Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

27.10.2015

Mennyt eilinen, enkä silti tiedä mitä huomenna vastaan tulee


 Eilen oli kauan odotettu hieronta. Hierojaa ei niinkään odotellut hevonen, eihän se ymmärrä sellaista odottaa, vaikka sille toki kerrointa selvästi, että olen hierojan paikalle kutsunut. Omistaja sitä enemmän odotti ja tarvitsi, sillä lihasten hoitaja osaa kertoa, oliko epäilykseni oikea vai lähdinkö hakemaan syy-seuraussuhdetta aivan väärästä paikasta.

Olen avautunut blogissani menneistä viikosta hyvin vähän. Vaikka toisaalta olisi ollut ehkä hyväkin jäsennellä päiväkirjassani, jota tämä blogi ennen kaikkea on, ongelmakohtia, koin kuitenkin asioiden olevan niin "levällään" ettei valkoiselle olisi saanut mustalla mitään selkeää ja ymmärrettävää. On siis aika selvittää vähän niitä oireita ja ongelmia. Kaikki lähtee päivästä, joka seurasi hyvin menneitä kilpailuja.

1. Hevonen tuntui hyvältä ratsastaa muuten, mutta vasen laukka oli huonoa. Huonoa sillä tavalla, ettei se pyörinyt kunnolla,  vaan ennemminkin töksähteli. Tuntui siltä, ettei hevonen saanut sisätakajalkaansa alle.

2. Seuraavan kerran ostaessasi hevosen liikkumaan, se oli täysin haluton laukkaamaan vasenta laukkaa. Hevonen ilmoitti selkeämpääkin selvemmin, ettei kaikki ole nyt hyvin. Eikä jäänyt ollenkaan epäselväksi, ettei nyt kyse ole vain nuoren miehen omista mieltymyksistä.

3. Lepopäivien jälkeen hevoseen alkoi löytyä taas halua laukata myös vasemmassa kierroksesta,  liinanpäässä. Mutta jokin mätti kuitenkin, ravi ei ollut oma itsensä, se oli lyhyttä ja jäykkää.

4. Selästä käsin ravia ei ollut. Hevonen oli haluton ravaamaan. Ravista ei löytynyt tahtia, rentoutta tai oikeastaan yhtään mitään. Huomasin testata satulan istuvuutta leveyden puolesta, joka osoittautui olevan yksi ongelma, sillä satula tuntui todella kireältä.

5. Liinanpäässä hevonen ei ravaa kunnolla etujaloillaam vaan vaikuttaa hyvin kireältä lavoistaan.

Ensin ajattelimme ongelman olevan takajalassa, josta periaatteessa kaikki lähti purkautumaan. Mutta niin kuin tässäkin kohtaa, ristikkäinen jalkapari oli se, joka näytti ongelman ensin. Ennen hierojan tuloa olin jo reagoinut oireisiin varaamalla satulan sovituksen, jonne menemme 2.11 eli ensiviikon maanantaina. Pääasiassa hevonen on lomailuun ja hölkännyt liinanpäässä sen aikaa, kun odottelimme hierojan tuloa, sillä uskoin vahvasti ongelmien olevan lihasperäisiä. Sen takia minua samalla jännitti hierojan tulo, mutta ennen kaikkea se pelotti. Mitä jos? Mitä jos lihaksistossa ei olekaan mitään selkeää, joka voisi selittää oireet? Jos satula puristaa, siitä on lihaksissa varmasti merkkejä. Entä jos ei ole?

Niin se sitten saapui. Se eilinen, jota odotin kuin kuuta nousevaa. Hieroja saapui ja tilannekartoitus tuli mieheni suusta. Kuinka ollakaan, työt sotki harrastusta, tai jotain sinne päin, sillä hierojan tullessa täytyi minun käydä vaihtamassa työvaatteet tallivaatteiksi, enkä kerennyt sanoa ensimmäistä sanaa hevosen menneistä viikoista.

Vaikka vietin vaatteiden vaihdossa vain sekunnin murto-osan, oli hieroja jo täydessä työssään tullessani paikalle. Mutta koska minun täytyy, niin minun täytyy - toistaa ne mieheni jo kerrotut sanat fiiliksissä,  ongelmista ja oireista. Kaikesta, ihan kaiken varalta. Jos vaikka koen asiat eri tavalla, kuin se hevosen toinen omistaja. Vain koska minusta tuntuu, että se on velvollisuuteni, antaa kaikki mahdolliset eväät, jotta hieroja voi tehdä työnsä hyvin, saadessaan taustatietoa mahdollisimman paljon.

Mitä sieltä sitten paljastui?
Ensimmäinen fiilis oli se, että olin oikeilla raiteilla, jollakin tapaa. Selässä sään alueella oli hoidettavaa,  ja lavoissa. Etenkin oikealla puolella - diagonaalipari vasemman takajalan kanssa, joka oireili ensin. Hevonen oli selkeästi alkanut säästellä oikeaa puoltansa, heittämällä itsensä vinoksi.

Sään alueella oli kireyttä,  joka voi hyvin olla kapean ja etupainoisen satulan aiheuttamaa. Mutta tässä kohtaa piileekin se hevosharrastuksen epämukavampi puoli - voi. Kukaan ei voi sanoa varmuudella onko satula syypää, mutta hyvin todennäköistä se on. Mitä lapoihin taas tulee, on todennäköistä, että satulan painaessa sään alueen lihaksia, on hevonen alkanut säästellä itseään ja kipeyttänyt vuorostaan lavat.

Satulasta sen verran, että oli hevosella selässä, juuri satulan alla, vähän enemmänkin hoidettavaa,  mutta eniten juuri etuosassa. Satula on siis sopimaton, mutta vaihtamalla paranee, eikö? Jotenkin helpottunut fiilis, siitä, että konkreettisia ongelmakohtia löytyi. Hevosesta oli hoidettavaa,  hyvä niin. Nyt en ennen satulan sovitusta laita nuoren herran selkään satulaa, jotta sovitukseen mennään varmasti selällä, jossa ei ole sopimattomalla kipeyttäneitä lihaksia. Työskentelyä tehdään siis maastakäsin. Mutta nyt hevonen saa muutaman vapaapäivän.


Kottin kanssa meillä on edelleen satula hakusessa. Poni on osoittautunut olevan leveydeltään todella leveä, joten auttamatta satulavalikoima pienenee. Kottin kanssa on harrastettu ohjasajoa ja sen ruokintaan on tulossa hieman muutoksia, lähinnä heinäannokseen tiukennusta,  muutahan se ei edes saa. Kotti saa melko paljon syötävää, sillä tykkään, että hevosilla on lyhyet välit ruokailujen välissä ja ruokaillessa syötävää olisi edes hetkeksi. Ponin kohdalla minun on kuitenkin opeteltava antamaan vielä pienempiä annoksia, vaikka nykyisetkin tuntuvat naurettavan kokoisilta.

Mitä tulee kolmanteen asukkiin, tammaan, on sen kanssa päästy jo selkään. Vaikka se vaikutti vielä jokunen viikko sitten täysin utopistiselta ajatukselta, on se ottanut suuria harppauksia henkisesti ja osoittautunut varsin asialliseksi ja yhteistyöhaluiseksi selkään nousun suhteen.

2 kommenttia:

  1. Kävisikö Kottille joku näistä: Cliff Barnsby, Prestige, Supreme? Näitä ollut käytössä näillä astetta leveämmillä kuljetuksilla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. CB pony dressage oli sovituksessa, siinä liian suora runko :( Prestigen 16" on aivan liian pitkiä, 15" en ole vielä mistään löytänyt sovitukseen. Supreme saattais ollakin ihan kokeilemisen arvoinen, jos jostain löytyisi. :)

      Poista