Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

1.12.2015

Projekti: Istunta

Playsson.net
 Sunnuntai tuli ja meni. Meillä oli ohjelmassa Playsson.netin järjestämä Aira Toivolan istuntaklinikka Aulangolla. Selvisimme Simon kanssa hengissä koko reissusta! Minua pelotti eniten reissussa yksin olo. Olisin yksin, jos hevonen olisi perseilevä paskiainen, sillä vaikka apukäsiä olikin paikalla, ei kukaan pystyisi mitenkään hyppäämään mieheni rooliin. Se on tehtävä, jota ei voi ohjeistaa vieraalle, meitä ja etenkin hevosta ja sen reaktioita tuntemattomalle ihmiselle. Siinä kohtaa tarvitaan sitä luottamusta jokaisen osapuolen välillä, sitä, että minä luotan mieheeni ja siihen, että hän tekee juuri niin kuin on tarpeen. Tukee hevosta oikealla hetkellä, antaa riittävästi painetta, jos sitä tarvitaan, mutta ei mene yhtään sen maagisen maksimirajan väärälle puolelle. Pitää riittävän tiukasti kiinni, mutta antaa myös tilaa silloin, kun sitä voi antaa. Ja hevosella on se tuttu ja turvallinen kaunalo, johon tukeutua, jos alkaa lähentyä jännän ääriä. Nyt minulla ei ollut sitä tukea ja turvaa mukana, jonka vuoksi reissuun tuli vielä extra jännitystä.

Aamulla lastasimme Simon traileriin ennen kuutta ja matkaan pääsin lähtemään pian sen jälkeen. Matkasimme kohti Aulankoa aamun pimeydessä ja perillä olimme kymmenen pintaan. Simolle oli varattu karsinapaikka, joten pystyin ottamaan sen heti pois trailerista. Simo käyttäytyi paikan päällä varsin mallikelpoisesti. Vähän se tottakai ihmetteli ja jännitti, mutta ei juurikaan pahasti. Karsinaan astuminen oli hieman vaikeampaa, sillä käytävältä karsinaan oli pudotus, sillä karsinat ovat matalammalla kuin käytävä, mutta siitäkin Simo selvisi ihan hyvin. 

Ajattelin sen hosuvan ja huutelevan karsinassaan, mutta se ottikin oikein rauhallisesti, tutustuen naapurikarsinassa majailevaan Pyryyn. Joten itse pääsin katsomaan ensimmäistä tuntia, sillä omaan tuntiini oli vielä pari tuntia aikaa. Aika kului siinä kyllä yllättävän nopeasti ja pian täytyikin kiirehtiä, jotta sain Simon ajoissa valmiiksi. Olin pukenut päälleni valkoiset housut ja hevonen oli valkoisissa suojissa ja huovassa. Pikaisesti Just Dressagelta uusi otsapanta matkaan ja Matilda viimeisteli vielä asukokonaisuutemme kypäräkoristeella, joita saa muuten tämän päivän ajan Just Dressagelta  alennuksella!

Playsson.net
 Sitten olikin jo aika mennä verryttelemään. Verryttelylle oli rajattu alue maneesin toiseen päähän, jossa hetken aikaa taluttelin Simoa ja hieman pyöräytin liinanpäässä. Simo oli kuitenkin sen verran lunkin oloinen, että päätin nousta selkään. Sama olotila hevosella säilyi silloinkin, se ei ollut pahemmin moksiskaan ympärillä olevista asioita. Kun pääsimme maaneesin toiseen päähän, oli siellä vähän enemmän jänniä asioita, mutta niistäkin nuori mies selviytyi hienosti, kun sai hetken katsella ja tutustua paikkoihin. 

Aira kyseli meiltä ensin hieman taustoja, kuten istunnan ongelmia, johon totesin, että hän varmasti näkee ne itse ihan kohta, sillä minulla ei oikeastaan ollut edes punaista lankaa, josta lähteä kokoamaan ongelmallisimpia kohtia. Kerroin kuitenkin keskivartalon olevan täysin tuntematon alue kropassani, jota en vain osaa ja pysty hyödyntämään ratsastaessani. 

Anna Weckman
Anna Weckman
Aira otti hyvin vastaan nelivuotiaan hevosen ja osasi ajatella myös hevosen kannalta tilannetta, kuinka saadaan ratsulle hyvä kokemus, eikä tehdä mitään liian vaikeaa tai jännittävää hevosen kannalta. 

Saimme hetken aikaa kävellä ja ravata, että Aira näki, kuinka todella istun siellä ja hän löysikin nopeasti ne ongelmat, joita minulla on. Mm. se, etten pääse hevosen kanssa samaan rytmiin ja kuinka hevonen vain juoksee ja minä kuljen mukana. Minulla on jo kauan ollut etenkin ravissa tunne, etten saa hevosta avuille, en pääse vaikuttamaan siihen sellaisella flow'lla kuin haluiaisin. 

Anna Weckman
Playsson.net
 Pian Aira lähtikin korjaamaan asentoani, käymällä ensin läpi puolipidätteen, kuinka sen täytyy lähteä vatsalihaksista, eikä siitä, että vedän vain ohjilla taaksepäin. Ja vaikka en itse tietoisesti käyttänyt vatsalihaksia, olin niitä kuitenkin hieman käyttänyt, mutta en  riittävästi. Sen jälkeen täytyi muuttaa kropan asentoa. Ensimmäisenä oli istuttava huomattavasti eteenpäin satulassa. Ja minähän olen sitä koulukuntaa, jolle on hoettu iät ja ajat "istu taakse, takajalkojen päälle," niin minä olen sitten myös aina yrittänyt tehdä. Olin heti ristiriidassa ajatusmaailman ja oppieni kanssa, kun minua pyydettiin ensimmäisenä istumaan satulassa edempänä. Sitten Aira korjari lantioni pystyyn yläkropan alle, kantamaan kehoni. Ylävatsalihakset alas ja eteenpäin, niin että rintakehä oli menosuuntaan. Minusta tuntui jo siltä, että olen täysin etukenossa, hartiat ja lavat huusivat kivusta ensimmäisen vartin ajan.  Hengittäminen oli myös tärkeässä roolissa. Olen melko pinnallinen hengittäjä, en vedä happea syvälle sisuksiini rauhallisesti, joten hengittäminen rauhallisesti sisuksiin asti, on minulle vaikeaa. Samoin ulos hengitys.

Jalat ovat olleet aina pienoinen ongelma. Ratsastan jalka irti hevosesta, Simon kanssa se on korostunut, sillä se on aina ollut jalasta hirvittävän herkkä, joten olen mennyt helpon kautta ja ratsastanut jalka irti. Jalkani on kiertynyt lonkasta sisällepäin, mikä on mahdollistanut jalan irti olemisen, mutta sen seurausena myös kantapaa roikkuu siellä alhaalla, jonne sekin silloin muinoin opetettiin väen vänkäämällä painamaan. Ja onhan minulla suppuvarpaat muutenkin..

Minulle oli jo työ keskittyä yläkroppaan, mutta sen lisäksi minun täytyi kiertää lonkat ulkokautta auki, saada pohke lähelle hevosta ja kantaa ne kantapäät! Se oli varmasti oikeasti koko tunnin vaikein asia. Lisäksi minun olisi pysyttävä paikallaan, sillä nykyisellään hevosen liike purkautuu kehoni jokaisesta osasta ulos, enkä vastusta sitä millään tavalla. Lantio oli saatava paikalleen, enkä saanut päästää sitä liikkeen mukaan.
Playsson.net
Playsson.net
Tovin ratsastettuani ja etsiessäni kehoni osia, alkoi joitakin palikoita hetkellisesti löytymään. Kaikki keskittyminen meni kyllä ihan täysin vain oman kropan etsintään. Simo oli ihan ihmeissään, eikä se reppana oikein tiennyt, että pitikö ravata vai tehdä mitä. Välillä se jäi vain paikalleen ravailemaan ja välillä yritti tarjota laukkaa. Kun sain hetkeksi luvan siirtyä vanhaan tapaani ratsastaa, lähti Simo pinkomaan ravia eteenpäin kuin höyryjuna, se olikin oikeastaan vain hyvä asia, että allani oli tuollainen herkkis, joka reakoi kaikkiin muutoksiin, vaikkakin vähän ihmetellen ja hidastellen. Mutta muutos oman kehon hallinnassa konkretisoitu hevosessa merkittävästi.

Aira painotti, että istunta on projekti, jota täytyisi työstää. Kerralla ei voi saada koko pakettia kuntoon, vaan pala palalta tehdä pieniä muutoksia. Siksi olisikin tärkeää päästä Simon kanssa Airan oppiin uudestaan, mahdollisuuksien mukaan nopeasti, jotten menisi takaisin siihen vanhaan, tuttuun ja turvalliseen tyyliini, jota olen ylläpitänyt ja työstänyt jatkuvasti päinvastaiseen suuntaan. 

Kotimatka sujui varsin mallikkaasti, keskivartalon lihaksissa alkoi tuntua väsymystä, mutta positiivisella tavalla. Simoon sai olla tyytyväinen moneltakin osalta, se käyttäytyi hienosti, uskalsi yrittää, vaikkei se tiennyt mitä siltä vaadittiin, sillä se ei ole ollenkaan tottunut moiseen istunnan muutoksiin. Ja päivä oli kaiken kaikkiaan todella onnistunut.

Iso kiitos kaikille mukana olleille! Ja etenkin meitä kuvanneelle Anna Weckmannille sekä Playsson.netille! 
Anna Weckman

2 kommenttia:

  1. Voi, olisi ollut kiva päästä paikalle. :) Tällainen olisi kyllä itselle enemmän kuin hyödyksi. :D Teidän meno näyttää tosi hyvältä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! Tuo oli kyllä sellainen tunti, että en oikein osannut edes kirjoittaa siitä mitään. Olisi tarvinnut muistiinpano välineet ja paljon aikaa selkeyttää ajatuksia. Niin paljon kaikkea infoa, niin lyhyessä ajassa, että vieläkin on aivot ja keho sekaisin sunnuntaista. :)

      Poista