Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

19.12.2015

Ratsuni herkkämieli


Meillä oli taas keskiviikkona Simo-Petterin kanssa valmennus. Kerkesin ja kykenin ratsastamaan hevosen edellisen valmennuksen jälkeen kaksi kertaa, joka kävi hevoselle mainiosti. Eteen alas -harjoittelu alkoi sujumaan jo melko hyvin, etenkin käynnissä.

Tunnin teemana oli siirtymiset, jotka olivat taas Simolle vähän ärsytystä aiheuttavia. Aloitimme käynti-ravi-käynti siirtymisistä. Ensin selvensin mieltäni vaivanneen kysymyksen; missä pidän jalkojani. Olen ratsastanut Simoa aina jalat irti kyljistä, koska se on niin herkkä. Mutta käymissäni valmennuksissa minua on pyydetty pitämään jalat hevosen kyljissä, lepäämässä. Olen todennut hevosen kuitenkin ärsyyntyvän kylkiä hivelevistä pohkeista, jonka takia olen ollut vähän hukassa siinä, missä pidän jalkani nyt ja jatkossa. Tainan kanssa päätin selventää mieleni, jotta saan yhden näkemyksen, jolla jatkaa. Taina oli ehdottomasti sitä mieltä, että jonkun toisen hevosen kanssa minun täytyisi pitää jalkani hevosen kyljen lähellä, mutta juuri tämän hevosen kanssa ei, koska joskus täytyy joustaa ja tässä on yksi niistä kohdista, jossa minä joustan normeista.

Käynnistä raviin siirtyessä minun tehtäväni oli pitää mahdollisimman kevyt ohjastuntuma, oikeastaan ei tuntumaa ollenkaan. Tarkoitus oli, ettei hevoselle tule ollenkaan pidättävää tai sitovaa tunnetta mistään. Menimme siis löysin ohjin. Pohjeapu tuli vain kylkiä lähestyvästä jalasta. Jalan ei missään kohtaa ollut tarkoitus puristaa tai painaa, ei edes oikeastaan osua kylkiin, vain lähestyä. Jos ja kun Simo veti korviaan niskaan, pullisti vatsaansa ja jäi oikein odottamaan koska tulee se perinteinen pohjeapu, ei sitä missään kohtaa saanut antaa. Kun pelkkä pohkeella lähestyminen ei tuonut annettua tulosta, raviin siirtymistä, piti minun tehdä jotain muuta. Taas ehdottomasti kiellettyä oli normaali tapani käyttää jalkaa, koska hevonen reagoi siihen kiukuttelemalla. Vaihtoehdoksi kelpasi jalkojen liikutteluetten ja taakse, kevyesti, osumatta kylkiin. Hevonen lähti raviin hyvin pontevasti, mutta myös korvat visusti niskassa, odottaen koko ajan, koska erehdyn käyttämään jalkaani. Kun jalkaa ei tullut, alkoi hevosen mieli piristyä ja heti, kun korvat olivat rentoina, sain siirtää takaisin käyntiin ja siitä taas uusi siirtyminen raviin.

Kumpaankin suuntaan teimme paljon siirtymisiä, niin, että hevonen pikku hiljaa lähti siihen raviin vain jalan lähestymisestä, eikä heittänyt korviaan niskavilloja vasten. Kun käynti-ravi siirtymiset sujuivat, jatkoimme käynnistä pysähdyksillä. Tarkoitus oli pysähtyä istunnastani ja taas lähteä liikkeelle jalan lähestyessä kylkiä kohti. Käyntiin siirtymiset sujuivat varsin mallikkaasti ja hevosesta alkoi löytyä oikeasti eteenpäin pyrkimystä, joten jatkoimme taas  pienen tauon jälkeen ravissa.

Nyt teimme taas ensin käyntisiirtymisiä, mutta muuttaen hommaa niin, että teen mahdollisimman nopeasti siirtymiset. Eli heti, kun hevonen siirtyi käyntiin oli taas aika nostaa ravia. Ravin nostoa ei kuitenkaan nopeutettu napakoittamalla apuja, vain ja ainoastaan aloitin pyytämisen aiempaa nopeammin. Pian meillä sujui jo varsin kivasti ja hevonen alkoi jo itsekin tarjoamaan ravia, joten muutettiin käyntisiirtyminen vain ravin hidastamiseksi, jossa tarkoitus oli hidastaa ravia lähes käyntiin, ja samanlaisella jalan lähestymisellä jatkettiinkin matkaa eteenpäin.

Toistoja, toistoja ja toistoja. Niitä me nyt tarvitaan, etenkin Simo siinä, ettei se jää avuista jurnuttamaan vastaan. Ja minä siinä, että ratsastan herkkää hevostani sen vaatimalla herkkyydellä. Se todellakin ottaa pohjeavut ilman, että kosken edes hevosen kylkiin jalallani. Ja se myös kuuntelee pidätteeni pelkästään vatsalihaksistani. Tarkoitus ei kuitenkaan ole tehdä uutta ratsastustyyliä - jalattomat ratsastajat, vaan saada hevosen stoppailuvaihe pois. Vaikkakaan en usko, että tällä koskaan voi pohje kiinni puskea yhtään mihinkään.. Hevoseni on herkkä, se tulee olemaan sitä aina, jos en mene ja turruta sen luontaista herkkyyttä. Minun täytyy vain opetella yhtä herkäksi!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti