Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

14.11.2015

Paljon se ottaa, mutta mitä se antaa?

Välillä todella tuntuu, ettei mitään positiivista ja silloin sitä todella miettii, 
onko tässä helkutti yhtään mitään järkeä?! 


Simo oli varsin positiivinen ja mahtava 2,5 ratsastuskertaa, sitten satulan fiksaamisen jälkeen. Siinäkö se sitten oli? Se meidän ihanuus ja hetkellinen onni. Eilen ei jatkettu siitä mihin edellisellä kerralla jäätiin. Silloin kuitenkin jäätiin lopulta taas hyvään yhteisymmärrykseen ja liikkumiseen. Nyt ei otettu askeltakaan ravia, käynnissä ei käytetty pohjetta eikä saanut juuri maiskuttaakaan. Reaktio oli heti selkeä - seis, pukki tai etuosa metrin ylöspäin. Ja tämä ratsu ei tosiaan hypi pystyyn ihan vain huvikseen.

Liinassa ruuna kuitenkin liikkui varsin kivasti eteenpäin, paljon positiivisemmalla ilmeellä, kuin eilen, myös ratsastaja selässään, kunhan kaikki avut tulivat maassa olijalta. Missä siis on vika? Todella mietin ja mietin. Edellisellä kerralla ratsuni oli hyvä tiettyyn pisteeseen asti. Mutta miksi meillä alkoi se alamäki? Väsyikö se? Jos se olisi väsynyt, miksi lopusta löytyi mukavia hetkiä ja toisaalta, miksi tänään ei suvaita liikkua yhtään.

Sitten kävi mielessä se toinen mahdollisuus, maha. Reaktiot ovat aikalailla samaa, kuin mitä edellisellä kerralla. Pohkeesta ärsyynnytään ja etenkin siitä vasemmasta pohkeesta. Vaivaako meitä taas mahahaava? Tuliko edellinen hoidettua loppuun asti? Miksi hevonen toimi viimeksi hienosti siihen asti, kun toimi? Vai onko se vain vittumainen paskiainen, joka keksi kivan jutun?!

Tänään mietin vaihtoehtoja maan ja taivaan väliltä. Kyllä, se taivaskin alkaa olla jo ihan varteen otettava vaihtoehto! Karkeasti sanottuna olen laittanut vuoden sisään hevosen hoitoihin reilusti yli kymppitonnin ja mitä minulla on? Ihan kiva sunnuntairatsu joka kolmannelle sunnuntaille! Onko se kaikki just ja vain tämän arvoista? Voisiko joku toinen hevonen olla hitusen vähemmän ottava ja hieman enemmän antava?


Koska nyt en enää tuollaisen rahallisen panostuksen, (pelkästään erityishoitoihin) jälkeen haluaisi heittää kirvestä kaivoon, sehän vasta tuhlausta olisi, on minun vielä kokeiltava muutama juttu. Ensimmäisenä listalla on maha. Koska haluan heti toimiin, enkä viikonloppuna saa puhelimella ketään kiinni klinikalta, kävin ostamassa toisenlaisen aineen. Cavalorin tuotteet ovat aina tehneet ihmeitä, oli kyse sitten lihaksistosta tai nivelistä, kavioista tai mistä vain. Miksi se ei sitten toimisi mahankin kanssa? Ja koska 90% varmuudella myyjä seisoo tuotteidensa takana, ja uskoi, että hevonen tulee pelkästään jo tällä niin paljon paremmaksi, ettei gastrogardia tarvittaisi ollenkaan. Toki se vaatii sitten sen, että pastan jälkeen syötetään samaa ainetta jauheena. Eikai se 10 päivän kuuri kuolemaksi ole. Jos ei auta, niin sitten soitetaan gastrogard-kuuriin resepti ja maksetaan itsemme kipeiksi. Gg:n rinnalla tämä kuuri oli lähes ilmainen. Gastro8 tulokset pitäisi näkyä neljän päivän päästä.


Toinen vaihtoehto on hiekka. Vatsasta löytyi pieniä hippuja ja nyt syksyn tullen sinne on voinut kerääntyä lisää. Mutta jotenkin tämä vaihtoehto ei ole näistä kaikista se todennäköisin.

Ja se kolmas asia, mikä muutetaan, on ratsastaja. Jos vika kuitenkin on minussa. On totta, että minä pelkään. Olen menettänyt luoton tuohon otukseen, ja kun se haistattaa minulle paskat, en kerjää verta haistattaakseen uudestaan, vaan yritän saada tilanteen muulla tapaa hoidettua. Mutta ehkä se tarvitsisi vain päättäväisen "haista itse!" Käskyn. Jonkun, joka uskaltaa sanoa missä se kaappi seisoo vai seisooko missään.

Kieltämättä tässä tänä kesänä on tullut romutettua rohkeuttani ja todettua, että minäkin olen kuolevainen. Mutta minulla kuitenkin on perhe, joten ihan yhden kiukkupäisen ratsun takia en itseäni halua loukata. Ikä on tehnyt tehtäviään, en ole enää apina, joka pysyy kyydissä kuin kyydissä. Minulta puuttuu joustavuus, sillä keho jännittyy heti, kun hevonen sinkaisee takalistonsa taivaaseen ja räväyttää sen kiukkupotkun ilmoille. Niinpä joku muu, rohkeampi ja taitavampi saa tehdä ruunan rutjakkeen kanssa töitä. Vaihtoehtoja on muutama, täytyy vain miettiä, mikä on helpointa järjestää säännöllisesti, sillä toistoja tuo otus tarvitsee ja paljon. Eikä se tosiaan pahaa tee, että hevosella ratsastaa välillä joku toinen. Mutta ennnen ratsastajan vaihtoa, hoidetaan nyt vatsa kuntoon.


Ja koska olosuhteistahan kaikki on kiinni, teemme pienen testauksen joka "ei maksa mitään.." Onneksi peruin heti sanani, tajutessani, että voin maksaa vielä kalliin hinnan. Mutta kokeiltava on. Tarhan pohjat ovat olleet jo vuosia kunnossa, jossa "kesällä sitten" kunnostamme ne. Koskaan ei ole se kesä kerennyt tänne asti, sillä taas hopottimet seisovat kuran ja saven keskellä. Tarvittiin vain se yksi potku perseelle, jolloin traktorimies oli jo puhelimen päässä. Huomenna se sitten tapahtuu, vihdoin. Tarhan pohjat pääsevät savesta ja saavat tilalle parempaa maa-ainesta. Ja koska en usko herkkämielen sen kummemmin välittävän siitä, onko maa-aines mitä, on tehtävä muutakin muutoksia. Nyt yksiötarhat saavat muuttua kaksioksi ja Simo sekä Kotti saavat kokeilla yhteistarhausta, toivottavasti hyvällä tuloksella. Siitä olisi kummallekin pojalle varmasti hyötyä. 

8 kommenttia:

  1. Olen niin äärettömän pahoillani sun puolesta. Pidän peukkuja pystyssä Simon paranemiselle siitä mikä sitä sitten vaivaakin ja myös toisen ratsastajan löytymiselle edes hetkellisesti, sellaisen sopivan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mä olen 101% varma mahasta. Mitä enemmän mietin hevosen käytöstä, sitä vahvemmaksi asia muuttuu. Kyllähän siitä on ollut viitteitä, hampaiden narskuttelu, karsinan seinien pureskelu. Loimittaessa kiukuttelu ja ruokailessa kavereille kiukutteleminen. Kaikki ne on oikeastaan alkaneet Helsingin reissun jälkeen ja syöttelinkin jo antepsinia joka ehkä auttoi meidät kahteen hyvään ratsasteluun. Eiköhän tämä taas tästä, herkkämielen omistaminen on välillä riistävän rankkaa.

      Ratsastajan löytyminen on vielä toinen juttu, sisäänratsutuksessa auttaneen olenkin jo varannut, mutta en tiedä, riittäkö hänen aikansa ja huumorinsa tämän otuksen kanssa. Työstään palkan kun voi saada helpommallakin :D Saati, että kaupan päälle saa vielä tällaisen omistajan -> hevosalan ammattilaisen painajainen! ;)

      Poista
  2. Tsemppiä teille hienon rautiaan kanssa, pidetään peukkuja että kaikki muuttuu vielä iloksi! :) Itsellekkin keväällä palautui/ostettiin takaisin muutaman mutkan kautta varsana myyty kasvatti (nyt6v), joka oli ottanut yliotteen ihmisestä ja ollut vuoden päivät ratsastamatta kun heitti kaikki ratsastajat selästään. Kokeilukerralla 15minuutin rodeo ja yhteistyökyvyttömyys, siitä lähtien ollaankin puhallettu samaan hiileen ja jätetty kyseiset pöllöilyt taakse. Myöskin kaksi muuta hevostani oli 4-5vuotiaana kovia kokeilemaan, etenkin tamma hyppi rajusti pystyyn, pukitti ja pyrki jumittamaan laukannostoissa, lopulta kävi köyristelemään jo pelkästään raviin lähdöistä. Hetken ajattelin että onkohan se kipeä jostain, mutta kuitenkin omaa asennetta muuttamalla ja vähän sisuuntumalla oli suuri vaikutus ja ongelmat loppuivat yhtä nopeasti kun alkoivat. Taitaa se vaan olla että kaikki nuoret kokeilevat vähän rajojaan. Ja eikös sitä sanota että hyvällä hevosella pitää olla vähän luonnetta, jos on jo nyt hieno hevonen, mitä se on sitten kun sen saa kohdistamaan energiansa oikein! :)

    VastaaPoista
  3. Voi ei, tuollaiset ovat ikäviä! Meillä ei onneksi ole mitään rajuja reaktioita, oikeasti. Niissä pysyy siis hyvin kyydissä, eikä hevosella ole aikomus päästä ratsastajasta eroon. Eniten vaan päässäni kiistelee enkeli ja piru, joista toinen sanoo - anna kyytiä ja toinen on sitä mieltä, että hevonen kertoo epämukavuudesta, kivusta. Jonka vuoksi täytyy ensin poistaa mahdollisuus siitä, että hevonen on kipeä, ennen kuin sille annetaan arestia. Ja sitten, kun annetaan, sen saa antaa sellainen joka todella pysyy myös tarvittaessa kyydissä, jos hevonen aikoo todella jo pistää parastaan.

    Jotenkin mä uskon, että tämä on vain taas hätähuutoa ja avun saadessaan tilanne on taas hyvä. Tämä kun on liikkumista rakastava, ja silloin, kun liikkuminen ei maistu, on pakko olla jossain vikaa.

    VastaaPoista
  4. Ou nou, pidetään peukkuja että syy selviää. Musta on tosi hienoa, kun pohdit noin monia eri vaihtoehtoja; usein näkee (tai no kuulee) että jos hevonen temppuilee vika on vain ratsastajassa, toisissa tapauksissa vika on vain hevosissa. Eiköhän kaikki käänny parempaan suuntaan, kun testailet eri vaihtoehtoja. Voihan olla, että tuo on monen asian summa. Pidin pitkän tauon blogisi lukemisesta (ihmettelen kyllä suuresti että miksi) mutta täytyy käydä useammin kurkistelemassa miten teillä menee ja milloin lähdette valloittamaan kisakenttiä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä on tullut jo huomattua, että kaikki vaikuttaa kaikkeen ja jokaisella asialla on aineksensa sopassa. Sen takia täytyy etsiä useampaa syytä oireisiin.

      Eiköhän tämä vielä taa iloksi tästä muutu:)

      Poista
  5. Täällä painitaan tismalleen samojen asioiden parissa kuin meilläkin! Vatsahaava on siitä ovela sairaus, että se tulee huomaamatta mutta oireilu voi olla varsin rajuakin. Meillähän hevonen pahimmillaan ei liikkunut satula selässä askeltakaan (ja satulassa ei ollut vika, kun oli juuri tarkistettu sopivaksi) ja koko hevosen käytös muuttui. Oikealla hoidolla ja lääkityksellä hevonen on muuttunut ihan täysin, niin olemukseltaan kuin ratsastuksellisestikin. Tsemppiä hirveästi kuntoutukseen, toivottavasti teilläkin ylämäki pian alkaisi ja ensi vuosi toisi mukanaan parempia tuulia :) Ja kiitos kun kävit linkkaamassa blogisi meidän postaukseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on, että vaivat tulevat huomaamatta. Tai tilanteet kehittyvät niin hiljakseen, ettei sitä älyä avata silmiä, ennen kuin on pakko huomata, että jotain on vialla. Onneksi vaiva on kuitenkin hoidettavissa ja osittain ennalta ehkäistävissä :)

      Tsemppiä teillekin jatkoon, toivottavasti pollet pysyy kunnossa! :)

      Poista