Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

5.1.2016

Talvipäivän riemuja

Kotti, Kotti, Kotti..
 

Käsittämätöntä, että maksoin juuri tuon pienen ponin vuosimaksun, kilpailemisoikeuden. Vastahan se oli kaksi vuotias ja lastasimme sitä ensimmäistä kertaa kyytiimme Vermossa. Niin se aika vain rientää, ja pieni ori varsa on päässyt jo nuoren ponin ikään. 


Kotti sai etujalkojensa alle hokkikengät. Poni on ollut syksyn ilman kenkiä, sillä se ei ole niitä liiemmin tarvinnut. Kun maa jäätyi joulun jälkeen, alkoi ponin herkkiä kavion pohjia ärsyttää. Niinpä liikkuminen muuttui rennosta askeleesta kuumilla hiilillä kävelyksi, joten oli aika pistää tossut jalkaan.  Kovan potkimisen vuoksi ei Kotti saanut vielä takajalkoihin kenkiä. Takajaloistaan poni ei olekaan ollenkaan niin herkkä, kuin etujaloista. Katsotaan, jos selviäisimme tämän talven vain etukengillä. 

Vuoden ensimmäinen viikko alkoi eilen. Kottin kanssa se alkoi talvimaisemissa treenaillen. Kun ollaan ratsastamaan lähdössä, ei katsella pakkaslukemia, sillä muutoin henkinen puoli voi ratsastajalta pettää. Alkulämmittelyt pojat tekivät kentällä aamutunnit tarhaten. Talliin tulikin melko hikisiä poikia, kun kentällä oli niin kivaa telmiä aamuheinien jälkeen.

Meillä on ponin kanssa tavoite tässä kuussa, joten treenata täytyy. Harkitsen jo vakavasti ottavani Kottin tämän viikon valmennukseen Simon sijasta, mutta saa nyt nähdä. Kottin aika tulee vielä. Koska olemme nyt valmennuksissa pysyneet aiheessa nimeltä siirtymiset, ei Kotti päässyt luistamaan aiheesta sen paremmin, kuin Simokaan. 

Eroja näissä kahdessa ratsussa on paljon, se vaatiikin ehkä ihan oman palstatilan blogistani. Kottin kanssa siirtymisissä suurin ero on se, että Kotti tekee pienestä avusta ison reaktion. Pienestä puolipidätteestä se stoppaa täysin ja pohkeesta se ottaa takaosan allensa ja on valmis ponkaisemaan kahden askeleen verran kuuhun. Poni on siis vielä epävarma siitä, mitä siltä pyydän, jonka takia se ei suoriudu tehtävistä vielä rennosti. 


Teimme aivan aluksi käynnistä pysähdyksiä. Siinä missä Simo on aina tullut luonnostaan tasajaloin pysähdyksiin, on Kottilla jalat siellä täällä. Tässä vaiheessa jalkoja ei korjata vielä mihinkään, sillä poni vain hämmentyisi asiasta entisestään. Tärkeintä on, että se tässä kohtaa vain pysähtyy ja lähtee pohkeesta liikkeelle. Poni on Simon tavoin herkkä painoavuille. Se pysähtyy istunnasta hyvin. 

Pysähdysten jälkeen teimme muutaman käynti-ravi -siirtymisen. Ravista käyntiin siirtyessä Kotti jää mielellään seisomaan paikalleen tai ottaa puolihölmöljä käyntiaskelia, sellaisia, joissa käynti ei etene, vaan jää pohkeen taakse, odottamaan pysähdystä. Tätä asiaa lähdin vähän korjaamaan tekemällä nopeita siirtymisiä, ravista käyntiin yhdeksi askeleeksi ja takaisin raviin, jotta ponilla säilyisi eteenpäin pyrkimys myös taaksepäin siirtyessä. 

Otimme myös laukkaa. Puolierot laukassa korostuvat talvikelillä. Vaikka liukkautta ei varsinaisesti ole, on kenttä kuitenkin kesäkelissä pitävämpi pohjainen. Oikeassa kierroksessa Kottin kanssa onnistui laukkaaminen kenttää ympäri, myös lyhyet sivut. Mutta vasemmassa laukassa se ei onnistunut. Kottin tasapaino ei riitä pitämään pakettia turvallisesti kasassa lyhyillä sivuilla, tai lähinnä kulmien kaarteissa, joten vasemmassa kierroksessa laukkasimme pitkät sivut.

Laukka on Kottin vahvin askellaji. Siinä on laatua. Ravi ja käynti ovat vielä toistaiseksi hyvin vaillinaisia ja Kottilta puuttuu niissä itsevarmuus. Laukka on ponille helppoa, jonka vuoksi se uskaltaa rohkeammin käyttää itseään. 

Laukan jälkeen raviin  ei meinaa löytyä tahtia ja eteenpäin pyrkimystä. Ponin jalat jää kyllä rullaamaan eteenpäin, mutta sen muu kroppa ja mieli jää hidastamaan, jolloin ravista tulee hätäistä hipsutusta lyhyin askelin. Kotti ei saa kroppaansa tasapainoon laukan jälkeen ja ravista häviää viimeisetkin laadun rippeet. Niinpä eilen teimme laukan jälkeen vielä ravissa ensin kunnolla eteenpäin ratsastusta, ajatuksella, jossa ponin mielikin lähtisi rullaamaan jalkojen tahtiin, eikä se jäisi hidastamaan menoaan. Kun raviin löytyi hyvä keskiravin vivahde, teimme vielä loppuun muutaman nopean siirtymisen käyntiin, niin että saimme tasapainoisen käyntisiirtymän aikaiseksi, jonka jälkeen lähdimme kävelemään loppukäynnit maastoon. 


Tänään on kulunut 1/3 vuosi siitä, kun päästin irti rakkaimmasta hevosestani. 
 Aika kuluu, mutta muistot säilyvät.

4 kommenttia:

  1. Hauskaa lukea Kottin kuulumisia tätä kautta - hevoseni asui aiemmin samalla tallilla jossa Kotti opetettiin ajolle. Ihanaa että siitä on tullut myös mallikas ratsu! Minulla taitaa olla siitä jokin irtohypytysvideokin tuolta ajalta, se otettiin lähinnä kasvattajaa varten. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, olisipa kiva nähdä ne videot, jos jostain satut löytämään :)
      Kotti on kyllä oikea ratsun mallioppilas, niin mahtava poni, painonsa arvosta kultaa!

      Poista
    2. Kehtaatko laittaa sähköpostisi - yritän etsiä tuon ei-julkisen Youtube- linkin ja laitan sinulle? :) Ja jotain Kottin kärryttelykuvia saattaisi myös löytyä ulkoiselta kiintolevyltä, kun pääsen lomareissulta kotipuoleen ensi viikonloppuna. :)

      Poista
    3. mkriding@hotmail.fi

      Poista