Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

6.12.2015

Parasta just nyt!

 
Sisimmässäni olen aina tiennyt, että minulla on hevonen, jolla pystyy voittamaan. Jo käydessäni katsomassa sitä pientä ruipeloa oria, kasvattaja totesi, että tässä on nyt sitten se hevonen, jolla on mahdollisuus voittaa, kaikki palaset on hevosessa kohdillaan, loppu on vain ihmisestä kiinni. Reilu kolme vuotta on kulunut siitä, kun kasvattaja esitteli minulle varsan, jolla todella oli liikkeet kohdillaan, ja sitä kaipaamaani asennetta, joka aikaisemmalta nuoreltani puuttui. Minulla oli käsissäni vihdoin potentiaalinen nuori hevosen alku. 


Meillä meni kotona treenit todella kivasti. Vettä on satanut kaatamalla useamman päivän, mutta kenttä on ehkä parhaimmassa kunnossa ikinä, joten sadetta lukuunottamatta meillä on ollut varsin hyvä hetki treenailla. Perjantaina ravailimme pitkän tovin kevyttä ravia ympäri kenttää, karmeassa tuulessa ja sateessa. Mutta hevonen oli allani rento, venytti hyvin eteen alas ja liikkui kevyesti ja ilmavasti. Olisin siinä voinut kevennellä vaikka koko illan, mutta pimeä yllätti ja mukavuuden haluisena, sadevaatteiden vesipilari ylitettynä oli varsin houkuttelevaa lähteä sisätiloihin.

Torstaina teimme myös kivan treenin, jossa ensimmäistä kertaa sain kunnolla otettua laukkapidennyksistä hevosen takaisin, ennen raviin siirtymistä. Aiemmin laukassa askeleen pidennykset ovat olleet vielä hallitsemattomia, en ole saanut hevosta takaisin harjoituslaukkaan, vaan olemme suoraan tiputtaneet raville. Hevosella ei ole aiemmin ollut vielä voimaa tulla takaisin, ilman, että se menisi vetokisaan. 

 
Oli siis varsin kivat fiilikset lähteä kisoihin, vaikka vielä perjantaina mietin, onkohan kuitenkaan järkeä, kun hevosen suoritusvarmuus on vielä heikko ja rikkoja voi tulla paljonkin, eikä suoritus näytä ollenkaan huolitellulta. Perfektionisti..
 
Kisoihin lähdettiin, edellisenä iltana puunatun ja letitetyn ratsun kanssa. Olin suunnitellut, kuinka ratsua kävelytettäisiin kilpailualueella ennen verryttelyä, jotta se saisi katsella ja rauhoittua kunnolla uudessa paikassa. Kysyin kilpailujen johtajalta myös luvan saada kävelyttää hevosta ensin maastakäsin  verryttelyalueella, joka oli kisaradalla, sillä ulkokenttä oli ratsastuskelvoton. 
 
Simo tuli trailerista varsin rauhallisesti ulos ja oli melko lunkin oloinen kaveri. Hetken katseltuaan maisemia, saimme varustettua sen hyvin ulkona, sillä hevonen seisoi oikein rauhallisesti paikallaan. Mieheni kävelytti Simoa ympäri piha-alueita, jossa oli muitakin hevosia. Toiset rauhallisia, toiset vähemmän rauhallisia. Vähemmän rauhalliset pomppijat tartuttivat sitten jännityksen ja pomppuiluinnon hevoseeni ja hetken ajattelinkin, että peli oli sitten siinä, en pääse edes hevosen selkään. Tuosta se ei enää rauhoittuisi, kun se kerran saa jännitysmoodin kunnolla päälleen ja säntäilee talutuksessa milloin mihinkin suuntaan. 
 
 
Jännitys on tuolle hevoselle myrkkyä, sillä se alkaa korventaa vatsaa ja vatsa alkaa kipuilla, jolloin se lisää jännitystä ja oravan pyörä on valmis. Ja kyllä sen verryttelyssä sai huomata, ettei vatsa nyt aivan priimana pysynyt. Sen lisäksi minulla oli sääntöjen pakottamana kannukset jalassa. Tuo hevonen ei niitä todellakaan tarvitse, eikä siedä. Toki minun tehtäväni on siedättää hevonen siihen, eihän siitä muuten tule koskaan kouluratsua. Ei siis auttanut muu, kuin yrittää olla mahdollisimman rauhallinen jalan kanssa. Verryttelyssä sain kyllä kuulla kunniani, jos ja kun kannuksen reuna vatsakarvoja hipoili. Huoh, ei siis taaskaan mitään hyvää luvassa.. 
 
Siinä verrytellessäni hevosta tajusin, etten ole aiemmin päässyt näin pitkälle. Olimme kouluaitojen sisällä, ravailimme ja laukkasimme. Olimme tosiaan päässeet täysin vieraassa paikassa niinkin pitkälle. Vaikka hevosta ei voinut pahemmin ratsastaa jalalla eteenpäin, olin ihan tyytyväinen. Olin päässyt hevosen selkään, se oli rauhoittunut edes hieman ja vaikka vatsaa korvensikin, se yritti tehdä kaiken mitä pyysin. 
 
 
Starttasimme ensimmäisenä luokassa, joka oli ehkä minun ainoa pelastus tässä tilanteessa. Jos olisimme joutuneet vielä ulos odottelemaan, en usko, että hevonen olisi enää kyennyt suorittamaan, vaan kiukku ja ärsyyntyminen olisi vallannut odotellessa mielen. Oli siis oikein mainiota, että saimme suoraan verryttelystä lähteä radalle. 


Rata meni varsin kivasti, vaikka olisimme voineet suorittaa paljon paremminkin, jos olisin ollut itse jännittämättä ja saanut ratsastettua paremmin jalalla. Nyt pelkäsin koko ajan, että hevonen reakoi pohkeesta kiukuttelemalla, joten täytyi tyytyä siihen, mitä sain siitä ulos. Simo rentoutui radalla paljon paremmin, kuin verryttelyssä. Verryttelyssä muut hevoset saivat sen vähän jännittymään, ja yksin jäädessään se jäi enemmän vain kuuntelemaan minua, eikä sitä haitannut ollenkaan muiden pois meno.
 
Askeleen pidennykset jäivät vähän laimeaksi, mutta suoritus oli ehdottomasti tasaisin ja paras tähän mennessä. Hevonen oli rauhallinen, eikä jännittänyt missään vaiheessa. Kaiken kaikkiaan mahtava reissu hevosen kannalta, vaikka alkujännitykset ja loikkakoikat maastakäsin olisi voinut jättää tekemättä, jolloin vatsakin olisi voinut pysyä rauhallisempana. 
 
 Tiedostin heti, että meillä meni ihan hyvin, mutta koska luokka oli avoin nuorille 4-6vuotialle hevosille, en uskonut, että pärjäämme kaksi vuotta pidempään ratsastetulle hevoselle. Tämän ikäisille se kaksi vuotta enemmän on rutkasti paljon enemmän. 

Simo sai varsin mukavat arvostelut, joita kehtaa katsella myöhemminkin. 
 
1. Ravi - Puhdas, saisi olla paremmin tasapainossa. Hieman huojuntaa, hieman kiireistä. Pidentää hyvin, paranee loppua kohti. 7,8
 
2. Käynti - Puhdas, tahdikas, matkaa voittavaa. Irtonaista, hieman liikaa vauhtia. 7,6
 
3. Laukka - Puhdasta, irtonaista. Pidentää hyvin, hieman liikaa vauhtia. 7,9
 
4. Kuuliaisuus - Kuuliainen, nostot onnistuivat, keskittynyt ratsastajan apuihin. 7,5
 
5. Yleisvaikutelma - Laadukas hevonen, ei vielä tasapainossa. Vielä hieman keskeneräinen, mutta potentiaalia. 7,8
 
Lopputulokseksi 77,200% jolla napsahti luokan voitto, ylivoimaisesti, sillä seuraavan tulos 65,2%. Rehellisesti sanottuna kyllä yllätyin, kun tuomari kysäisee papereita antaessa, haluanko ottaa hevosen harjoittelemaan vielä palkintojen jakoa. No tottakai halusin! 
 
Siinä sitä sitten olimme, minä ja hevoseni, joka lunasti luottamukseni ja antoi vielä niin paljon enemmän. Kyllä siinä tuli todettua, että kaikki vastoinkäymiset ovat olleet tämän arvoisia. Minun pieni pöllöpää, joka on ollut enemmän sairaslomilla kuin treenissä, vie vielä vuoden viimeisistä kisoista potin kotiin. 
 
Tuomareiden kanssa jutusteltiin siinä vielä loppuun hetki keväällisestä onnettomuudesta ja siitä, kuinka jännitys näkyi suorituksessa, etenkin alussa. Ja kuinka pelko ei lähde mihinkään, jos ei itse lähde sitä työstämään pois. 
 
 
Pakko todeta loppuun, että reissu oli varsin onnistunut, kaikilta osin. Nyt rauhoitellaan taas parin päivän ajan vatsaa kuntoon ja jatketaan sitten treenejä uudella innolla. Eikä me voitettu pelkästään luokkaamme, minä voitin itseni, pelkoni. Uskalsin lähteä yrittämään ja luottamaan hevoseeni.

14 kommenttia:

  1. Onnea! Ehkä mekin...Sitten joskus :D

    VastaaPoista
  2. Onnittelut voitosta ja erityisesti itsenne ylittämisestä! Hevosesi liikkuu kyllä hienosti.

    ps. Ihanaa myötäelämistä ja tsemppaamista myös videon kuvaajalla ("nosta oikee, nosta oikee") :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tuo itsensä ylittäminen oli kyllä suurin juttu koko päivässä.
      Kuvaaja on niin luottavainen meidän töhinöihin ;)

      Poista
  3. Aivan mahtavaa, suuret onnittelut!

    Nyt kun omien pelkopeikkojen voittaminen on ottanut askeleen eteenpäin, on tulevaisuus teille varmasti varsin valoisa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Täällä katsellaan jo kuumeisesti kisakalenteria.. ;)

      Poista
  4. Ooh, hevosellasi on kyllä hienot ravi ja laukka. Ja mikä käynti!!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, mä uskon, että niistä tulee vielä joku päivä oikeasti hienot, kunhan saa voimaa ja tasapainoa rutkasti enemmän. Se on kyllä syntynyt liikkujaksi :)

      Poista