Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

27.1.2016

Ripaus lisää toivoa

Jotta kaiken tämän paskan jaksaa päivästä toiseen, täytyy uskoa. Uskoa hevoseen, sen hyvyyteen. Siihen, että joku kaunis päivä, jossain tuolla tulevaisuudessa se lunastaa sen mihin minä uskon. Kieltämättä joskus ollaan oltu niin pohjalla, että hetkittäin olen herpaantunut uskossani hevoseeni. Koska se on kuitenkin ainutlaatuinen helmi, tällaiselle sialle, olen halunnut kaikesta huolimatta jatkaa ja yrittää vielä kerran. Vielä yksi kokeilu sitä, toinen tätä, sillä hevoseni on sen arvoinen, varmasti.


Jos nyt ajatellaan sitten isomman maailman mukaan, jossa hevosia ostellaan miljoonilla, on tämä meidän kulutus ja uhrautuminen tätä hevosta kohtaan ollut varsin pientä, mutta me emme olekaan isossa maailmassa, emmekä miljonäärejä. Jos olisi rahaa edes sen verta, että selvitään seuraavaan palkkapäivään.. Kun siitä vähästä, mitä meillä on, on laitettu valtava osa yhteen ainoaan hevoseen, tarkemmin sanottuna sen hoitokuluihin, on se kieltämättä välillä hieman pöyristyttävää. Kukaan ulkopuolinen ei voi ymmärtää tällaista järjen köyhyyttä. Hevosia tulee ja niitä menee. Rahalla saa uusia ja sitä rataa. Hulluinta on laittaa rahaa hullun lailla täysin sekopäiseen hevoseen!

Sen kaiken lisäksi, että hevoseni fyysinen terveys on ollut pieni rahareikä ja ongelma, ei sen pään sisäinen toiminta ole paljon parempi. Huono hermorakenne - heikot hermot.

Arvon ht.net osaa kiteyttää hevoseni suvun perusteella kovin lupaavaksi tulevaisuutta ajatellen. Pieni poiminta kasvatus-osiosta Simon sukutaulua koristavasta orista.

"Weltmeyer on superperiyttäjä: se jättää tahdikasta liikettä, loistavaa kokoamiskykyä ja paljon kusta päähän. "


Takana on pitkä ja piinallinen hoitovuosi. Ehei, älkää pelästykö, en pääse pälkähästä ja jatkamme klinikalla ramppaamista tulevaisuudessakin, mihinkäs kissa karvoistaan pääsisi - klinikan vakioasiakas!

Tiistaina meillä oli ihan normaali kontrollikäynti. Ajokeli klinikalle oli varsin pelottava, rystyset valkoisena rattia rutistaen ja toivoen, että pysymme hurjassa 60km/h vauhdissa moottoritiellä omalla kaistallamme, tai ylipäätään tiellä. Jokusen kymmenen kertaa sen 45minuutin aikana, jona matkamme eteni 51km, ajattelin, että käännymme heti kotiin, kun vain sellainen mahdollisuus tulisi. Mutta lopulta sää selkeni ja tien kunto parani sen verran, että eteen näkyi auton keulaa pidemmällekin, joten en enää nähnyt syytä kääntyä kotiinpäin.

Klinikan pihassa jouduimme odottelemaan jonkin aikaa, mutta ei se meitä haitannut. Sisälle päästyämme ja loimea riisuessani eläinlääkäri kehui kehui Simon muuttunutta ulkokuorta. Jes!! Niitä sanoja me menimme hakemaan, sitä, että eläinlääkäri kehuu, kuinka hyvä kuntoinen hevosestani on tullut! Ettei positiivinen muutos ole pelkkää kuvitelmaa ja toive ajattelua.

Nopean turinatuokion jälkeen päädyimme hoitosuunnitelmaan, joka oli hyvin selkeä; laitetaan vain lisää voiteluainetta saranoille, eli IRAPit kavio- ja vuohisniveleen, oikeaan jalkaan. Ei sen suurempia tutkimuksia, sillä kerroin hevosen liikkuvan nyt päivä päivältä paremmin. Eikä eläinlääkäri nähnyt syytä olla uskomatta sanoihini.

Niinpä pikavisiittimme sisälsi piikityksen, jonka jälkeen pääsimme taas kotiin päin. Seuraava kerta on huhtikuussa, vain siksi, että meillä on yksi ainoa annos enää jäljellä ja se menee vanhaksi, joten se on pakko käyttää. Niin kallista ainetta ei heitetä roskiin! Samalla otetaan sitten uudet veret, jotta saadaan aineet taas vuodeksi eteenpäin.

Jatkan taas uskomistani hevostani kohtaan! Vielä tulee se päivä, kun se antaa kaiken takaisin. Minä tiedän sen, minä uskon siihen! Odotellessani voi mennä vielä jokunen kymppi tai tonttu. Kuka näitä kuluja nyt laskee?! Mutta vielä se päivä tulee, kum kaikki tämä paska on ollut tämän arvoista ja enemmän!


12 kommenttia:

  1. Meillä hevosen hoitokuluihin meni viime vuonna niin järjetön määrä rahaa, että kaikki tuttavat piti mua jo ihan kahjona, jopa toiset hevosihmiset suositteli laittamaan hevosen monttuun tai ostamaan niillä hoitokulurahoilla terve hevonen. Mä uskoin et Fani kyllä antaa mulle ne kaikki rahat takaisin onnistumisen tunteilla ja sillä ilolla, kun saan harrastaa terveellä hevosella. Ja niin se on myös tehnyt :) Tsemppiä kovasti teille, pitkää pinnaa ja valoa tunnelin päähän. Kyllä se päivä sieltä tulee kun kaikki tää on historiaa ja Simo näyttää mihin kaikkeen se pystyy! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! Kyllä tästä vielä joskus.. ;) Minä ainakin uskon niin, ei ole hätäisen kaverin hevonen tää läsipää. :)

      Poista
  2. Onhan ne hienoja hevosia nuo W:t, muistan joskus laittaneeni sinulle ikäväsävyisiä kommentteja, harmittaa!
    Varmasti Vuodet tuovat panoksen ja se voi olla hieno. Oma lompakkoni loppui, kun hevosen kapasiteetti oli valtava, mutta pääkoppa niin vaikea, että heitin hanskat tiskiin. Nyt heppa on Keski-Euroopassa huippukäsissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! W:t ovat oma lukunsa, johon tarvitaan extra ripaus pettymyksen sietokykyä, kärsivällisyyttä ja uskoa. Välillä olisi kiva nähdä mihin tämän rahkeet riittäisivät jos pääsisi parempiin käsiin, mutta toisaalta tällaisiin aikaa vaativiin projekteihin ei ammattilaiset tohdi aikaansa kuluttaa, ellei ole aivan uskomaton yksilö. Toisaalta kaunishan tuo on pihankoristeenakin, jos en koskaan saa sitä kulkemaan radoilla :D

      Poista
  3. Mulla on hoitohevonen, jonka isän isä on juurikin tänä Weltmeyer ;) Ehkä kahdessa polvessa hermot ovat vähän ehtineet rauhoittua, koska tämä tamma on maailman fiksuin kaveri! Myöskin rautias läsipää ja sukkajalka kyseessä, hienot liikkeet ja se hyvä kokoamiskykykin löytyy. Tamma on tosin jo 13 ja ollut pitkällä saikulla, mutta palaillut alkusyksystä takaisin kunnon töihin. Aina on ollut superfiksu esim kävely/kevyemmillä jaksoilla, kun omistaja on ollut viikon tai pari poissa ja hevonen mulla. Nuorempana ollut kuulemma vähän räjähtävämpi kaveri, järjettömän kova komentaja muita hevosia kohtaan ja edelleen löytyy kyllä sitä sähköisyyttäkin luonteesta, jos vaan on sopivalla tuulella ja keksii jonkun hyvän tekosyyn esitellä vähän kevätjuhlaliikkeitään... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin uskon, että tämä nuori herra tasaantuu, kun kilometrejä on mittarissa riittävästi. Kiltti ja yritteliäshän tämä on, eikö missään tapauksessa tahallaan ole tuhma ja hölmöile, mutta kun joku painaa, niin draamalla on hyvä saada täti tajuamaan ;)

      Poista
  4. Huh, päästit lukijan aika pitkälle ennen kuin paljastit ettet ole lyömässä hanskoja tiskiin Simon kanssa! Taisin vasta ekan kerran hengittääkin kun homma selvisi! :D Vaikka ei sillä, kenelläkään ei varmasti ole (tai pitäisi olla) katetta arvostella sinun valintaasi jos päätät toisin. Sen verran paljon olet hevosesi kanssa temunnut myös siinä vastamäessä! ;) Mutta itse luen enemmän kuin mielelläni näitä sinun ja Simon touhuja, joten oli ilo lukea hyvästä klinikkakäynnistä. Tästä taas uuteen nousuun! :) PS. Sulla on mun silmääni istunta 10+.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! Simon kanssa kyllä jatketaan vaikka mikä olisi, on se niin speciaali hevonen elämässäni. Luovuttaminen ei tässä kohtaa tulisi mieleen. :) Ja nythän meillä onkin kaikki hyvin, kun klinikallakin saatiin hyvää palautetta. :)

      Poista
  5. Lähes kaiken ne ottaa, paljon ne antaa. Välillä iloa ja toisinaan ei. Ajoittain rustaan myynti-ilmoitusta ja sitten kuitenkaan en raaski...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noilla aatteilla itsekin! "soitanko teurastajalle? Hitto, missä mun puhelin?" Sit kun se löytyy, on mieli jo onneksi laantunut :p Näillä mennään, päivä kerrallaan!

      Poista
  6. nämä Simot ovat. välillä harmaita hiuksia ja ajatusten halkomista. milloin on oma Simoni menossa myyntiin, mutta ei sitä kuitenkaan raaski. toki tie on ollut pitkä, mutta kuitenkin tässä ollaan ja suunnitelmissa siintää mm. vaihtojen opettelu kesällä! kyllä se siitä siis iloksi muuttuu sinnikkyydellä ja huumorilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, mun valmentajan kanssa juuri viime viikolla puhuttiin, kun sanoin että heitän hanskat tiskiin ja myyn koko konin. Kysymys kuului, että kuka tuota nyt ostaisi tai kenelle sen edes voisit myydä?! Niinpä, meidät on luotu toisillemme, niin hyvinä kuin huonoina aikoinakin. Kyllä se joskus, tai itseasiassa jo useinkin, palkitsee. :)

      Poista