mutta ihan leikkaussalissa. Onnellinen saan olla sillä kaikki meni aivan kuten leikannut lääkäri Jukka Houttu ennakoikin. Meillä ruunaus tehtiin helmikuussa, sopivasti pakkaskelillä. Silloin ei olisi ollut edes mahdollisuutta letkutella juoksevalla vedellä joten kotiruunaus ei ollut edes vaihtoehtona - ja lähipiiristä löytyy myös yksi äärimmäisen huonosti päättynyt kotiruunaus. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin alkaa tuntua, että reunasta siirretään alkuvuoteen, jos päädymme normaaliin ksatoruunaukseen. Saas nyt nähdä, mikään pakollinen kiire ei ole, kun on ominaista oikein asiallinen pitää, mutta ennen kisakautta tahdon matkaan kuitenkin ruunan kanssa .

      Poista
  2. Oon aina ajatellut ruunauksen olevan suht riskitön rutiinitoimenpide ja kai ne pääsääntöisesti meneekin hyvin. Nyt on lähipiirissä sattunut kaksi niin pieleen mennyttä ruunausta, että ne todella avasi mun silmät ja olen onnellinen ettei sellainen ole meillä ajankohtaista nyt. Toinen tehtiin kotona ja toinen klinikalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruunaushan on yleistä, mutta ei se riskitöntä ole, niin kuin ei mikään muukaan. Valitettavasti joskus käy huonommin, onneksi harvoin, mutta joskus itse voi olla yksi niistä harvoista.

      Poista
  3. Meiltä lähti viimeksi keväällä kahdelta hevoselta pallit juuri laser ruunauksessa, kummallakaan ei tullut mitään komplikaatioita ja toisella ei esiintynyt edes minkäänlaista turvotusta /kipuilua yhtenäkään päivänä. Suosittelen lämpimästi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla tuollaista! Laserin kyllä itsekin kannatan, vaikka tuleekin pidempi matka klinikalle. Mutta eiköhän tuo poni ole sen arvoinen ystävä, että kannattanee ajella pidemmälle :)

      Poista