Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

16.11.2015

Tilannekatsaus

Kuinka auttaa cavalor gastro 8?
Mitä kuuluu Kottin satulan etsintään?
Kuinka pojat viihtyvät samassa tarhassa? 

Simo aloitti cavalor gastro 8 pastan lauantaina ilta-annoksella. Ensimmäisen  viiden päivän ajan tuubeja annetaan kaksi kertaa päivässä. Liikkeen myyjä, josta kävin tuotteen ostamassa (Horse care corner) kertoi tuloksen näkyvän jo neljässä päivässä. Tänään päivällä hevonen on siis saanut 4 annosta, eli kahden päivän annokset. Jotenkin minun matikallani sain uskotella itselleni pojan syöneet jo kolmen päivän annokset, ja vasta kirjoittaessani nyt tätä tekstiä huomasin laskeneeni täysin väärin.. 

Mutta elin vielä pari tuntia aiemmin toisessa uskossa, jonka vuoksi hevonen pääsi ratsastukseen, ihan  vain kokeiluun, onko tuotteesta apua vai ei. Koska pimeys tulee jo aikaisin ja töistä kotiuduttiin melko myöhään, oli otettava kaksi ratsua kerralla käyttöön. Niinpä laitoinkin mieheni Simon selkään. Viimeksi hän on ratsastanut Simolla, kun testasimme onko satulan ongelmat minussa vai satulassa. Eli ei kovinkaan pitkä aika sitten. 

Minä seuraulin Simon menoa ja ilmeitä ponin selästä ja yritin koko ajan viestiä informaatiota miehelleni siitä, miltä hevonen tuntui viime kerralla ja mistä se reagoi mitenkin. 

Selkään noustessa hevosella oli täysin haistatus ilme päällä. Se näytti suorastaan jo siltä, että tämä ottelu on nyt pelattu meidän  tappioksi. Hetken aikaa kävelykin näytti siltä, että hevonen odottaa sitä hetkeä, kun tuntuu inhottavalta ja on syy pysähtyä. Mutta kentän ongelmallisinkin pääty meni kävellessä, ilman stoppailua! 

Hevonen alkoi taas ilmeeltään parantua, käynnissä se liikkui jo jotenkin siedettävän näköisesti. Mutta sitten oli aika ravata.  Ensimmäisestä pyynnöstä stop, persus sivulle ja potku. Sama seurasi muutaman pyynnön verran, jonka jälkeen hevonen kuitenkin lähti ravaamaan. Korvat pyörivät kuin helikopterin ropelit. Hevonen kuulosteli joka askeleella, onko ravi ihan ok, vai tuntuuko jossain pahalta. Ja ravi vain parani kierros kierrokselta, sen verran, että lopulta ratsastaja joutui jo pidättämään. Toiseen kierrokseen meno oli ihan toisen näköistä, hevosen ilme kirkastui ja se oikeasti uskalsi taas liikkua eteenpäin itseään kantaen. 

Lopputulema on siis se, että toistaiseksi näyttää varsin valoisalta. Koskaan ei saa nuolaista,  ennen tipahdusta,  mutta jos edes vähän. Ja tämä täti oli niin onnellinen hevosestaan. 

Kottin satulan etsintään on saatu edistystä. Ponille on löytynyt toistaiseksi käyttökelpoinen satula, stubbenin koulupainoitteinen ponisatula, jonka kanssa se liikkui tänään varsin mallikkaasti.
Poikien tarhauskin sujuu mallikkaasti, ne ovat kuin paita ja peppu, syöden samalta kasalta turvat vastakkain heinät.
Jotenkin kaikki asiat on taas menossa ainakin hetkeksi parempaan suuntaan!


2 kommenttia:

  1. Onko miehesikin ratsastaja? Oi kuinka kätevää! Mistä niitä löytää :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitähän minä uskallan tähän valehdella, ettei kotosalla tule sanomista? ;)

      Juu, kyllä hän ratsastaa, tai ratsastaisi jos olisi enemmän ratsuja, joilla ratsastaa. Toimii lähinnä tuhmien päivien kesyttäjänä, maastoilijana ja testailijana sekä hevosten hoitajana. :) Ehkä meillä vielä joskus on hänellekin oma esteratsu. Nää on ihan harvinaisuuksia, aarteita! :)

      Poista