Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

10.10.2015

Pieni juttu sulle, suuri juttu mulle!


Meillä oli tänään jännät paikat. Oli kohdattava peikko, joka on kummitellut mielessäni koko kesän. Olen aina löytänyt jonkun syyn olla lähtemättä kisaamaan. Ensin oli satula, sitten oli jotain muuta, kuten laskukausi treenien parissa, huonosti meille sopivat luokat tai jotain muuta. Luokkien kohdalla en tietenkään itse voi vaikuttaa, ja todettava on, ettei hevoseni mahdu lyhyelle radalla. Vaikka kotikenttä ei täytäkään pitkän radan mittoja, on lyhyellä radalla ratsastus kisatilanteessa vielä liian haastavaa ja se olisi väärin hevosta kohtaan. Nyt on tarkoitus saada vain hevonen liikkumaan radalla eteenpäin ja siihen tarvitaan tilaa, jottei ulkoiset tekijät, kuten kouluaidat luo liikaa henkistä jarrua. Hevosen pitää saada tunne, että sillä on tilaa ja mahdollisuus edetä. Simon kohdalla on vielä tietenkin liikkuminen yksi suuri vaikuttava tekijä. Se liikkuu pieneksi otukseksi hyvinkin isosti, eikä se tässä koulutusvaiheessa ole lyhkäisten ratojen ratsu.

Saimme onnekseni vielä järjestettyä miehellä vapaata, jottei yksin tarvinnut reissuun lähteä. Valmistelut menivät myöhäiseksi. En illalla kerennyt tekemään mitään, joten aamulla täytyi puunata varusteet ja hevosta letittäessäni pienesti kädet tärisi. Mitä jos se sikailisi taas?

Kisapaikka oli tuttu, siellä olemme käyneet ennenkin. Tänään oli Ravijärven ratsastajien seuramestaruus. Mietin pitkän aikaa, olisikinko osallistunut seniorimestaruuteen, mutta radalla oli mm. peruutus, jota emme ole Simon kanssa ikinä tehneet, enkä nähnyt suurta syytä tehdä pikakoulutusta yhtä kisaa varten. Onneksi seuramme osaa ottaa jokaisen ratsukon huomioon ja tarjoaa mahdollisuuden ratsastaa vapaasti valittavan ohjelman. Hetken aikaa mietin, minkä ohjelman menisin, mutta päädyin kuitenkin jo vanhaan tuttuun kouluratsastusohjelma 4-vuotiaille hevosille, helppo B, pitkällä radalla. Olen mielettömän kiitollinen, että saan ratsastaa pitkän radan ohjelman, vaikka kaikki muut luokat ja radat suoritetaan lyhyellä radalla. 

Paikalla olimme täydellisen sopivasti. Yhtään hukka-aikaa ei jäänyt, mutta ei tullut kiirekään. Suunnitelma oli selvä, hevonen juoksutetaan verryttelyalueella ja nousen selkään vasta, kun kumpikin  aivolohko on nähnyt tuomaripöydän. Juoksutustaktiikka oli enemmän se, että hevonen olisi radalla mieluummin löysä, kuin pinkeä. Se mikä oli erittäin positiivista, ei pieni ferrari ottanut älytöntä ylilyöntiä mistään. Ei edes ohitse laukkaavista ratsukoista. Ehkä se on henkisesti hieman kasvanut? 

 Maneesiin päästiin heti, kun viimeinen suoritus oli loppunut ja rataa pidennettiin. Simo sai kävellä henkilökohtaisen avustajansa kanssa maneesin tuomaripäädyssä kummassakin kierroksessa, jotta molemmat silmät rekisteröivät päädyssä olevan normaalista poikkeavaa. Hevonen ei tosin ollut moksiskaan maneesin muuttuneesta ilmeestä. Sitten olikin aika kivuta selkään, josta otin heti vähän ravia ja laukkaa. Hevonen vaikutti hyvin asialliselta jopa vähän väsähtäneeltä, joten totesin olevani valmis aloittamaan suorituksen. 

Radalle lähdettiin ravissa keskihalkaisijaa pitkin. Raviohjelma sujui varsin hyvin, vaikka 2-kaarisen kiemurauran lopulla hevonen vähän jäi katselemaan tuomaripöytää, mutta rohkaistui pohkeesta menemään eteenpäin. Ensimmäinen askeleen pidennys jäi vähän vaisuksi, tokikaan emme ole niitä nyt kotonakaan saaneet täysin rullaamaan lennokkaasti. Keskikäynti oli positiivinen yllätys. Simolla on kyllä laadukas, hyvä käynti, mutta se mielellään kiirehtii ja alkaa hätäillä, etenkin ohjia kerätessä. Nyt siinä kohtaa ei ollut mitään ongelmaa. Hevonen olisi saanut venyttää paremmin eteenpäin, mutten uskaltanut sitä käynnissä pyytää yhtään, jottei tule niitä hätäisiä puoliravi askelia. Käynnin jälkeen hevonen alkoi tuntua jo melko raskaalta, vaikka laukkaohjelma oli vasta edessä. 

Ensimmäinen laukannosto onnistui todella hyvin, mutta hevosella ei ollut enää voimia kantaa kunnolla, jonka vuoksi etenkin kaarteet ja kulmat meni totaalisesti kuolaimen alla, jonne se painuu heti, kun alkaa lihakset väsyä ja voimat hiipua. Laukka onneksi pysyi hyvin yllä ja oli silti menossa eteenpäin. Ravissa pidennys lävistäjällä onnistui mielettömän hyvin. Hevonen ei hetkeäkään herpaantunut edes ajatuksen tasolla hapuilemaan laukkaa, vaan oikeasti pidensi askeltaan. Olisin vain toivonut lävistäjän vielä jatkuvan ja jatkuvan. Mikä parasta, sain sen hyvin takaisin harjoitusraviin ja vasen laukka nousi myös heti pyynnöstä. Siinä oli ihan sama juttu, hevonen painui edestä alas, eikä siis esittänyt sitä laukkaa, mihin se kykenisi. 

Loppuun vielä vähän lisää ravia, nyt täytyy todella aloittaa treenaamaan sitä, että kuolainta ja tuntumaa seurataan ja ravissakin vähän venytettäisiin kaulaa eteenpäin huomattavasti paremmin. Lopputervehdykseen ja pysähdys tasajaloin. Täti selässä oli kuin lottovoittaja, niin onnellinen hevosestaan, joka osasi käyttäytyä ja olla asiallinen. Itsensä voittaminen on parasta!


Kaikkea ei voi saada kerralla. Suorituksen olisi voinut tehdä tuhat kertaa paremmin, olisin voinut vaatia hevosta kantamaan laukassakin etuosaansa paremmin ja estää sen valumisen edestä. Mutta tällä hetkellä se ei minusta tuntunut tärkeimmältä. Tärkeintä oli saada henkinen voitto ja onnistumisen tunne. Kerätä sitä luottamusta ratsuani kohtaan takaisin. Ja ihan vähän saatoin jopa radan jälkeen mainita jotain 5-vuotiskaudesta..  

Mutta nyt vain treeniä, treeniä ja treeniä. Lisää maailman matkailua, voimaa, varmuutta ja luottamusta ratsuun, suunnittelematta sen kummemmin tulevaa. 

6 kommenttia:

  1. Peukutan !

    VastaaPoista
  2. Olen todella, todella onnellinen teidän molempien puolesta!
    Hyvä molemmat :o)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! Kyllä tämä taas tästä lähtee.

      Poista
  3. Mitenhän mä nyt olen sinun blogiasi seuraillut :D kun nyt vasta ekaa kertaa näen videota tästä kaverista ratsastettuna...? Mutta täytyy kyllä sanoa, että Simo-Petteri on aika pätevän näköinen liikkuja! Todella hieno!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Heidi! Mitä mä oon sun blogia seurannut alusta asti, on tää jotenkin hyvin kouluversio Deestä, - herkkä, samoilla ongelmilla jne. Ja sun blogista mä oon saanut paljon apua tän kanssa :) Mulla on vahva usko siihen, että tästä tulee ihan kelpo :)

      Poista