Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

26.12.2015

Työ tuottaa tulosta?


Meillä on kolme viikkoa takana uuden valmentajan oppeja. Se tarkoittanee kolmea valmennustuntia ja jokusen määrän enemmän itsenäistä harjoittelua. Välillä tuntuu, että kaivaudumme vain syvemmälle suohon. On päiviä, jolloin hevonen on ihan ok. Ihan ok on tällä hetkellä jotain paljon huonompaa, kuin kevään ihan ok. Ainakin tietyiltä osin. Katson asioita pikkutarkasti, en osaa enkä pysty ajattelemaan aina kokonaisuutta. Kokonaisuudessaan tämän hetken ok on niin paljon parempi, kuin keväällä. Mutta takerrun niihin pieniin asioihin, jotka ovar kuitenkin todella ratkaisevassa roolissa kokonaiskuvaa ajatellen.
Kaikki uusi ja erilainen on toki alkuun takkuilevaa. Minun kohdalla uusi ja erilainen on ajatusmaailma. Lähinnä se, että saisin ihan oikeasti antaa itselleni ja etenkin hevoselleni aikaa. Mitä enemmän annan aikaa, sitä nopeammin pääsen lopputulokseen. Ei sillä, en minä ole tämän kanssa kiirehtinyt, mutta juuri nyt, kun harjoittelemme ihan ensimmäistä perusasiaa pohkeesta eteen, tuntuu, että kaikki se, mitä vuoden aikana olin saanut rakennettua on hukkaan heitetty. Ja etenkin se, että hevonen on todellakin osannut ja ymmärtänyt, mitä pohje, maiskutus jne. tarkoittaa. Miksei enää?!


Kolmas valmennus oli keskiviikkona. Heti alkuun kerroin sepostuksen siitä, että hevonen on ollut täysi sika, oikeastaan paskiainen, ja taas mietin, mihin liemeen olen itseni tämän kanssa saattanut. Löytyi sepostuksen loppupuolelta niitä hyviäkin asioita ja erityisesti spekulaatioita siihen, miksi hevonen oli sikamainen -> liikaa vapaata, parantunut kunto jne. Monta asiaa, taas se kokonaisuus.. 

Niinpä aloitimme sitten samalla tavalla, kuin viime kerralla. Siirtymisistä. Ensin käynti - seis - käynti. Piakkoin vain käynnin askelpituuden säätelyä, pitkän askeleet - lyhyet askeleet - pitkät.. Siitä raviin ja ravissa ensin ravi - käynti - ravi. Pian Taina jo sanoikin, että huomasinko edes itse, kuinka nopeasti pääsimme tehtävästä toiseen? Kuinka meillä ei mennyt koko tuntia siihen, että teimme siirtymiset käynnissä ja ravissa, kohtuullisen ongelmitta. Välillä hevoselle vähän makupalaa suuhun, onnistuneista harjoitteista, jotta mieli pysyy vireänä. Taina antoi luvan käyttää Simon kanssa makupaloja, joita useinkaan ei suosittele kenellekään. Simo on aiemmin saanut nyt vain ennen selkään nousua ja selästä alas tullessa makupalan. Aiemmin olen niitä käyttänyt myös kesken treenin, mutta olen pyrkinyt vähentämään sitä. 


Pienen tauon jälkeen jatkoimme taas ravissa, tehden siirtymisiä ravin sisällä. Lyhyellä sivulla hidastettiin ja pitkillä sivuilla annettiin ravin edetä. Taas pohkeen kanssa täytyi olla ihan varovainen, vain vähän lähentyä jalalla, josta hevonen ampaisi välillä ihan oikeasti niin suurella volyymilla, että olin jäädä niille sijoilleni. Simon saadessa edetä kunnolla, sille iski oikea into päälle ja se väläytteli valmentajalle kapasiteettiaan myös askelten pidennyksiin ja lisättyyn raviin. Tämä täti ei kyllä oikein pysynyt tasapainossa ja korrektisti hevosen liikkeen mukana pitkillä sivuilla, mut sain ainakin kroppani sekä hevosen kiinni lyhyille sivuille, pelkästään vartalon hallinnalla.

 Kun ravi rullasi mainiosti eteenpäin ja hevonen tarjoili jo laukkaakin, saimme lopulta oikeasti tehdä laukassakin töitä. Tainan sanoin kaikki liike, mikä menee eteen on positiivista, eikä siitä saa rangaista ottamalla liikettä pois. Jos hevonen rikkoo ravilisäyksiä laukkaan, se ei ole virhe eikä sitä tarvitse ottaa alas, vaan jatkaa hetki iloisesti laukassa ja tehdä hallittu, rauhallinen siirtyminen takaisin raviin. Laukassakin saimme kummassakin suunnassa tehdä tempovaihteluita, lyhyillä sivuilla kiinni ja pitkillä sivuilla eteen. Simolla on vielä tasapaino-ongelmia, ja oikeastaan se on nyt kasvanut ja pyrähtänyt takakorkeaksi, joka sekin vaikuttaa tasapainoon. Se kaatuu helposti vielä kaarteissa sisälle päin, joten minun piti nostaa sisäkättä ja sillä tavalla tukea ja auttaa hevosta tasapainottamaan itseään. Sen lisäksi minun pitäisi uskaltaa pitää tuntuma, myös eteenpäin pyytäessä, silloin, kun hevonen on pohkeen edessä ja innokas liikkumaan. Olen nyt oppinut liian varovaiseksi ohjasta pidättämiseen, etten uskalla pitää tuntumaa, kun pyydän eteenpäin, jolloin hevonen jää edestä tyhjäksi.

Kaiken kaikkiaan valmennuksessa hevonen oli super kiva, se liikkui pohkeesta eteenpäin. Tärkeintä oli pitää avut selkeinä, yksinkertaisina ja riisuttuina. Pidäte tuli ohjasta, eteenpäin ajava apu jalasta. Ei ristiriitaisia apuja, ei epäselviä apuja. Vain mustaa ja valkoista.


Välilä käyn todella pohjalla ja yritän etsiä vastauksia kaikkialta. Kyse ei vain voi olla siitä, että hevonen keksi vatsa- ja satulaongelmista kivan jutun. Tässä kohtaa se ei enää hyödy millään tapaa stoppailuistaan ja kiukutteluistaan. Onhan se joskus sietänyt kuitenkin pohkeen käytönkin. Miksi ei enää? Joskus etsin ratkaisuja hakuammunnalla varusteista, ruokinnasta ja milloin mistäkin. Kun silmieni ulottuville tuli sitten taas uusi johtolanka. Glutamiinihappo. Glutamiinihappoa on kaurassa paljon, jonka vuoksi ko. rehu "kilahtaa" hevosten päähän, sillä se on yliannostettuna kuin hermomyrkky. Meillä ei hevosille kauraa olla syötetty, joten ajattelin tässä kohtaa asian olevan meitä koskematon. Mutta, sinimailasessakin on glutamiinihappoa, tosin kauraan verrattuna vain 1/3, jonka vuoksi sitä hevoset kestävät paljon paremmin.


Sitten luin kokemuksia, kuinka sinimailanenkin on osoittautunut olevan joillekin hevosille liikaa, niistä tulee mm. kosketusarkoja, hössöttäviä jne. - Bingo! Meillä vaihdettiin sinimailashake joku aika sitten jytympään tavaraan, eli hakkeeseen, jossa ei ole turhia täyteaineita kuten olkea, melassia tmv. vain pelkkää sinimailasta ja öljyä. Annos on pysynyt samanlaisena, ehkä hieman jopa kasvanutkin. Mitä jos minun herkkä hevoseni saakin sille yksilölle liian paljon jopa sinimailasesta glutamiinihappoa? Eihän se maksa minulle mitään, kokeilla tämäkin johtolanka, meni syteen tai saveen. Jos ei nyt aivan kokonaan pois, sillä sinimailanen on varsin hyvää tavaraa vatsan ph arvojen tasapainottajaksi, niin ainakin vähentää annostusta aluksi vaikka puoleen. Saas nähdä auttaako vai ei.

6 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen postaus, etenkin kun käyn samoja asioita Gion kanssa läpi. Siis perusjuttuja, pohkeesta eteen jne. Meillä taas ei ole todellakaan yliherkkä, tämä herkistäminen vetää kohta loputkin mehut minusta... Tai herkistämisen yrittäminen. Syvä huokaus tähän kohtaan.
    Minä taidan tilata jostain litrakaupalla tuota glutamiinihappoa ja annostella reilulla kädellä Gion ruoan sekaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, mä niin tiedän tunteen, olenhan omistanut maailman hitaimman hevosen! Tai omistanhan sen vieläkin.. Kyllähän se tekee kaiken minkä pyytää, mutta lujaa mennään harvoin, liian lujaa ei koskaan.. Ja pohkeeseen vastataan just sillä volyymilla kun jaksaa ja kehtaa ja mikäs olikaan se piin keskiarvo, koskas oli ruoka-aika ja hohhoi, nyt ois levon hetki :D

      Meiltä voi ottaa vähän tätä herkkyyttä, jos laitan vaikka 250kg edestä näin alkuun;)

      Poista
    2. No onneksi me mennään lujaakin ;) Kun on esteitä (tai välillä maasto)! Silloin unohtuu tahmeus ja ruoka-ajat.
      Ärsyttävintä on, että aika-ajoin se väläyttelee ja suurimman osan aikaa taas mietin että onkohan se tunnoton kyljistään.
      250g on varmaan simppeli määrä, kiitos!

      Poista
    3. Uuno oli samanlainen. Maastossa välillä vauhtia löytyi lähes laukkarasoille ja esteillä oli vauhtia, tosin hyppääminen ei ollut sen vahvinta alaa noin muuten, kun siniset esteet syövät rautiaita hevosia! ;)

      Poista
  2. Minä jo ajattelin, että olisit löytänyt syyksi omat epäselkeät avut tms. Blogistasi saa kuvan, että etsit koko ajan hevosen ongelmien syytä ruuasta, karvoista, tähdistä jne. mutta et pohdi omia tekemisiä. On oikein, että tarkistaa hevosen olosuhteet, mutta jossain vaiheessa on ehkä hyvä katsoa mitä itse tekee väärin? En nyt ota kantaa siihen et teetkö jotain epäselkeitä apuja, ei semmoista voi päätellä kuvista, kunhan mietin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Et vissiinkään ole lukenut blogiani tätä postausta enempää.. Kiitos mielipiteestäsi, kysäisenpä ratsuttajalta, miksi ratsasti niin huonosti, ettei hevonen toiminut sen paremmin ;) Jos vastaus olisi minussa, olisi se jo korjattu ja hoidettu aikoja sitten, kyllä valitsisin tässä kohtaa sen helpoimman reitin, jos se olisi ratkaisu kaikkeen ja vaihtaisin hevoselle ratsastajan. Mutta, kun ei ollut.

      Poista