Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

13.1.2016

Tavoitteet Kottille vuodelle 2016


Nelivuotiskausi alkaa minulle olla jo tuttuakin tutumpi. Minulla on ollut monena vuonna käytössä 4-vuotias ratsunalku. Vaikka viime vuosi ko. ikäluokan kanssa toteutui hieman suunnitelmista poiketen, ei se pääasiassa eronnut muista kovinkaan paljon - samat vaatimukset vuoden opeille oli myös Simolla, vaikkei sitä radoille suunnitelmien mukaan saatukaan. 

Onkin taas aika kerrata, mitä Kottin kanssa edessä olisi tänä vuonna; helppo B tasoa. 
Kotti eroaa kaikista aikaisemmista tämän ikäluokan hevosistani siinä, että esitän sen mieluummin lyhyellä radalla, kuin pitkällä. Simon kanssa viime vuonna ei voinut harkitakaan lyhyitä ratoja, sillä hevonen ei niihin olisi millään mahtunut, mutta Kotti sen sijaan on niin pieni liikkeiltään, että pitkät radat tuntuvat tässä kohtaa kidutukselta kaikkia kohtaan (tuomarit, hevonen, ratsastaja)

Kottin kanssa tutustutaan siis pääasiassa helppo B -tason ratoihin. Tutuimmaksi tulee nelivuotiaiden kouluratsastusohjelma, jota on tarjolla useimmissa nelivuotiaiden luokissa. Ensimmäisen kerran tähän rataan tutustutaan jo reilun viikon päästä, valkeiden aitojen sisällä. 


Rata on varsin helppo. Siinä ei ole liiemmin muuta, kuin eteen ratsastusta. Radan haastavuus ei ole itse radassa, sillä tällä radalla on vain viisi arvostelukohtaa. Siinä arvioidaan hevosen jokainen askellaji erikseen, sekä kuuliaisuus ja yleisvaikutelma. Hevonen on siis saatava esittämään parhaimmat puolensa, laadukkaat, tahdikkaat liikeet ja kapasiteetti. Tykkään tuosta radasta todella kovasti, se on nelivuotiaalle hyvä rata, sillä se on helppo ja tehtävät tulevat rauhallisessa tahdissa.

Kottin ikäisille on tarjolla kouluratsastuksessa sarjakilpailu; Paccellicup, jossa edellä mainittu rata ratsastetaan pitkällä radalla. Minua kiehtoisi ottaa cuppiin osaa Kottin kanssa, sillä Simon kanssa emme päässeet verryttelyä pidemmälle. Kottin kanssa näihin osallistutaan vain ponin kokemuksen vuoksi. Kaikki kokemukset, erilaiset kisapaikat ja tapahtumat ovat tulevaisuutta varten hyviä kokemuksia. Kottin suurin tavoite on kuitenkin siellä tulevaisuudessa; toimiva ja varma lasten poni.  

 Paccellicup on pääsääntöisesti 3-4 tasolla kilpailta sarja. Sen ympärillä on siis paljon muutakin hälinää ja tapahtumaa, joka asettaa oman haastavuutensa. Siksipä yritän täyttää tapahtumakalenteria pienemmillä kisoilla tähän alkuvuoteen. Vaikka olemmekin menossa hetimmiten 2-tason kilpailuihin, tiedän, ettei siellä ole suurempaa hälinää ja kisat itsessään ovat hyvin pienet. Tähän aikaan vuodesta aniharva osallistuu kisoihin, joten se on mainio paikka käydä keskeneräisen ponipalleron kanssa harjoittelemassa vieraissa paikoissa olemista.

Seuramme järjestää varmasti taas alkuvuodesta 1-tason kilpailuja, joissa on mahdollisuus mennä omavalintainen rata. Siellä onkin hyvä käydä kummankin kanssa hiomassa kauden ratoja kuntoon ja hakemassa lisää kokemusta kisapaikoista.

Kottin suurin tavoite tälle vuodelle on kuitenkin laatuponikilpailut, joissa Kottin on jo aika esiintyä ratsain. Osallistumme ehdottomasti askellajikokeeseen, mutta haaveissa olisi myös osallistua estepuolelle. Sitä varten on kuitenkin vaihdettava kouluratsu ja -ratsastaja viihteelle, esteiden pariin ja käytävä muutamat harjoituskilpailut esteiden parissa.

Kottin kanssa on kuitenkin tärkeintä pitää homam mielekkäänä ja hauskana. Ohjelmassa on paljon maastoilua, lomailua ja nuoren pojan elämää. Sekä ruunaus, jonka ajankohdaksi olen päättänyt helmi-maaliskuun. Se on hyvä aika ruunata poni, kun ei ole vielä kisakausi kunnolla startannut. Ruunien kanssa on niin paljon rennompaa kulkea kisapaikoilla, kuin orin. 


Mutta aika näyttää, mitä saamme Kottin kanssa tänä vuonna aikaiseksi!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti