Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

20.11.2015

Tää on vain elämää


Jotain sellaista se suustaan sitten lopuksi päästi, ratsuttaja,  joka päivällä Simon selässä kävi. Kävin muuten itsekin ja jos onnesta ja ilosta voisi haljeta,  olisin taas pirstaleina. Mamman mussukka kyllä kuuli siitä kyllästymiseen asti jalkojen kylmäyksen ja loppuhoitojen ajan. Että osasikin taas piristää oikeaan aikaan, eikä siihen ihmeitä vaadittu.

Mitä ilmeisemminkin Cavalorin gastro 8 pasta on auttanut ja miksei auttaisi? Meillä on vielä pastaa muutama tuubi jäljellä ja täytyy varmasti jauheen lisäksi ostaa jokunen tuubi varastoonkin varmuuden vuoksi. On niin mahtava nähdä tuossa eläimessä se muutos, kuinka niin kiukkuisen kärttyisästä sähköjäniksestä voikin tulla niin positiivinen ja rauhallisen leppoisa kaveri. Voiko kaikki olla noin pienestä kiinni, vatsasta?

Simo oli siis tänään koeajolla, "vähän" enemmän ongelmanratkaisukykyä omaavan ratsastajan alla. Ja alun takkuilun jälkeen hevonen liikkui varsin kivasti. Ei siltä nyt mitään yber suoritusta odotettukaan,  pääasia, että eteenpäin mennään kaikissa askellajeissa. Ja vaikka vieras ratsastaja aiheuttikin hevosessa pientä ja suurta ihmetystä, osasi Simo kuitenkin tsempata rohkeutensa ja näyttää mistä se neljä vuotias ratsu on oikein tehty.

Eteenpäin liikuttiin, ei vielä 110% varmuudella, vaan enemmän kuulostellen onko se kivaa vai ei,  ja loppua kohden vain parantui, joten se kertonee riittävästi vatsan tämän hetkisestä tilanteesta. Tulipa taas todettua, että hevoseni ei ole vuosisadan mulkku, vaan sillä oli oikeasti asiaa temppuillessaan.

Pääsin itsekin vielä selkään, kokeilemaan ratsuttajan antamia ohjeita siitä, miten ensin houkuttelen hevosen raviin jollain muulla tapaa, kuin pohkeella. Esimerkiksi käyttäen ulkoisia ärsykkeitä, kuten tuuli. Tai sitten vain ääntä, mutta ilman painostusta ja jahtaamista.  Siis juuri silloin, kun hevonen tosiaan tuntuu, että nyt se  olisi lähdössä, jos saisi tsemppauksen. Simolle on jäänyt vähän päälle pohkeesta ärsyyntyminen, etenkin alun käynneissä ja ensimmäisissä siirtymisissä. Nyt täytyy vähän työstää hevosta niistä pois. Ja kun vauhti vihdoin saadan päälle, täytyy minun muuntautua päinvastaiseksi, jos pohkeen edessä jo liikutaan ja jalka alkaa yht'äkkiä ärsyttää, jätetään se kylkeen ja hellitetään heti, kun hevonen reagoi pohkeeseen eteenpäin menevästi. 

Kaiken kaikkiaan mahtava päivä, Kottikin pääsi vihdoin taas maastoilemaan. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti