Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

8.11.2015

Hirveen suuri hymynaama ja ylisöpö sydän


Satula palasi reissultaan ja allekirjoittanut meni intopiukeana testailemaan sitä. Onko herkkämieli nyt tyytyväinen ja liikkuu innokkaasti, vai onko vikaa sittenkin jossain muualla? Hieman jopa pelonsekaiset fiilikset. Mitä jos satula ei olekaan ongelmien ydin? No, ei auta arvuutella, sillä sehän selviää vain kokeilemalla. On kaksi vaihtoehtoa 1. Joko hevonen liikkuu tai 2. Ei liiku.

Olen viimeksi ratsastanut kunnolla noin kuukausi sitten, jonka jälkeen hevonen on ollut enemmän ja vähän vielä enemmän kevyellä liikunnalla .Satulan vetäminen laatikosta oli kuin joululahjojen aukaisu. Pieni jännitys valtasi mielen, vaikka tiesinhän minä mitä siellä on. Toppaukset oli laitettu tosiaan uusiksi, ne olivat ihanan pehmeät.

Jouksutin herkkämieltä ensin, sillä se on todellakin ollut kevyellä liikunnalla ja sen myös huomasi hevosesta, joka ei meinannut pysyä nahoissaan.Vähän jo alkoi harmitus iskeä, pystyykö selkään nousemaan tänään ollenkaan?!

Mutta selkään noustiin ja vähän tunnusteltiin. Kyllä, nyt satula on paremmassa tasapainossa ja antaa hevoselle liikkumatilaa. Hetken käveltyämme pyysin ravia. Tunsin jalassani, kuinka herkkähipiäinen ratsuni kovetti kylkensä ja antoi viestiä, ettei tänään todellakaan liikuta askeltakaan ravissa. Mutta minä olin päättänyt toisin ja pyysin uudestaan, uudestaan, uudestaan ja uudestaan. Hevonen vastasi koko ajan enenevissä määrin tavalla, jota se on tehnyt viimeiset ratsastukset. Eihän se tiedosta, että asiat ovat muuttuneet. Se yhdisti ravin epämukavuuteen, jota ei halunnut kokea. Mutta minä olin päättäväistäkin päättäväisempi. Hevosen on edes yritettävä ottaa askel ravia, jotta se huomaisi sen olevan taas mukavaa, ehkä. Puoli kierrosta siihen meni, mutta lopulta tuli askel, korvat visusti niskassa kiinni ja ilme varsin selkeä. Mutta. Sen sijaan, että hevonen olisi lopettanut ravin siihen askeleeseen, se ottikin toisen ja kolmannen. Askel askeleelta korvat kääntyivät eteenpäin ja ilme kirkastui silmissä. Lopulta menimme jo laukkaa iloisesti eteenpäin ja hevonen oli super hyvällä mielellä, eikä ratsastajalla ollut yhtään sen paskempi fiilis. Päin vastoin. Tarkoitus oli vain testata satulaa ja lähinnä sitä, liikkuuko hevonen sen kanssa vai ei.

Tilannekatsaus lyhykäisyydessään
Satula asiat ovat nyt hetkeksi Simon kanssa kunnossa. Aten kanssa keskustelimmekin jo, että hetki voi olla kuukauden tai kaksi, jopa ehkä kolme. Siis joka päivä on tilanne tsekatta ja oltava hereillä, sillä hevosella on taas tilaa kasvaa satulan alla, jolloin se sitä myös treenin myötä tekee. 


Tästä jatkuukin treenit taas toivottavasti hyvällä vierellä jonkin aikaa.

2 kommenttia:

  1. Mitkä nuo teidän etusuojat on? Ovat kivan ja istuvan näköiset :)

    VastaaPoista
  2. Tän postauksen kuvissa ylemmässä horseguardin "koulusuojat". Hirveen hiostavat, eikä kestä, hajoavat hivutuksesta:/ Alemmassa kuvassa Lemieaux pro sport neopreen suojat. Ohutta neopreenia, jossa ei mitään kovikkeita - ei suojaa iskuja vastaan.. Normaalisti, eli lähes kaikissa muissa postauksissa zandonan King carbon air -koulusuojat. Parhaat näistä kaikista, hiilikuituvahvistetut ja ilmastoidut suojat :)

    VastaaPoista