Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

24.1.2016

Pienen ponin suuri saavutus

Tänään koitti kisapäivä, johon olimme valmistelleet hevosia koko kuluneen viikon. Viikon treenit menivät hyvin, niistä lisää joskus myöhemmin, lukuunottamatta Simon kohdalla eilistä, jolloin hevonen vain pukitteli vasenta laukkaa pyydettäessä. Tilanne saatiin kuitenkin korjattua ja homma toimi jotenkin..

Kotti oli luokan ensimmäisenä. Verryttelystä toisen,  vuoden vanhemman oriin kanssa ei oikein tullut mitään. Kotti häselti uuden tuttavuuden perään koko ajan. Suorastaan raivostuttavaa, mutta toisaalta täysin odotettavissa oleva asia. Saimme verryttelyssä otettu hieman ravia, joka ajoittain tuntui ihan hyvältä, ajoittain ei. Kottia ei onneksi pahemmin jännittänyt maneesi, se uskalsi liikkua siellä varsin hyvin. Poni oli toista kertaa ratsain maneesissa, tai ylipäätään vieraassa paikassa, joten kokemusta rikkaamaksi tästä reissusta oli tarkoitus tulla.


Radalla ponin kanssa oli varsin miellyttävää olla. Se oli 75% avuilla, ei varsinaisesti jännittänyt ja suoritti tehtävät varsin tasaisesti. Lyhyt rata tuntui ponille riittävän kokoiselta.

Rata alkoi vähän huonosti, en saanut käännettyä täysin linjaan ponia, mutta pikku vikoja. Rata lähtikin sitten varsin kivasti rullaamaan omalla painollaan. Käyntiohjelmassa poni jännittyi, maneesissa odotteleva seuraava ratsukko sai ponin mielenkiinnon kohdistumaan sinnepäin, jonka vuoksi poni hätiköi jo raville. Rataa jatkettiin pienestä rikkeestä huolimatta laukkaosuuteen. Oikea laukka nousi  mallikkaasti ja sujuikin hyvin loppuun asti, kunnes maneesin päädyssä kaviosta lensi hiekkaa peltiseen seinään ja sen lisäksi hiekkapaakku lensi nenämme edestä! Kuinka se on edes mahdollista? Joka tapauksessa siitä keskiravin tynkää lävistäjälle, joka ei sitten lähtenyt, kun poni niin hätääntyi hiekka episodista. Vasen laukka nousi huonommin. Poni otti taas hätäisiä "valmistelu" askelia, mutta laukka itsessään oli ihan ok. Askeleen pidennys ei onnistunut ollenkaan, sillä poni ei uskaltanut mennä kohti tulevaa hevosta vastaan ja lopulta laukkakin sortui raviksi ennen aikojaan. 

Sitten vain etsimään rauhallisempaa ravia, josta rentous kerkesi hävitä täysin. Lopputervehdykseen, pysähdys hieman vinoksi ja kiitos ponille.  


Poni on kaiken kaikkiaan edistynyt tämän lyhyen vuoden aikana todella paljon. Se kykeni suorittamaan melkolailla tasaisen radan, joka nelivuotiaaksi kääntyneeltä ponilta on todella paljon vaadittu. Vaikka meillä jokunen rikko matkaan tulikin, suoriutui poni todella hienosti, yli odotusten. Tulokseksi varsin mallikkaat 63,600% josta onkin mukava lähteä jatkamaan vuotta ja parantamaan tulosta. 

Pääasiassa seuraavaan kertaan täytyy saada rauhallisuutta, poni oli varsin hätäisen oloinen pienien jalkojensa kanssa. Isompia, rennompia ja rauhallisempi askelia etsimään, etenkin raviin. Koska jokaisessa asiassa täytyy olla tavoite, on ravin rauhallisuus meidän seuraava suunnistettava etappi. 

Sitten olikin Simon vuoro. Simo odotteli ensimmäisen verryttelyryhmän ajan ulkokentällä, jossa se oli ollut varsin rauhallinen jopa laiskan oloinen kaveri. Tullessaan odottelemaan maneesin oven lähelle, oli herra herkkämieli päättänyt vetää väärän moodin päälle ja hyppiä pariin otteeseen pystyssä. Maneesissa hevonen kuitenkin oli suhteellisen rauhallisen oloinen, joten pienen kävelyhetken jälkeen nousin selkään. Käynnissä hevonen tuntui olevan ihan ok, joten ravivaihdetta päälle. Hevonen lähti hyvin raviin! Jee!! Ravissa se oli hivenen normaalia enemmän jännittynyt, alkuun Simo on siis aina hieman jännittynyt, mutta nyt hieman enemmän. Se kuitenkin vastasi eteenpäin pyytävään ja pidättävään apuun ja alkoi siinä jo hivenen rentoutua ja tuntua hyvältä. Otin oikeaa laukkaa, jossa radan pituus konkretisoitui - aivan liian lyhyt hevoselleni. Meidän oma kenttä on huomattavasti pidempi kuin lyhyt koulurata. Askeleen pidennykset eivät kerenneet alkaakaan, kun hevosta oli jo otettava kiinni. Oikeassa laukassa saimme kuitenkin varsin mallikkaita laukka-askelia ja hevonen tuntui hetkittäin jopa super hyvältä. Sitten oli vasemman laukan vuoro. Ristilaukkaa, ei nosta, pukkia, nostaa ja vaihtaa ristille tai nostaa ristilaukan ja vaihtaa myötälaukkaan, jonka jälkeen pukkia. Vasen takajalka ei päässyt laukkaan ollenkaan mukaan. Hevonen ei saanut sitä kroppansa alle, jonka takia se kiukustui ja pukitti. Lopulta pukkia alkoi tulla jo ihan joka asiasta, eikä enää ravikaan sujunut. 

Radalle ei siis päästy lähtemään ollenkaan. Harmitti ja vitutti, mutta toisaalta tämä olisi pitänyt tajuta. Edellispäivänä hevonen jo pukitteli paljon ja vasen laukka oli ongelma. Silloin on jokin pahasti pielessä, kun herra herkkämielelle ei laukkaaminen maistu. Koska olimme luokkamme viimeisiä ja aikaa seuraavaan luokkaan oli reilusti, sain jäädä radalle hevoseni kanssa jatkamaan pukittelukohtauksen poistamista. Avuksi otin mieheni liinan päähän ja homma aloitettiin aivan alusta, käynnistä ja ravista, jotka liinan päässä maistuivat jo jotenkin hevoselle. Lopulta vielä juoksutin hevosen, jotta sain laukat kumpaankin suuntaan ulos. Vasen laukka ei rullannut hyvin liinassakaan, mutta hevonen sentään laukkasi eteenpäin. 

Onneksi Simolle on tiistaille klinikka-aika varattu, joten vikaa päästään etsimään heti ja hieroja on tulossa vihdoinkin keskiviikkona, joten eiköhän hevonen taas kuntoon saada. Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä! ;) 

Hyviä puolia Simonkin kisamatkasta löytyi. Se käyttäytyi varsin asiallisesti maneesissa, joka oli hyvin pimeä ja päädystä löytyi pelottava kasa estemateriaalia. Ravi löytyi alussa heti ja lukuun ottamatta vasenta laukkaa ja sen jälkeen alkaneita ongelmia, oli hevonen oikeasti todella kiva. Noin niin kuin vieraassa paikassa ratsastukseen.. 

Kotimatkalle pääsimme, kun olimme saaneet hevoset traileriin. Kotona ne menivät suhteellisen kivasti, mutta Kotti sulkeutui omaan kuplaansa lastauksessa, eikä tahtonut ottaa ulkopuolisesta maailmasta mitään vastaan. Toisin sanoen, se olisi jäänyt seisomaan niille sijoilleen, jos sen olisi siihen jättänyt. Lopulta kupla saatiin hetkellisesti puhkaistua, jotta poni kerkesi astella koppiin mallikkaasti. 

Tästä ei ole matka kuin eteenpäin. Ensin selvitellään Simon ongelmat kuntoon ja jatketaan sitten treenejä eteenpäin. Kotti saa hetken huilata ja pääseekin maastoon nollailemaan ajatuksiaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti