Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

5.11.2015

Pikainen piipahdus satulastudiolla


 Usein päivät alkaa heräämisellä. Reissupäivät aikaisemmalla heräämisellä. Niin tämäkin. Olin varannut ajan Hipposportin satulastudioon, sillä herkkämieli sanoi sopimuksensa irti nykyisen satulan kanssa. Ja niin vain reissuun lähdettiin. Opetin edellisiltana SP:lle numeroita. Mitä pienempi numero ja vähemmän nollia - Mamma antaa enemmän herkkuja! Arvatkaa mitä? Herkkämieli on nopea oppimaan, mutta, että näin nopea! Olin kuin puulla päähän lyöty, tyrmistyessäni asiasta.

Matka taittui hyvin, perille päästiin siis ilman ongelmia ja vielä hyvissä ajoin. Simo tallusteli kiltisti sisälle, vaikka jo ajattelin, ettei herkkämieli tohdi astella puuramppia pitkin. Nosto-oven ääni oli hiukan jännittävä, mutta vain sen verran, että pientä jännitystä oli havaittavissa ja turvaa haettiin mamman kainalosta. Maailman matkailu avartaa, niinhän sitä sanotaan..

Hetken odoteltuamme satulansovittaja Atte tuli paikalle ja pääsimme katsomaan ongelmaamme. Ensin laitoimme oman satulan hevosen selkään. Kerroin oirehdinnasta, hierojamme löydöistä ja omista ajatuksistani. Atte totesikin heti, että olin oikeilla jäljillä. Satula on hyvin kireä edestä. Aten suurin huomio keskittyi satulan toppauksiin, ne eivät antaneet ollenkaan periksi, vaan olivat todella kovat.

Mallasimme selkään toista satulaa, jossa toppaus oli todella pehmeä. Eron toppausten kanssa huomasi täysin. Minun satulassani todellakin oli "kivikovat" toppaukset, ja hetken siinä äimistyneenä mietimmekin, kuinka ne uutuuttaan voi olla sellaiset, sillä satulan toppauksille ei olla tehty muutoksia.

Kerroin pitäväni nykyisestä satulasta kovasti, ja Atte totesikin, että satulaamme pystyy tekemään muutoksia, jolla sen saa sopivaksi, sillä satula muutoin istui todella hyvin ja minä olin siihen tyytyväinen. Ja koska hevoseni on vasta neljä, ei homma vaihtamalla parane sen pidemmäksi aikaa. Niinpä emme lähteneet sovittamaan muita satuloita ollenkaan, vaan keskityimme nykyisen satulan muokkaustarpeisiin. Villat satulasta on vaihdettava kokonaan,  paljon pehmeämmäksi ja muotoiltava edestä vähän enemmän tilaa antavaksi. Meidän satulassahan on täysin avoin lapatila, mutta se ei täysin kattamaan Simon tarpeita. 

Pelkkä satulan muokkaaminen ei riitä, vaan muokkauksia tehtiin myös satulan alla käytettävään lampaankarvaromaaniin. Sakset käteen ja villaa leikkaamaan. Romaani yksilöitiin juuri Simon selälle sopivaksi, niin että se antaa tilaa kasvaville lihaksille ja täyttää vielä lihaksettomat paikat. 

Satula jäi sille reissulle ja kotiutuu toivottavasti vielä tämän viikon aikana, kiitos postin lakon.. Mutta mikä ihana fiilis oli tajuta se, ettei minun tarvinnut keväällä ostamaani satulaa antaa puoleen hintaan vaihdossa, johonkin toiseen. Harmittelin koko viikon sitä, että saatan joutua satulastani luopumaan, jonka takia olen ehkä tietämättäni pyrkinyt etsimään hevosen kiukutteluihin syytä jostain muualta. 


Nähtäväksi jää, kuinka poika toimii ehostetulla satulallaan jatkossa. Mutta ilahtuessani satulakauppoihin, tai villakauppoihin, jäi minulla budjettia shoppailla itselleni vihdoinkin uusi kypärä, jonka saan ehkä jouluksi kotiin. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti